Category Archives: Yleinen

48 minuuttia aikaa

Heräät aamulla rauhallisesti. Käyt vessassa pienillä pesuilla ja laitat kahvin tippumaan. Teet pientä aamupalaa itsellesi ja lueskelet lehtiä. Päivällä vietät aikaa lounaalla ja päivällisellä. Illalla käyt vielä suihkussa ennen iltapalaa ja nukkumaanmenoa. Aikaa sinulla on paljon ja kehosi terve.

Sairaalan vuodeosastoille halutaan hallituksen toimesta aivan toisenlainen rytmi. Hallitus on puhunut hoitajamitoituksen laskusta 0,4 hoitajaan per asiakas.

30-paikkaisella vuodeosastolla 0,4 hoitajan mitoitus laskennallisesti tarkoittaisi:
– Aamuvuorossa 4 hoitajaa
– Iltavuorossa 3 hoitajaa
– Yvuorossa 1,5 hoitaja
– Vapaapäivällä 3,5 hoitajaa

Käytännössä mitoitus antaisi jokaiselle asiakkaalle 48 minuuttia hoitajan aikaa vuorokaudessa.

48 minuutin aikana pitäisi hoitaa neljä ruokailua, kaikki pesut, suihkutukset, mahdolliset vaipanvaihdot sekä myös hoitotoimenpiteet. Hoivaa, turvaa ja läheisyyttä sitä ei tuon 48 minuutin sisällä pystyisi antamaan. Siihen ei kenelläkään olisi aikaa.

Hoitajamitoituksen lasku vie ihmisen pois hoitotyöstä. Se tuo tilalle kylmän mekaanisen suorittajan, joka vain yrittää selvitä haasteista päivästä toiseen. Se olisi inhimillisyyden loppu.

Kansallinen lähihoitajapäivä – Arvokasta työtä ihmisten eteen

Tänään vietetään kahdeksatta kansallista lähihoitajapäivää. Lähihoitajapäivä käynnistettiin Suomen lähi- ja perushoitajaliiton, SuPerin, toimesta vuonna 2009.

Tänä vuonna uusia lähihoitajia valmistuu noin 8 000. Se on valtava määrä kasvatuksen, hoidon ja hoivan ammattilaisia. Lähihoitajat ovatkin sosiaali- ja terveysalan sekä kasvatusalan isoin pyörä.

Lähihoitaja kulkee ihmisen tukena koko hänen elämänsä matkan ajan. Ensimmäiset kohtaamiset lähihoitajiin tapahtuu jo synnytyssairaaloissa. Lähihoitajat kasvattavat sinua päiväkodissa. Heitä on kouluissa auttamassa sinua oppimaan. He tukevat sinua nuoruudessa. Hoitavat sinua aikuisuudessa, hoivaavat sinua vanhana ja saattavat sinut hyvään kuolemaan.

Sitä on lähihoitajan työ. Ihmisten auttamista. Heidän kanssaan kulkemista. On hienoa kuulua tähän porukkaan ja on hienoa tehdä heidän eteen työtä pääluottamusmiehenä. Meillä on hieno ammatti ja hieno liitto. Yhdessä olemme enemmän!

Hyvää kansallista lähihoitajapäivää kaikille lähihoitajille. Teette arvokasta työtä, sitä ei pidä koskaan unohtaa.

Hoitajat ja asiakkaat ovat kolikon samalla puolella

Mediassa on keskusteltu lähes niin pitkään kuin muistan vanhustenhoidosta. Aina ennen vaaleja vanhuksilla on monia hyviä kavereita. Vaalien jälkeen kavereita on taas huomattavasti vähemmän. Vanhustyötä tekevät hoitajat unohdetaan monesti keskusteluista. He haluavat yleensä asikkaidensa parasta.

Mielestäni Seija Ojalan runo kuvastaa parhaiten omia tuntemuksiani asiasta:

Miksi juuri tätä työtä teen?
Hoivaan, hoidan ja huolehdin?
Siksikö, että leipää saisin,
lapseni ruokkisin? Vai siksikö,
että Sinulle avun toisin?
Molempia, ja molempi parempi.
Toisiamme tarvitsemme, Sinä ja minä.

