Vantaan kaupunki on sitoutunut maksamaan osan Kehä III parannustyöstä. Rahaa palaa Vantaalta yhdeksän miljoonaa euroa tähän projektiin. Tähän asti minulle on perusteltu projektia sen kannattavuudella paikallisille yrityksille sekä myös yleisesti infastruktuurin parantimisen kannalta.

Vantaan Sanomat on nyt kuitenkin kirjoittanut artikkelin, missä Petikon yrittäjät vastustavat Kehä III ramppien sijoitusta. He pitävät niiden uutta paikkaa kohtaloniskuna paikallisille yrittäjille. Juuri niille, kenelle kokoomus lupasi 10 hyvää ja 20 kaunista.  Näyttäisi siltä, että kokoomuksen seikkailut ovat tulossa todella kalliiksi myös yrittäjille.

Hankkeen takana on omien sanojensa mukaan (Myyrmäessä syksyllä 2008 vaalitilaisuudessa) kokoomuslainen Tapani Mäkinen. Joka vaalitilaisuudessa hehkutti, kuinka on hänen ansiotaan, että valtio lähtee osittain Vantaan rahoilla peruskorjaamaan Kehä IIIsta. Helppohan se on muiden rahalla ruveta rakentamaan.

Sinällään Länsi-Vantaan näivettäminen ei ole mitenkään uutta. Kolmesta terveysasemasta ollaan jättämässä yksi, työvoimatoimisto sulkeutui ja jatkossa palvelee ainoastaan Tikkurilassa, Vantaan ainoa päivystävä sairaala sijaitsee itäisimmässä kolkassa jne. Länsi-Vantaa on ollut pitkään Vantaan sylkykuppi, jonka kehittämiseen ei ole haluttu panostaa.

Olen mielenkiinnolla seurannut tänään käytyä keskustelua kannabiksesta. Kristillisdemokraattien Päivi Räsänen on kirjoittanut kannabiksen vaaroista ja hyvän puolustuspuheen kannabiksen lääkinnällisesti käytöstä on kirjoittanut Raimo Myöhänen. Ajattelin heittää lusikkani mukaan tähän soppaan.

Huumausaineet väärinkäytettynä aiheuttavat monia riskejä, niin fyysisiä kuin sosioekonomisia. Ne tuhoavat ihmisiä ja kokonaisia perheitä. Oikein käytettynä huumeet ovat esimerkiksi osa tehokasta kivunlievitystä. Meillä on monia valmisteita käytössä, jotka luokitellaan huumeiksi. Näistä yleisesti käytetään morfiinia sekä sen johdannaisia.

Morfiini

Morfiinia on käytetty kivunlievitykseen jo 1920-luvulta lähtien. Sitä valmistetaan oopiumunikon siemenkodasta saatavasta raakaopiumista. Oikein käytettynä morfiini on erittäin tehokas kipulääke. Morfiinilla kuitenkin on runsaasti haittavaikutuksia, kuten kaikilla voimakkailla lääkkeillä. Näistä yleisimpiä ovat väsymys, ummetus, pahoinvointi ja oksentelu. Harvinaisempia käytössä ilmeneviä haittavaikutuksia on muunmuuassa euforia, hengityslama, unihäiriöt, sekavuus sekä riippuvuus. Nämä siis ovat harvinaisia sivuvaikutuksia. Päivi Räsänen blogissaan käsitteli kannabiksen kohdalla vain sen harvinaisia sivuvaikutuksia, ei niinkään sen yleisiä sivuvaikutuksia.

Kannabis

Kannabista Suomessa on alettu myöntämään erityisluvalla. Kannabikseen käyttöön myönnetään erityislupa vain, jos myyntiluvallisilla lääkkeille ei ole saatu hyvää vastetta. Suomessa yleisesti käytetty kannabislääke on Bedrocan®. Kannabista valmistetaan hampun lehdistä sekä kukinnoista. Oikein käytettynä myös kannabis on erittäin tehokas kipulääke. Kannabiksella on myös erilaisia haittavaikutuksia yleisimpänä sen aiheuttamana riippuvuus.

Kannabiksen demonisointi yleisenä huumeena on aiheuttanut mahdollisesti paljon vahinkoa. Tutkimustyöt kannabiksen käytöstä ovat jääneet pahasti jälkeen muiden kipulääkkeiden kanssa, mutta tilanne on onneksi muuttumassa. On tärkeätä selvittää kannabiksen hyödyt erilaisten sairauksien hoidossa ilman ennakkoluuloja.

