Meille on viime aikoina uskoteltu kreikkalaisten olevan laiskoja työntekijöitä, jotka eläköityvät aikaisin, tekevät vajaata työviikkoa hyvällä palkalla. Tämä kaikki on puppua.

1. Kreikkalaiset tekevät vähän töitä viikossa -puppua

Keskimääräisesti vakituisessa viikkotyössä olevat eurooppalaiset tekevät Eurostatin tilaston mukaan 41,8 tuntista työviikkoa. Kreikassa viikkotyöaika on 43,7 tuntia viikossa. Kreikkalaiset tekevät siis keskimääräisesti kahta tuntia pidempää viikkotyöaikaa kuin Euroopassa yleisesti ja jopa melkein yli neljä tuntia pidempää kuin Suomessa yleisesti.

2. Kreikkalaisille maksetaan hyvää palkkaa -puppua

Kreikkalaisten yksityisellä sektorilla työskentelevien bruttoansiotulot keskimäärin ovat 803 euroa / kuukaudessa.  Taloussanomat esimerkiksi väitti kirjoituksessaan hulppeista 3500 euron kuukausipalkoista. Varmasti joillakin aloilla, mutta kirjoitus on tarkoituksenhakuinen. On haluttu kauhistella ja saada kreikkalaiset näyttämään laiskoilta, rikkailta laiskureilta.

3. Alhainen eläköitymisikä ja suuret eläkkeet -puppua

Keskimäärisesti Euroopassa Eurostatin mukaan jäädään eläkkeelle 60,2 vuoden iässä. Suomessa vastaava luku on 59,3 vuotta ja Kreikassa 61,1 vuotta. Kreikkalaiset ovat siis töissä keskimääräisesti kaksi vuotta pidempään kuin suomalaiset. Jos kreikkalaiset ovat patalaiskoja napanöyhdän kaivajia, jotka eläköityvät hyvin aikaisin, niin mitä suomalaiset sitten ovat? Eli tämäkin väite alhaisesta eläköitymisiästä on täydellistä puppua.

Eläkkeiden suuruudesta olen löytänyt kahta eri tietoa. GSEEn mukaan keskimääräinen kreikkalainen eläke on 750 euroa / kk. Toisaalta OECDn julkaisun mukaan kreikkalaiset saavat tätä enemmän, mutta vähemmän kuin OECD maissa keskimäärin. OECDn julkaisussa on myös selostettu todella hyvin, miten Kreikan eläkejärjestelmä toimii. Siinäkin valossa eläköityminen 50 vuoden iässä on mahdollista, mutta taloudellisesti hyvin kannattamatonta.

4. Virkamiehiä on liikaa

ILOn (International Labour Organization) mukaan Kreikassa valtion sekä kuntien virkamiehiä on 22,3 % työväestä. Esimerkiksi Ranskassa sama luku on 30%, Ruotsissa 34% jne. Kreikassa ei siis ole mitään valtavaa virkamiesarmeijaa, joka söisi koko talouden. Tässäkin kohtaa meille on valehdeltu. Varsinkin, kun ottaa huomioon että 300 000 virkamiestä on väliaikaisesti töissä huonommalla palkalla sekä huonommilla eduilla.

5. 14 kuukauden palkka -totta

14 kuukauden palkka on oikeasti totta. Bonuksia maksetaan jouluna, pääsiäisenä sekä kesällä, mutta tätäkin on ajateltava oikeassa kontekstissä. Kreikkalaiset palkat ovat yksi Euroopan pienemmist, kuitenkin hintataso Kreikassa on suhteellisen korkea. Erilaisilla bonuksilla katetaan huonompaa palkkatasoa. Olisi kuitenkin oikeutetumpaa maksaa reilumpaa palkkaa, kuin erilaisilla tempuilla nostaa palkkaa ylöspäin. En siis hyväksy 14 kuukauden palkkajärjestelmää, mutta en myöskään palkkatasoa, jolla eläminen ei ole mahdollista.