Työssä näen ihanimmat ilos
ja suurimmat surut.
Tunteet liikkuvat.
Niin tiukasti elämässä kiinni.

Kyynelistä sumeat silmäski
kuivaan kirkkaiksi taas.
Aristavat haavasi huolella hoidan.
Tässä ajassa pysymisessä autan.
Kerron Sinulle,
mitä kello on,
mikä viikonpäivä, mikä vuosi.

Vie Sinä minut aikamatkalle
elämäsi sateenkaareen!
Tärkein, suurin salaisuutesi kerro!
Keka oli elämäsi valo,
hengittämäsi ilma, miltä tuntui
kulkea puoli metriä maanpinnan yläpuolella?
Kerro millainen oli
Sinun Vuosisatasi Rakkaustarina?

Pisimpään sen muistat.

– Seija Ojala, Miksi juuri tätä työtä teen?

Hoitajien työmaailmassa on nykyään vastakkain kaksi kättä. Toisessa kädessä on monille hoitajille tuttu kirosana – tuottavuus, tehostaminen, joka pitää sisällään kaikki kylmät arvot. Valitettavasti tehostaminen hoitotyössä ei tarkoita oman työnsä tekemistä paremmin, vaan tehostaminen hoitotyössä lasketaan aina ainoastaan rahassa. Toisessa kädessä meillä on inhimillisyys – hyvyys, läheisyys, läsnäolo, parantaminen ja hoiva. Näiden kahden arvon välillä hoitajat joutuvat tekemään työnsä.

Kuten runossa sanotaan:”Toisiamme tarvitsemme, Sinä ja minä.” Se tarkoittaa nimenomaan työskentelyä kolikon samalla puolella. Hoitajat tekevät parhaansa annetuilla resursseilla ja monet haluaisivat antaa vielä enemmän. Monissa vanhustyön työpaikoissa on tullut tutuksi lause:”Tehdään vain välttämätön.” Sitä on sanottu monina aamuina, kun on käynyt selville, miten huonosti sijaisia on saatu tai montako potilasta on tullut lisää.

Se välttämätön ei sisällä inhimillisyyttä. Se on arkea liukuhihnatyössä, tehdastyöläisen arkea, ilman välittämistä ihmisestä. Tähän tilanteeseen vanhushoito on ajettu Suomessa.

Tästä suosta pääsee vielä ylös

Vanhustenhoidon parantaminen on tahtotila ja sitä tahtoa nyt näyttäisi jälleen olevan kaikilla puolueilla. Ratkaisun eväät ovat helpot. Tarvitsemme parempaa resurssointia ja vanhuspalvelulaki on uusittava. SuPer on laatinut hyvät teesit vanhustenhoidon parantamiseksi. Näitä teesejä seuraamalla pääsemme varmasti vielä pitkälle:

https://www.superliitto.fi/site/assets/files/4599/vanhustyon_teesit_2013.pdf

Tahtotila ratkaisee!

Muistakaahan käydä katsomassa myös facebook-sivuni:

https://www.facebook.com/teemusuperinhallitukseen/

Tehostamisen kirous

Attendon viestintäjohtaja Lauri Korkeaoja lausui työmarkkinapäivillä kuinka heidän yrityksensä on pystynyt tehostamaan sosiaali- ja terveydenhuoltoalaa. Tässä kohtaa keskeytin Laurin ja kysyin, mitä tehostaminen hänestä tarkoittaa. Osakeyhtiön edustajana hänen vastauksensa oli selvä:”Se tarkoittaa, että tehdään enemmän pienemmille kustannuksilla”.

Minun mielestäni tehostaminen taas tarkoittaa oman työnsä tekemistä paremmin, paremmilla resursseilla, vaikuttavammin. Se tarkoittaa, että ihminen joka on valinnut rankan työn sosiaali- ja terveydenhoitoalalla saisi tehdä rakastamansa työnsä hyvin. Niinhän me kaikki haluamme. Saisi tehdä työnsä niin, että tuntisi tekevänsä muutoksen asiakkaansa elämään.