Kivunlievitys

Kivunlievitys on tärkeä osa hoitotyötä. Kivunlievityksessä arvioidaan kivunlaatu sekä henkilökohtaiset soveltuvuudet eri lääkkeille. Hyvällä kivunlievityksellä saadaan helpotettua kroonisesta kivusta, syöpäkivuista, äkillisistä kivuista jne. kärsivien joka päiväistä elämää. Tähän kivunlievitykseen lääkärit sekä hoitajat tarvitsevat tarpeeksi työvälineitä. Yleisiä työvälineitä ovat lääkkeet, mutta myös hieronta, fysioterapia, viriketoiminta sekä muut hoitokeinot toimivat tarvittaessa kivunlievityksenä. Ottamalla pois työvälineitä, heikennämme mahdollisuutta onnistua parhaalla mahdollisella tavalla kivunlievityksessä, joka vaikuttaa oleellisesti koko hoitoon.

Kannabista ei saa kieltää kannabiksen takia!

Tässä vielä kuva erilaisista huumausaineista sekä niiden luokitteluista. Tämä on suuntaa antava kuva (klikkaa kuvaa suurentaaksesi sen).

Suoritin varusmiespalveluksen 15 vuotta sitten Santahaminassa Kaartin pataljoonassa. Muistan osan päivistä vielä hyvin. Varsinkin ne helmikuiset päivät Presidentinlinnan tai päävartion edessä, kun pakkasta oli 25 astetta ja lämmin merituuli tuiversi kasvoille meren yli. Liikennevalot päävartion edessä vaihtui tuollon 42 kertaa, Nelosen ratikka meni ohi 12 kertaa aamuisin, kunnes vuoroväli piteni. Suomenlinnan lautta lähti aina puolelta.

Siitä tosiaankin on kulunut 15 vuotta ja olin jo henkisesti tuudittautunut, ettei isänmaa heitä minua kirjeellä. Nyt se kirje sitten saapui, tuli oikein käskykortti (kokonaan isoilla kirjoitettu) litteroiden kera. Santahaminaan pitäisi lähteä viideksi päiväksi aikaa viettämään. Kyseessä on sotilaspolisiikomppanian kertausharjoitus.

Kaiketi isänmaan kutsuun on vastattava ja paikalle mentävä, vaikka ajatusmaailma armeijan aikaisesta on rajusti muuttunut. Muutamia inttikavereita on varmaan ihan hauska nähdä. 15 vuotta on kuitenkin pitkä aika ja ihmiset ovat muuttuneet varmasti. Viisi päivää metsässä ei tee sinänsä tiukkaa, mutta tiukkaa tulee tekemään se auktoritäärinen maailma, mitä armeija edustaa. Monet kaverini pitävät armeijaa suurena LARPina (Live Action RolePlay). Ehkä sen voi ottaa myös sen kannalta. Rennosti eteenpäin ja päivä kerrallaan.

Toukokuussa Santahaminaan, hieno saari kyllä.

Olen tavallaan laiminlyönyt tätä “omaa” blogiani, kun olen keskittynyt kirjoittamaan Uuden Suomen blogeihin. Ennen laitoin tuplaten ja pitää varmaan jatkossakin tähän ryhtyä. Kannattaa käydä lukemassa kolme viimeisintä kirjoitustani Uudessa Suomessa:

http://hiilinen.blogit.uusisuomi.fi/2010/01/10/vihervasemmisto-tuhoaa-suomen/

http://hiilinen.blogit.uusisuomi.fi/2010/01/14/jokainen-muslimi-ei-ole-terroristi-mutta-jokainen-terroristi-on-muslimi/

http://hiilinen.blogit.uusisuomi.fi/2010/01/19/kansanaanestys-vantaan-terveysasemien-puolesta/

Jo yli 6000 allekirjoitusta

Vantaalla 18.11.2009 perustettu kansanliike terveysasemien puolesta aloitti heti nimien keräyksen adressiinsa, jonka tukijoina on eri kansalaispiirejä edustava joukko. Kuukauden aikana on nimiä kertynyt 6000. Keräystä jatketaan kevääseen, jolloin terveyskeskusasiat tulevat esille lautakunnassa ja valtuustossa.

Terveysasemaliike on reaktio kaupungin hallinnossa elävälle suunnitelmalle nykyisten terveysasemien keskittämisestä kolmeen suureen asemaan Tikkurilassa, Myyrmäessä ja Koivukylässä tai Korsossa. Muut asemat oli tarkoitus lakkauttaa. Tätä tarjottiin aluksi valtuustoryhmille Vantaa-sopimuksessa. Vasemmisto sai korvattua lakkauttamisen kevyen palvelun terveysasemiksi. Vielä ei ole tiedossa, mitä se tarkoittaisi.