Meille on siis Kreikan suhteen syötetty mediassa täydellistä puppua. Mielipiteitämme on muokattu syyttämään laiskaa Kreikan kansaa. Oikeat syylliset löytyvät muualta, niin pankeista kuin poliitikoista.

Olen harrastanut tietokonepelaamista jo pienestä pitäen. Harrastus oli suhteellisen intensiivistä ennen ensimmäisen pojan syntymää ja pääsin edustamaan Suomen maajoukkuekarkeloihin asti. Nykyään toimin edelleen aktiivisesti elektronisen urheilun kehittämisen puolesta Suomessa. Kirjoitan eri julkaisuihin juttuja, olen mukana järjestämässä LAN-tapahtumia sekä myös toimin selostajana kaikissa isoimmissa tietokonetapahtumissa, kuten tulevissa Solid Mojoissa sekä myös kesällä Summer Assemblyillä.

Tietokonepelaaminen (kirjoitus ei käsittele nettipokeria) on kasvanut tasaisesti viimeisten vuosien aikana ja monet tienaavat sillä jo elantonsa. Suomessa tilanne ei niin hyvällä mallilla vielä ole, eikä valtamediat ole toistaiseksi osoittaneet kiinnostusta eSportsia kohtaan. Toisin on esimerkiksi Saksassa, puhumattakaan Etelä-Koreasta. Ammattilaispelaamisessa liikkuu huomattavia summia, jotka houkuttavat menestyksen lisäksi nuoria pelaajia. Valitettavasi menestys on kiertänyt Suomen kaukaa.

Olen pohtinut suomalaisten menestymättömyyttä paljon. Suomalaiset nuoret miehet käyttävät huomattavan paljon vapaa-ajastaan tietokonepelien äärellä. Menestystä tulee välillä online -turnauksissa, mutta maailmalla ei ole kuin yksi suomalainen porukka, mikä on vähän jotain isompaa saavuttanut. Miksi menestys kiertää suomalaiset?

1) Harjoittelu

Olen seurannut paljon suomalaisia peliporukoita ja pelannutkin huomattavan monessa. Suomalaiset eivät ole kovin nöyriä harjoittelulle. Taktiikoita voidaan joskus katsoa, mutta esimerkiksi vastustajan pelityylin analysointi demoista tai vastataktiikoiden harjoittelu on aivan lapsen kengissä. Jos haluaa menestystä pitäisi harjoittelu lisätä, mutta ennenkaikkea tehostaa. Pelkkä pelaaminen ei ole parasta harjoittelua.

2) Online

Suomalaiset vieroksuvat pelaamista nettikahviloissa ja monet tulevat sitten erilaisissa mix-porukoissa hassuilla nimillä laneille pelaamaan:”Kännissä ja läpällä.” Porukoina on, niin Irvokasta Penistä kuin Omg Lol x117 -klaaneja. Tätä en pysty myöskään ymmärtämään. LAN (Local area network) -pelaaminen on aivan erilaista kuin online. Vastustajaa pystyy psyykkaamaan aivan eritavalla ja erilaisiin kokoonpanoihin sopeutuminen tulee tärkeäksi. Siksi olisikin tärkeätä harjoitella tätä jo erilaisilla bootcampeilla nettikahviloissa.

3) Pää aka henkinen kantti

Jep, pää pettää monesti. Varsinkin LAN -karkeloissa. LAN -pelaamisessa pitää olla valmis kestämään vastustajan huutaminen, yleisön mylvintä, suoranainen haukkuminen sekä myös mahdolliset tekniset ongelmat. Kaikki tämä pitää sivuuttaa ja keskittyä omaan suoritukseen.

4) Valmennus

Suomalaiset peliskenessä ei paljon valmentajia pyöri. Varsinkin henkisille valmentajille olisi paljon kysyntää. Perusvalmentaja voisi katsella demoja valmiiksi, löytää niistä useasti toistuvia tapahtumia. Käydä läpi asioita pelaajien kanssa, mutta ennenkaikkea kasvattaa heitä joukkueena.