Tehostamisen valtakaudella meille on uskoteltu, että joudumme tässä taloudellisessa tilanteessa toimimaan tavalla, joka ajaa meidät hylkäämään inhimillisyytemme hoidosta ja hoivasta. Ne, jotka eivät pysty kääntämään selkäänsä ajavat itsensä nopeasti loppuun. Tilanne on kestämätön.

Monissa tutkimuksissa on nostettu esiin, että kuuden tunnin työllä ja lisäämällä henkilökuntaa on saavutettu merkittäviä säästöjä. Saman uskoisin tapahtuvan kaikissa niissä työpaikoissa, joissa lähihoitajia on. Varhaiskasvatuksessa isommalla henkilökunnalla parantaisimme lasten mahdollisuuksia koko elämän ajaksi. Vanhustyössä saisimme vähennettyä makuuhaavoja, tehostaisimme kuntoutusta, vähentäisimme hoitajien sairauslomia ja lisäisimme työtyyväisyyttä.

Tämä olisi ns. win-win. Se olisi sitä oikeaa tehostamista, ei Attendon haluamaa tehostamista. Se saattaisi jättää vähemmän rahaa siirrettäväksi aggressiivisten verojärjestelmien kautta ulkomaille.

Pakkolait vievät makkaran näkkileivän päältä

Hallituksen ajamat pakkolait ovat suuri taloudellinen uhka jokaiselle SuPerilaiselle. Jopa tuhansien eurojen leikkaukset pieniin palkkoihin vie, jopa kirjaimellisesti, makkaran näkkileivän päältä.

2000 euroa kuussa tienaavalle SuPerilaiselle hallituksen toimet leikkaavat tuloja seuraavasti:

Ensimmäisen sairauspoissaolopäivän muuttaminen maksuttomaksi tulee osumaan meidän alalle todella pahasti. Tämän lisäksi Ruotsissa on todettu Uppsalan yliopiston tutkimuksissa, ettei systeemi ole Ruotsissakaan ollut toimiva. Se on eriarvoistava sekä lisännyt pitkiä sairauspoissaoloja. Nyt meidän hallitus on kuitenkin tämän ottamassa käyttöön. Ensimmäinen palkaton päivä tarkoittaa noin 100 euron vähennystä palkkaan.  Esimerkiksi Hämeenlinnassa on saatu hyviä tuloksia, kun työntekijät ovat voineet olla omalla ilmoituksella poissa aina kuuteen päivään asti, mutta ovat voineet keskeyttää sairauspoissaolon koska haluavat. Siellä keskimääräiset sairauspäivät ovat vähentyneet. Antamalla siis vastuuta työntekijöille, ei pakottamalla.

Helatorstain ja Helluntain muuttaminen tavallisiksi arkipäiviksi palkallisesti tarkoittaa myös kahden työpäivän verran rahallista menetystä. Toisilla se taas tarkoittaa lähes 16 tunnin lisäystä tehtävään listaan, jos haluaa tuon kompensoida. Tämä siis 2000 euroa tienaavalla tarkoittaa 200 euron menetystä vuodessa.

Hallitus on myös leikkaamassa lomarahoja. Tämä kuulostaa hyvälle, koska lomarahat ovat kuitenkin progressiivisia, jolloin enemmän tienaavat menettävät enemmän. Se tarkoittaa kuitenkin, samaa 2000 euron palkkaa nauttivalle lähihoitajalle, noin 400 euron palkanmenetystä vuodessa.

Kun vielä pitkiä lomia leikataan 38:sta päivästä 30 päivään voidaan laskennallisesti todeta tämän tarkoittavan 800 euron siirtymistä työntekijältä työnantajalle. Tulee kokonaiskustannuksista vuodessa 2000 euron palkkaa nauttivalle lähihoitajalle 1 400 euron palkkaleikkausta vuodessa + vähintään 100 euroa jokaisesta alkavasta sairausjaksosta.