Adressi antaa äänen niille vantaalaisille, joiden mielestä perusterveyspalvelut ovat lähipalveluja. Nykyisten terveysasemien toimintaa ei saa supistaa, vaan niiden toimintaa on parannettava. Nimien kerääjät toteavat, että näiden palvelujen keskittämisen kannattajia saa etsiä kuin neulaa heinäsuovasta.

Adressin voi allekirjoittaa tällä hetkellä 59 paikassa Vantaalla. Apteekit, kirjastot, terveysasemat, ravintolat ja monet muut ovat ottaneet adressin asiakkaidensa allekirjoitettavaksi. Näistä paikoista on kertynyt valtaosa 6000 allekirjoituksesta. Nimiä kerätään myös kaduilla, järjestöissä ja netissä.

Adressin sijoituspaikat löydät seuraavasta linkistä:

https://docs.google.com/Doc?docid=0AdgQDCDKGCmxZGpxcG04d180MmZ6MjYyZmRq&hl=en

Adressin voi allekirjoittaa myös netissä:

http://www.adressit.com/terveysasemat

Pääluottamusmiesvaalit lähestyvät Espoossa. Kahdesta ehdokkaasta on valittava se parempi. Olen koonnut tänne sivustolle oman osion, mistä pääsette lukemaan bloggauksiani liittyen sosiaali- ja terveyspalveluihin, niin hoitajan kuin asiakkaan näkökulmasta. Klikkaamalla alla olevaa Luottamusmies on Tour -banneria pääset suoraan kyseiselle sivustolle tai voit painaa tätä linkkiä – TEEMUSTA LUOTTAMUSMIES

Sosiaali- ja terveysministeriön alainen tasa-arvoasiain neuvottelukunta (TANE) jakaa vuosittain miehen työ palkinnon. TANEn tehtävänä heidän oman verkkosivustonsa mukaan on edistää yhteiskunnallista tasa-arvoa. Hieno tavoite – tasa-arvo.

TANE jakaa vuosittain Miehen työ -palkinnon. Tänä vuonna kyseisen palkinnon sai Hankenin professori Jeff Hearn. Hearn on ollut mukana perustamassa Profeministimiehet -järjestöä sekä käynnistämässä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista White Ribbon -kampanjaa.

White Ribbon -kampanjan mukaan 90,2 % parisuhdeväkivallan tapauksista on miesten tekemiä ja 9,8% naisten. Säätiön mukaan osa naisten tekemästä väkivallasta on tehty itsepuolustustarkoituksessa, kun taas miehet ovat sitten lyöneet tarkoituksella. Näin ollaan myös niissä tapauksissa, missä nainen käyttäytyy väkivaltaisesti saatu miehistä tekijä ja naisista uhri. Kenen tasa-arvoa tämä edistää?

Hearn on ollut myös mukana vastailemassa Suomen Amnestyn tekemään Joku Raja -kampanjaan, mikä painottuu naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Jeff Hearnin vastaus kyseiseltä sivustolta:

“Miksi suomalaiset miehet ovat niin väkivaltaisia? Onko vkivaltaisuus osa suomalaisen miehen identiteettiä?”

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että miehet harjoittavat Suomessa fyysistä väkivaltaa ainakin yhtä paljon ja todennäköisesti enemmän kuin monien EU-maiden ja muiden ”läntisen” Euroopan maiden miehet.

Miesten väkivalta johtuu monista erilaisista syistä, jotka ovat samanlaisia Suomessa kuin muuallakin maailmassa: miehet päättävät käyttää voimaa naisia vastaan ja kontrolloida naisia sekä välttelevät omaa vastuutaan. Miesten väkivalta-alttiuden jatkuminen Suomessa saattaa johtua osin myös siitä, ettei miesten väkivallan torjumista ole pidetty tasa-arvopolitiikan keskeisenä osana.

Hearnin mukaan miesten väkivalllan torjumista ei ole pidetty tasa-arvopolitiikan keskeisenä osana. Mielestäni miesten väkivallan torjuminen on ollut ykkösasia viime aikoina kaikissa tasa-arvokeskusteluissa. Sen alle ovat jääneet naisten tekemä perheväkivalta, mikä on lukumääräisesti suurempaa kuin miesten tekemä. Tästä Hearn ei puhu mitään.