Yllämainitut neljä kohtaa, kun laittaisi kuntoon, niin menestystä voisi alkaa tulemaan. Pitäisi vain uskoa omaan tekemiseen ja uskoa jatkuvuuteen.

Sisullaa voittoon! Perkele!

(Kirjoituksen tarkoituksena on tuoda esille eSports -skeneä sitä tuntemattomille ja toki raottaa vähän ovea historiaani.)

Toukokuun viides päivä on Japanissa kansallinen juhlapäivä. Silloin vietetään poikien päivää. Meidän perheessä poikien päivää on vietetty jo seitsemän kertaa ja tänäänkään emme tehneet poikkeusta. Tälle vuodelle olimme hommanneet perinteiset karppiviirit, jotka vedimme salkoon sekä annoimme pojille pienet lahjat.

Näin poikien päivänä on syytä kuitenkin muistuttaa synkistä tosiasioista poikien elämästä. Pojat ja miehet eivät voi hyvin Suomessa. Erityistukea tarvitsevista koulun aloittajista 70% on poikia. Suurin osa huostaanotetuista lapsista on poikia. Pojat tekevät myös viidenneksen enemmän itsemurhia kuin tytöt ja ovat yleisempiä koulupudokkaita. Suurin osa miehistä ja kodittomista on miehiä, naisia vain murto-osa. Akoholisteistakin, mikä kulkee käsi kädessä syrjäytymisen sekä kodittomuuden kanssa, suurin osa on miehiä. Huonosti voivista pojista kasvaa huonosti voivia miehiä – kierre on katkaistava.

Poikien heikompaa menestystä ei juurikaan tutkita. Koulumaailma on fyysisestä sekä neurofysiologisesti hitaammin kypsyville pojille huomattavasti raaempi kuin tytöille. Opetus kulkee tyttöjen kehityksen tahdissa ja näin heikentää poikien koulumenestystä. Poikien käyttäytymismallit ovat myös erilaisia kuin tyttöjen. Pojat ovat vilkkaampia, mikä yleensä leimataan kurittomuudeksi. Pojat ovat myös aggressiivisempia, mutta mitään aggressiivisuuskoulutusta ei pojille erikseen järjestetä. Ongelmien toivotaan menevän ohi, kun poika kasvaa. Näin ei aina tapahdu.

Yhteiskunta on nykyisin liiaksi rakentunut tukemaan tyttöjä päiväkodista ja koulusta alkaen. Samaan aikaan huonosti voivat pojat on jätetty yhteiskunnan ulkopuolelle. Koulumaailmassa ei ole ollut muutoksia, mitkä tukisi poikien erityisongelmia. Tämä on sietämätöntä eettisesti sekä taloudellisesti. Syrjäytymisen hinta on kova. Pelastetaan pojat!

Olen mielenkiinnolla seurannut Facebookissa olevaa ryhmää – Minun Suomeni on kansainvälinen. Ryhmä on kasvanut räjähdysmäisesti viime päivien aikana ja keskustelua on käyty paljon. Tämä ryhmä huomattiin myös maahanmuuttovastaisella foorumilla, jossa sitten päätettiin lähteä nuivistamaan ihmisiä facebookissa, mitä tahansa se sitten tarkoittaakin.

Viimeisinä päivinä ryhmään onkin ilmestynyt jatkuvalla syötöllä nimimerkkien takaa huutelijoita, jotka toistelevat kerrasta toiseen samoja maahanmuuttovastaisten kiihottumisia, ilman mitään pyrkimystä ruveta keskustelemaan. Maahanmuuttovastaiset todellakin ovat reppanoita. Omalla nimellä ei uskalleta lähteä asialliseen keskusteluun, vaan on huudeltava puskista ja masinointikin tehdään nimimerkkien takaa maahanmuuttovastaisella foorumilla. Onpas säälittävää.