Saimme pitää sunnuntailisämme, mutta ei tämä vieläkään kohdennu oikein. Kaikkein eniten tästä kärsivät nyt matalapalkkaista arkityötä tekevät, jotka laskennallisesti menettävät eniten.

Olin itse puhumassa syksyllä YLE:n Aamu-TV:ssä pakkolakien ongelmallisuudesta. Sitä puhetta on vielä jatkettava, koska pakkolakien uhka roikkuu edelleen päällämme.

Meidän on estettävä pakkolait ja meidän on rohkeasti seisottava tämän päätöksen takana yhdessä – liittona.

Saunaklapikielto oli uutisankka

Luitten otsíkon aivan oikein: Saunaklapikielto oli uutisankka. Kyseessä ei ole vitsi. Se ei ole mustaa huumoria. Se on Kauppalehden etusivun otsikko tämän päivän lehdessä.

Polttopuu ei ole ainoa asia, joka saa perussuomalaisen kansanedustaja Tossavaisen öyhöttämään, jälleen kerran.

Nyt pyydän kaikkia kaikkia lukijoita ja blogisteja kertomaan niin minulle kuin muillekin lukijoille, että montako kertaa kansanedustaja voi öyhöttää virheellisesti ennenkuin menettä uskottavuutensa? Vai olisiko sittenkin parempi menetellä toisin?

Aikoinaan Tossavainen kertoi luovuttavansa sotilaspassinsa ja myös isänpäivänsä menneen pilalle. Keväällä hän öyhötti muista uutisankoista. 

Missä Tossavainen – siellä uutisankka! Vai onko se toisinpäin?

(Jos koet aiheen ja kirjoituksen tärkeäksi, niin paina allaolevaa facebook-nappia)

Jos lyöt vielä kerran, niin minä tapan sut

Olen ajatellut aloittaa kampanjan miehiin kohdistuneesta väkivallasta ja sen lopettamisesta. Löysin tarkoitukseen sopivan kappaleen sanoituksineen, missä mies kyllästyy väkivaltaiseen naiseen ja päättää tappaa hänet. Laulun kertosäkeistö menee seuraavasti:

“Jos lyöt vielä kerran, niin minä tapan sut,
ja isken jollain millä sinäkin oot mua hakannut.
Mä astun harhaan taivaan tieltä
jonnekin pimeään, mut viedään sinne,
missä ei ees tarvitse nimeään.”

Tämä ei ole vitsi, vaan täyttä totta. Kyseisillä sanoilla Suomen Amnesty käy edelleen kampanjaa naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi. Kyseessä on sama Amnesty, joka esimerkiksi tuomitsee teloitukset. Teloituksista Amnesty sanoo seuraavasti:

“Kuolemanrangaistus on peruuttamaton ja ihmisoikeuksia loukkaava rangaistus. Kuolemanrangaistus loukkaa perustavanlaatuisinta ihmisoikeutta, oikeutta elää. Amnesty vastustaa kuolemanrangaistuksen käyttöä kaikkialla ja kaikissa tapauksissa.”

Amnesty samanaikaisesti haluaa lopettaa teloitukset, mutta kampanjassaan kehoittaa naisia vaikka tappamaan miehensä, jos he vielä lyövät heitä. Tarkoitus selvästi pyhittää keinot. 

Kun 8-vuotias ampuu isoäitinsä, niin syynä ovat pelit

Ilta-Sanomat ovat tänään uutisoinut traagisesta tapauksesta Yhdysvalloissa. Uutisen mukaan 8-vuotias pieni poika ampui isoäitiänsä takaraivoon pelattuaan Grand Theft Auto IV -peliä. Median syyttävä sormi kohdistuu jälleen peleihin.

Jo tässä kohtaa pitää huutaa peli poikki. Miten 8-vuotiaalla pojalla oli pääsy ladattuun aseeseen vai osasiko hän ladata sen itse? Tätä ei peleissä opeteta. Toisekseen, miksi pojalle oli hankittu K18-peli ja miksi hän pelasi tätä peliä yksin?