Eilen Helsingin Sanomissa oli uutinen väkivaltaisista nuorista naisista. Jopa yhdeksän prosenttia pojista oli kohdannut parisuhdeväkivaltaa, kun vastaava luku tytöistä oli vain kaksi. Kuitenkin Tanen, sosiaali- ja terveysministeriön sekä Hearnin tärkeintä on lopettaa miesten väkivaltainen käyttäytyminen. Siitä osoituksena Hearnille myönnetty palkinto.

En ymmärrä, miten TANE palkinnollaan edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa. Todellinen tasa-arvoinen teko olisi lopettaa puheet miesten väkivaltaisuudesta ja aloittaa puheet lähisuhdeväkivallasta tai perheväkivallasta. Edistää oikeasti tasa-arvoa eikä aina tuoda esiin miestä tekijänä ja naista uhrina.

STMn pitäisi aloittaa tarkka tutkimus lähisuhdeväkivallasta, jotta vähäiset resurssit saataisiin kohdistettua oikein. Väkivaltaiset naiset voisivat hakea apua väkivaltaiseen käytökseen ja saisimme myös kattavan tukiverkon miesten alle, kun tilanteesta on pakko lähteä karkuun. Kaikki väkivaltaisuus on yhtä tuomittavaa ja kaikkia pitäisi auttaa tasa-arvoisesti.

Olen tästä samasta aiheesta kirjoittanut aikaisemminkin – Vaiettu tabu, naisten väkivalta Suomessa.

Helsingin Sanomat muistutti taas suomalaisia miehiä heidän väkivaltaisuudestaan tekemällä heistä naisten tappajia. Samalla myös tuotiin esiin, naisten uhrimentaliteetti. Tämä uutisointi saa minut aina ärtymään. Yksi Suomen suurimmista tabuista on naisten tekemä perheväkivalta, joka on jopa yleisempää kuin miesten tekemä väkivalta.

En kirjoita tätä bloggausta haukkuakseni naisia, vaan minun mielestäni tämä vaiettu tabu on este naisten terapia- sekä hoitopalvelujen kehittämiselle. Miehille on valmiina erilaisia Lyömätön linja -projekteja, joissa väkivaltaiset miehet pystyvät hakea keinoja ratkaista asioita muutenkin kuin nyrkein. Naisten kohdalla tilanne on aivan toinen ja suurin rajoite tässä on median luoma ja naisjärjestöjen ylläpitämä uhrikuva.

Yhdysvaltalaisen CDCn tekemän tutkimuksen mukaan 25% parisuhteista esiintyy väkivaltaa. Näissä tapauksissa noin puolissa väkivalta on molemminpuolista. Väkivaltaa käyttävät siis molemmat, niin mies kuin nainen.

Toisen puoliskon väkivaltaisista parisuhteista muodostaa ne parit, joissa vain toinen osapuoli käyttäytyy väkivaltaisesti. Näissä parisuhteissa yli 70% väkivallan tekijänä on nainen. Tilastojen varjolla käy selvästi ilmi naisten tekemän parisuhdeväkivallan määrä.

Olisin käyttänyt lähteenä suomalaista tutkimusta, mutta niiden puolueettomuus on hyvin kyseenalaistettua. Esimerkiksi 1990 tehty “Usko, toivo, hakkaus” -kyselytutkimuksen mukaan 90% tapauksissa tekijä oli mies ja nainen uhri. Vuonna 2005 tehtiin toinen tutkimus, missä tutkittiin naisiin, vain naisiin, kohdistunutta väkivaltaa parisuhteissa. Valitettavasti Suomessa ei ole tehty yhtään tutkimusta, missä oltaisiin tutkittu lähisuhdeväkivaltaa. Tämä on osa vaiettua tabua, kipeästä asiasta ei uskalleta puhua eikä tutkia.

Viime aikoina on kuitenkin selvitelty lapsiin kohdistunutta väkivaltaa ja sama trendi, kuin yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa tulee esiin myös siellä. Yli 60% lapsiin kohdistuneesta väkivallasta on äitien tekemää, vaikka naisista suurempi osa vastustaa lasten fyysistä kurittamista. Myös lasten tapoista 65% on naisten tekemiä.

Toivoisin asiallista keskustelua, asioiden oikeilla nimillä, tästä vaikeasta aiheesta. Siihen keskusteluun pitäisi lähteä ensisijaisesti naisjärjestöt sekä media. Naisille tulisi tarjota samanlaisia palveluita kuin miehille päästäkseen eroon väkivallan käytöstä perhesuhteissa.

Väkivallaton perhe kuuluu myös miehille ja varsinkin lapsille!