Tämähän kyllä kuuluu yleiseen linjaukseen, mitä maahanmuuttovastaiset ovat käyttäneet. He haluavat olla se taho, jotka määrittävät keskustelun sekä termit. Rasismi nähdään vain keskusteluna roduista, maahanmuuttajista keskustellaan loisina, levitetään puhdasta vihapropagandaa ja päälle itketään sitten sananvapaudesta. Sananvapauden mukana tulee vastuu. Vastuuseen kuuluu seisoa omien sanojensa takana – omalla nimellä. Raukat eivät siihen pysty.

Maahanmuuttovastaiset ovat uusi Internetryhmä, jonka toimintaan kuuluu puhdas spam & destroy -taktiikka eri puolilla Internettiä. Keskustelu pyritään ottamaan haltuun eri keskustelufoorumeilla – blogistan, HS keskustelut, Iltalehden keskustelut, Suomi24, jopa Kaksplus+ keskustelupalsta. Näille foorumeille spammataan, huudetaan puskista, suoraan kopioituja keskusteluja maahanmuuttovastaiselta foorumilta. Tämä kaikki tehdään toki edelleen nimimerkin suojissa, koska mitään tarkoitusta ei ole keskusteluun lähteä. Tarkoitus on vain häiritä.

Nimimerkin takaa lauotaan omia ennakkoluuloja. Rakennetaan pelon ilmapiiriä demonisoimalla maahanmuuttoa, maahanmuuttajia ja varsinkin islamia. Pelolla ratsastaminen on halpaa populismia.

Odotan mielenkiinnolla montako nimimerkillä kirjoittavaa maahanmuuttovastaista reppanaa tulee tähän bloggaukseen kirjoittamaan omia maahanmuuttovastaisia näkemyksiään. Kuinka moni heistä pystyy aitoon keskusteluun?

Olen itse kirjoittanut kolme kirjoitusta eutanasiasta, vaikka kirjoitukset ovat muutamasta kuukauteen pariin viikkoon vanhoja, niin nyt ajankohtaisen aiheen johdosta on aika nostaa niistä tärkeimmät kohdat esiin.

Parhaimpana kirjoituksenani pidän yövuoron jälkeen kirjoitettamaani bloggausta ’Rauhallinen exitus letalis kello 06:15’. Tässä kirjoituksessa pääpaino on kahdella viimeisellä kappaleella:

Kuolemasta on tullut liian suuri tabu yhteiskunnassa. Meidän olisi aina syytä asettaa elämänlaatu itse elämän arvon edelle ja varsinkin kuunnella kuolevan tahtoa. Vaikka kuolema erottaa meidät äideistä, veljistä, lapsistamme, niin emme saisi olla itsekkäitä kuoleman edessä, vaan nöyrästi kunnioittaa sen lopullista valtaa. Se tulee meidän kohdalle aikanamme.

On syytä harkita vakavasti tarvitaanko elämän viimeisissä hetkissä kaikkea sitä tehohoitoa, millä voidaan joissakin tapauksissa pidentää elämää tunneilla tai päivillä. On syytä harkita vakavasti elämänlaadun arvoa kuolevien potilaiden kohdalla. Voisiko kuolevilla potilailla olla oikeus päättää paremmasta kuolemasta omalla kohdallaan, jolloin elämänlaatu voittaisi elämän?