Elektroniset pelit ovat loistava harrastus. Valitettavasti median ja yhteiskunnan suhtautuminen on niihin vähintään samalla tasolla kuin aikoinaan Rock’n’Rolliin. Jos yhteiskunnassa tapahtuu jotain pahaa, niin syynä ovat pelit. Tilastojen mukaan n. 99% suomalaisista ovat joskus pelanneet jotain tietokonepeliä ja loput todennäköisesti valehtelevat. 

Tietokonepeleihin ei tule suhtautua vihamieleisesti vaan niihin pitää suhtautua kuin mihin tahansa harrastukseen. Jos lapsi harrastaa jalkapalloa, niin vanhemmat kuskaavat hänet harjoituksiin, huutavat kentänlaidalla kannustusta (toivottavasti) ja muutenkin kehuvat häntä. Tietokoneiden kohdalla lapset tekevät kaiken yksin. 

Yleisesti tietokone on sijoitettu niin, ettei vanhemmat edes näe mitä lapset tekevät koneilla. Tämä on lähtökohtaisesti väärin. Vanhempien tulisi osoittaa kiinnostusta pelaamista kohtaan. Kysellä lapselta, että mitä tässä pelissä tehdään, oliko tuo hyvä suoritus, miten tätä peliä pelataan. Mahdollisesti pelata pelejä lasten kanssa. Näin lasten ei tarvitse kohdata yksin peleissä tapahtuvia isoja asioita tai törmätä epämiellyttävään materiaaliin Internetissä yksin. Turvallinen vanhempi voi heti käydä tilanteen lapsen kanssa läpi, eikä hänen täydy jäädä itsekseen pohtimaan tilannetta.

Pelit eivät ole yhteiskunnallinen ongelma, ellei yhteiskunta tee niistä omaa ongelmaansa. Pelejä voi käyttää moneen asiaan hyödyllisesti. Otetaan niistä se hyöty irti eikä demonisoida niitä, kuten tässä uutisessa pyritään tekemään. On liian helppo keino syyttää pelejä yhteiskunnallisista ongelmista, kun oikeita syihin puuttuminen tarkoittaisi yhteiskunnallisten rakenteiden muuttamista. Se tie on kuitenkin se oikea tie, ei helppojen syntipukkien etsiminen.

Nuorten kokoomuslaisten lista on täynnä itseironiaa

Nuoret kokoomuslaiset ovat tänään julkaisseet listan erilaisista laeista, joita he pitävät Suomessa liiallisena säätelynä. Ihan kiva. Käydään nyt kuitenkin läpi heidän listaansa.

Ensinnäkin on muistettava, että kokoomus on puolueena istunut vuodesta 2007 hallituksessa ja tätäkin ennen ollut poissa vain lyhyen aikaa. Suurin osa laeista ja säädöksistä on siis syntynyt kokoomuksen kynästä. Itseironia ja omista virheistä oppiminen on tietenkin tärkeätä, joten tästä annan kokoomuslaisille pisteitä.

Listaa pitää kuitenkin kritisoida ankarammin. Esimerkiksi listan kohdassa kaksi, missä kuntaa edellytetään suunnittelemaan palveluja kaksikko toteaa, että pitäisi tehdä ei suunnitella. Kuulostaa hölmöläisten hommalta vain tehdä asioita niitä suunnittelematta. Ehkä se kuvastaa kaksikon omaa ajatuksenjuoksua, tehdään asioita siellä täällä ajattelematta. Tottakai kunnan tulee suunnitella asiat hyvin, jotta vähän resurssit saadaan käyttöön.

Kaksikko myös kritisoi maalaiskaupan sulkemista, mutta ei ole tietoinen että kyseinen asetus on jo muutettu vuonna 2011. Asiasta esimerkiksi kirjoitti Aamulehti. Tämän kohdan nostaminen esiin kuulostaa hyvin populistiselta.

Myös VHF-radioiden luvista kaksikko on saanut tehtyä negatiivisen asian. Ilmailu ja merenkulku varmasti kiittäisivät, kun heidän käyttämänsä taajuudet tukittaisiin kaikkien maailman amatöörien kakkureseptien huutelulla. VHF-radioiden käyttäminen on syystäkin luvanvaraisia.