Tätä vanhemmassa kirjoituksessa pohdin kysymystä onko elämä arvokkaampaa kuin elämänlaatu. Käytin siinä kahta esimerkkiä elävästä elämässä.  Tässä niistä varmasti koskettavampi:

Nuori poika kesällä uidessaan painuu pinnan alle. Etsintöihin menee aikaa ja hänet löydetään vasta muutaman minuutin päästä veden alta. Elvytys aloitetaan ja sydän saadaan uudelleen käyntiin. Hyvä niin, mahdollisuus on annettu. Valitettavasti parantumaton aivovaurio on ehtinyt syntymään. Poika jää loppu elämäkseen melkein aivokuolleeseen tilaan. Hänellä on vaipat, ruokinta tapahtuu vatsan läpi laitetulla letkulla, nielusta joudutaan imemään limaa, jottei hän tukehdu. Myös ajoittaiset keuhkokuumeet ja muut tulehdukset hoidetaan pois tehokkaasti antibiooteilla. Poika ei reagoi hoitoihin kuin avaamalla silmiään ajoittaisesti, kipulääkettä annetaan kun irvistyksiä tulee useammin. Mikä on hänen elämänlaatunsa?

Olen itse eutanasian kannattaja. En näe ammattini kanssa siinä mitään ristiriitaa – päinvastoin. Hyvän, rauhallisen, kivuttoman kuoleman tarjoaminen on kuolevalle potilaalle se viimeinen palvelus, jonka voi tehdä.

Päivi Räsänen on taas huolissaan huumeiden käytön lisääntymisestä. Edellisellä kerralla Räsänen puhui kannabiksesta, johon vastasin omassa blogissani. Nyt Räsänen kiinnittää huomionsa deittihuumeeksikin kutsuttuun MPDV -huumeeseen tai huumausaineenkaltaiseen aineeseen. Hyvä niin, mutta jos puhutaan oikeista asioista, niin vuosisadan alkoholi kesäkin tulisi estää.

Alkoholi aiheuttaa vuosittain vähintään miljardin euron välittömät kustannukset sekä noin kolmesta viiteen miljardiin euroa välillisiä kustannuksia. Välillisiä kustannuksia on vaikea arvioida tarkasti, koska alkoholi on mukana huomattavassa osassa tapaturmia, perhe- ja sosiaalikriisejä, lisää syöpäriskiä, aiheuttaa runsaasti ennenaikaista eläköitymistä jne. Lista on melkein loputon. Alkoholivero tuottaa valtiolle vuosittain noin miljardin euron verran.

Alkoholi Suomessa on kuitenkin nostettu puolijumalalliseen asemaan. Siitä kertoo myös vanhat sananlaskut:”Jos ei viina, terva ja sauna auta, niin sitten kaivetaan hauta.” Oikeasti yhteiskunta ei menettäisi juuri mitään, jos alkoholin käyttö Suomessa lopetettaisiin. En kuitenkaan ole niin naivi ja uskoisi kieltolain muuttavan suomalaista alkoholikulttuuria. Sen muutoksen on tultava meistä itsestämme.

Meidän tulisi pyrkiä kohti terveempää alkoholikulttuuria. Kasvatuksen pitäisi alkaa jo lapsena, jatkua nuoruuden läpi sekä kestää koko aikuisiän. Me aikuiset, varsinkin isät ja äidit, olemme vastuussa nuorten juomakulttuurin suunnasta. Meidän ei siis pitäisi antaa nuorillemme kuvaa, että alkoholi on ”Vittu, jee!”, vaan sillointällöin nautittava juoma.

Suosittelen teitä lukemaan Suomen Lääkäriliiton tekemän kannanoton alkoholihaittojen vähentämiseksi. Se sisältää todella paljon hyviä konkreettisia ehdotuksia.

Siinä missä huumeet ovat nouseva vitsaus Suomessa, niin alkoholi on ollut vitsaus aina. Meidän tulisi pyrkiä kohti päihteetöntä yhteiskuntaa.

”Viina on viisasten juoma – harmi, että sitä myydään kaikille”

Vantaan Vasemmiston Vappu meni loistavasti, vaikka sää ei meitä suosinutkaan. Muistomerkillä vietettiin reilu puolituntinen ja sen jälkeen siirryimme viettämään omaa juhlaamme Tikkuraitille.

Olin tapahtuman juontajana ja aivan aluksi pidin pienen puheen, vaikka varsinainen vappupuhuja en tänä vuonna ollutkaan. Puheeni oli anti-rasistinen:

Hyvät toveri, hyvät ystävät, hyvät vantaalaiset

Minulta on usein kysytty, mitä vappu minulle merkitsee. Kuulun siihen sukupolveen, jolle vuoden 1918 tapahtumat ovat kaukana historiassa. Siihen sukupolveen kenen isät eivät taistelleet rintamalla. Sukupolveen, jolle Neuvostoliitto oli vain valtio muiden joukossa ja se katosi ollessani 15 vuoden ikäinen.

92 vuoden takaiset asiat muistuttavat minua kuitenkin täydellisestä epätoivosta, kun ihmisillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tarttua aseisiin. Hakea oikeuksiaan vihan kautta, viha synnyttää vain vihaa ja kevään 1918 tapahtumat ovatkin siitä täydellinen osoitus.

Nykyään näen vihan jälleen nostavan päätään Suomessa. Ihmisiä vihataan, koska he ovat erinäköisiä, puhuvat eri tavalla, käyttäytyvät erilaisesti. Kuten 92 vuotta sitten, myös nykyään viha synnyttää vain vihaa. Minä en halua nähdä vihan nousevan Suomessa.

Hyvät toverit, rakkaus synnyttää rakkautta. Siinä missä vihaaminen on helppoa, vaatii rakkaus huomattavasti enemmän. Ihmisen pitää olla vahva rakastaakseen, hänellä pitää olla hyvä itsetunto, hänen pitää olla ylpeä itsestään ja rakastaa itseään, jotta voisi rakastaa myös muita. Ennakkoluulot eivät saa ohjata ihmisten toimintaa.

Minulle vappu merkitsee rauhaa, rakkautta ja solidaarisuutta.

Hyvää vappua kaikille nauttikaa ohjelmastamme!

Lähiverkkotapahtuma Solid Mojo järjestetään Myyrmäen Energia Areenalla 14.-16.05.2010. Tapahtumaan mahtuu oman tietokoneen kanssa jopa 1 100 osanottajaa. Ohjelma painottuu tietokonepelaamiseen.

Palkintorahaa Solid Mojossa on tarjolla 10 000 euroa; lisäksi 5 000 euroa jaetaan tapahtuman sponsorien tavarapalkintoina. Pelaamisen lisäksi kävijät voivat kilpailla mm. graafikan, musiikin tai demojen saralla.

Kilpapelaaminen on ollut nousussa viime vuosina myös Suomessa. Samaan aikaan palkintosummat ja pelaajien määrät ovat kasvaneet. Suurimpien turnausten rahapalkinnot ovat kymmeniä tuhansia euroja.

Suomessa pelaaminen ei voi vielä olla ammatti, mutta maailmalla on myös suomalaisia tietokonepelaamisen ammattilaisia. Suomalaiset ovat pärjänneet hyvin eri puolilla maailmaa järjestettävissä pelitapahtumissa.

Solid Mojossa järjestetään usean pelin ammattilaisturnaus. Voittajat pääsevät kesällä järjestettävään World Cyber Gamesin Suomen karsintaan, josta voittajajoukkue lähtee edustamaan Suomea Los Angelesiin.

Solid Mojo -tapahtumaa voi seurata myös internetissä osoitteessa Gaming.fi. Tapahtuman pääselostajana toimii Teemu “wabbit” Hiilinen; teknisestä puolesta vastaavat Marco “Corey” Hannukka ja Sami “JBL” Takalo.

Teemu ’wabbit’ Hiilinen selostushommissa

Katsoin tänään A-talkin, jossa puhuttiin rakennustyömaiden ongelmista. Kyösti Suokkaan mukaan rakennustyömailla tilanne on päässyt täydellisesti käsistä viranomaisten sekä verottajan tehottomuuden vuoksi. Vahvat todisteet tälle tuli esiin keskustelussa.