Toki listalle on nostettu myös kokoomuslaista näkökulmaa ja työväenpuolueena käydään työväenoikeuksien kimppuun, kuinkas muutenkaan. Listalle on otettu mukaan muuttunut vuosilomalaki, joka muutettiin vastaamaan EU:n säädöksiä. Molemmat kansanedustajat olivat muuten äänestämässä tästä kohdasta. Hassu juttu.

Kokoomuslaiset myös kitisevät siitä, kun viinaa ei saa myydä, ostaa, juoda juuri silloin kuin huvittaa ja siellä missä huvittaa. Onhan se toki nuorelle rankkaa, kun ei saa ihan koska tahansa kossupulloa korkata ja ostaa sitä keneltä huvittaa, milloin huvittaa. Harmillista varmasti.

Tiesittekö muuten, että heidän kritisoimaa koiraveroa peritään Suomessa vain kahdessa kunnassa, Helsingissä ja Tampereella. Veron toki voisi lopettaa, se on turha.

Lopuksi kaksikko haluaisi vielä jokaiselle lääkärille oikeuden kirjoittaa M1-tarkkailulähete. Tällä lähetteellä voidaan kutsua kuka tahansa, vaikka virka-avun kera, mielenterveystarkkailuun sairaalaan. Tokihan tämmöisen päätöksen voi tehdä vain virka-asemassa oleva lääkäri. Virkahan yleisesti tarkoittaa sitä, että henkilöllä on käytössä julkista valtaa. Ei näin suurta päätöstä voida antaa kenen tahansa lääkärin tehtäväksi.

Kiva lista, populistinen toki. Ja kaikkein tärkeintä on, että se sisältää vahvaa itseironiaa omia päätöksiä kohtaan. 

Norja kutsuu myös naiset pakolliseen asepalvelukseen – koska Suomessa?

Norjan päätös tehdä asepalveluksestaan on merkittävä myös Suomen kannalta. Tähän asti Suomen kulttuuripiiriin kuuluvissa maissa ei yhdessäkään ole ollut sukupuolineutraalia asepalvelusta. Tähän asti tasa-arvoon pyrkiviä maita on löytynyt vain Lähi-Idästä sekä Afrikasta, näiden maiden joukkoon kuuluu mm. Israel sekä Libya.

Vaikka armeija on kiistatta yksi Suomen suurimmasta tasa-arvo-ongelmista ei feministiset järjestöt juurikaan ole ajaneet sukupuolineutraalia asepalvelusta Suomeen. Armeija konkreettisesti siirtää miesten koulunkäyntiä sekä valmistumista keskimäärin noin vuodella eteenpäin. Varusmiesajalta maksettava korvaus on myös lähinnä huono vitsi, eikä vastaa millään mitalla keskimääräisiä palkkoja samasta työstä.

Monesti miesten asepalvelus on rinnastettu raskauteen. Nämä kaksi asiaahan eivät ole mitenkään toisiinsa rinnastettavissa. Suomessa miesten asepalvelus on pakollinen, se on määritelty laissa. Mikäli mies ei suorita asepalvelusta tai siviilipalvelusta joutuu hän vakaumuksensa vuoksi vankeusrangaistukseen. Raskaus ja synnytys ei Suomen laissa määrätty pakolliseksi – hyvä niin.

Toinen kysymys kokonaan on se, että tarvitaanko Suomessa vielä asepalvelusta. Monissa NATO -maissa pakollinen asepalvelus on kokonaan lakkautettu, kuten myös naapurimaassamme Ruotsissa, joka toki nauttii puolustuksellista lisäetua Suomen ja Norjan välissä. 

Suomessa tilanne on toinen. Pakollinen asepalvelus on katsottu tärkeäksi osaksi maanpuolustusta ja tästä syystä sen tulisikin olla sukupuolineutraali. 

Toivottavasti asepalvelusta myös Suomessa ruvetaan käsittelemään uudelleen Norjan raikkaan tuulahduksen valossa. Norja näyttää Suomelle, mitä todellinen tasa-arvo tarkoittaa. Hyvä Norja!