Rakennustyömaat ovat jakautuneet nyt kahden kerroksen väkeen, niihin jotka maksavat veronsa ja niihin jotka eivät. Kyösti Suokkaan mukaan yksikään ulkomaille rekisteröitynyt yritys, eikä heidän työntekijänsä maksa verojaan Suomeen, kuten pitäisi. Verottajalla ei ole Suokkaan mukaan mitään intressejä rekisteröidä kaikkia työntekijöitä Suomessa ja näin ulkomaiset yhtiöt voivat vuosikausia kilpailla Suomessa ilman veroja samoista markkinoista. Tähän on pakko tulla muutos!

A-Talk oli haastatellut asiantuntijana Janne Marttista, joka sanoi verottajan menettävän vuosittain 400-500 miljoonaa euroa harmaan talouden johdosta. Yhtenä keinona tähän Marttinen tarjosi käänteistä arvonlisäveroa, jossa alv:n tilittää valtiolle ostaja eikä myyjä. Pitkissäkin palveluketjuissa arvonlisävero maksettaisiin vain kerran, ensimmäisen ostajan toimesta. Järjestelmä on käytössä Ruotsissa, Saksassa, Hollannissa ja Itävallassa. Käänteisen ALVn käyttöönottaminenkaan ei toisi takaisin kuin 80-120 miljoonaa euroa / vuosi.

Keskusteluun osallistuneet Kyösti Suokas (Rakennusliitto), Juha Hetemäki (TJ Skanska), Anni Sinnemäki pitivät käänteisen ALVn tuomista yhtenä työvälineenä harmaan talouden kitkemiseksi. Mitään sateentekevää ratkaisua sillä ei koettu olevan.

Parhaimpana ratkaisuna nähtiin lisääntynyt valvonta, varsinkin lisääntynyt viranomaisvalvonta. Sinnemäki myös mainitsi avoimemman kilpailun kautta tulevan yritysten keskenäisen valvonnan, yrityssparrauksen. Hetemäki antoi Sinnemäelle 10 pisteen arvoisen vihjeen kuntien ja valtion otteen vankistamisesta kilpailutuksissa. Valtio ja kunnat ovat Suomessa suurimpia rakennuttajia. Heidän tulisi kilpailutuksissaan vaatia jo etukäteen selvitettäväksi kaikki alihankintaketjut ja näiden hinnat, jolloin epäkohtiin voisi puuttua etukäteen. Lisääntyneeseen valvontaan kuuluisi myös verottajan jalkautuminen kentälle tekemään tehoiskuja sekä reaaliaikaiset verotiedot.

On syytä kuitenkin muistaa, ettei ulkomaalaisia työntekijöitä tulisi syyttää tästä ongelmasta. He ovat täällä tekemässä duunia, mihin heidät on palkattu. Suomeen saa tulla töihin, kunhan huolehditaan samasta palkasta, samoilla ehdoilla, samalla verotuksella.

Olen harvemmin kannattanut lisääntynyttä valvontaa. Nyt kannatan sitä varauksetta. Se olisi eettisesti oikein niin suomalaisille ja ulkomaalaisille työntekijöille sekä myös rehellisille veronsa ja velvoitteensa maksaville yrityksille.

Ohjelmassa:

08:45 Kokoontuminen Hiekkaharjun muistomerkillä
09:00 Muistotilaisuuden alkaminen Hiekkaharjussa. Muistotilaisuuden jälkeen siirrytään Tikkuraitille Prisman eteen.

10:45 Alkusanat
10:50 Korson Työväen Soittokunta
11:20 Mikko Mielonen välittää kunnallistoimikunnan terveiset
11:30 Trubaduuri Lasse Hyytinen esiintyy
12:05 Juhlapuhe Kati Tyystjärvi
12:30 Uusi Kukka – kuoro esiintyy

Tervetuloa mukaan!