Tänään vietettiin hanamijuhlaa Roihuvuoren kirsikkapuistossa, joka tunnetaan myös nimellä Porolahden kenttä. Hanami on alkuperältään japanilainen juhla, joka kirjaimellisesti tarkoittaa kukkien katselemista. Juhla on saanut alkunsa noin 700-luvulla Nara-kaudella.

Hanami on Japanin yksi tärkeimmistä vuotuisista juhlista. Sen ajankohta sijoittuu eri puolilla Japania eri aikaan kirsikkapuun lyhyestä kukinnasta johtuen. Etelä-Japanissa juhlaa vietetään maaliskuun alussa ja Hokkaidossa Hanamia vietetään vasta toukokuun aikana. Suosituimpana paikkana pidetään Yoshinovuorta, jonne on istutettu yli 100 000 kirsikkapuuta. Yhtiöiden uusimmat työntekijät joutuvat menemään varaamaan paikkoja yritysjohdolle jo edellisenä päivänä ja viettävät näin yön yli kirsikkapuiden varjossa. Alunperin kirsikkapuu ei ole japanilainen laji, vaan se tuotiin Himalajalta n. 300-luvulla Japaniin.

Hanamissa ylistettyyn kirsikankukkiin, sakura, liittyy Japanissa paljon tarinoita. Monet samurait, sotilaat sekä rikolliset käyttivät kirsikankukkaa tunnuksenaan. Se kuvasti elämän lyhyyttä ja sen päättymistä täydessä loistossa. Tämä viittaa kirsikankukkien kukintaan, jossa kukat eivät itsessään kuidu vaan putoavat maahan täydessä loistossaan. Kukka on myös ollut naiseudun symboli – herkkä ja kaunis kukka, joka kukkii hetken ja sitten kunnes putoaa maahan kuihtumaan.
Roihuvuoressa hanami valitettavasti myöhästyi kirsikankukkien kukinnasta ja suurin osa kukista oli jo ehtinyt pudota. Puissa oli vain muutamia kukkia jälellä. Tapahtuma oli kuitenkin onnistunut. Japanilaista kulttuuria esiteltiin tanssien, laulaen, syöden, maalaten sekä taistellen. Monet kävijät olivat myös pukeutuneet tapahtumaa varten.

Seuraavaksi lupaamani kuvareportaasi.

Tapahtuma alkoi Helsingin kendoseuran, ki-ken-tai-icchi, esityksellä:

Seuraavaksi esitys oli japanilaista klubitanssia, paraparatanssia. Parapara on laajalle levinnyt, mutta Suomessa pienelle huomiolle jäänyt tanssimuoto. Paraparalle on tyypillistä, ettei tanssijat käytä paljoa tilaa, vaan tanssivat paikallaan käyttäen vahvasti käsiä sekä jalkoja. Paraparatanssijat tulivat FinnPARAnoids-tanssiseurasta.

Kolmantena esityksenä nähtiin budolajiesitys, jossa Marco Plato oppilaineen esiintyi. Esityksessä esiteltiin erilaisia aseettomia sekä aseellisia puolustuslajeja. Vauhtia esityksestä ei puuttunut.

Myös osa kävijöistä oli pukeutunut juhlaan kuuluvasti:

Vaikka pääosanesittäjä, eli kirsikankukka, oli jo tältä vuodelta luovuttanut, niin kaunis auringon paiste ja lämpö korvasi paljon:

Tapahtuma oli hauska ja mielenkiintoinen. Esitysten lisäksi paikalla myytiin japanilaista ruokaa, mangaa sekä japanilaisia esineitä. Kävijät saivat myös mennä kirjoituttamaan nimensä kanjeille, jotka kirjoitettiin kauniille paperille. Minun perheeni nautti kauniista päivästä ja kivasta kokemuksesta, jota väritti tapahtuman kulttuurianti. Ensi vuonna uudestaan!

Tämä kirjoitus sisältää paljon alatyylistä tekstiä. Kirjoitus on myös sarkastinen, parodia sananvapauden ”nimessä” vietetystä piirrä Muhammed -päivästä.

Eilen siis vietettiin piirrä Muhammed -päivää, jonka pitäisi olla jokin suurenmoinen ylistys sananvapaudelle. Rupesin ideoimaan muitakin päiviä, joita voi viettää sananvapauden ja loukkaantumattomuuden nimissä.

Haukutaan läskejä -päivä

Monet lihavat loukkaantuvat, kun heitä nimittää läskeiksi. Tämähän ei tietenkään käy päinsä! Sananvapauden nimissä on kokoonnuttava vuosittain eri pikaruokahelvettien ympärille huutamaan iskulauseita:”Vitun läskit, ranskalaisten sijaan hölkkää.” Tätä on syytä jatkaa niin pitkään, ettei yksikään läski tästä enää loukkaannu. Onhan se naurettavaa, kun ihmiset loukkaantuvat toisten sananvapaudesta.

Vitun homot -päivä

Tämä päivä olisi syytä järjestää samaan aikaan pride-paraatien kanssa. Paraatin kulkiessa eteenpäin sopiva iskujoukko kokoontuisi megafoonien kanssa eri puolille huutamaan:”Heittäkää homot voltti” tai sitten voi mennä PerusSuomalaisen kansanedustajan linjoille:”Miltäs tuntuu koirien kanssa paneminen?” Jos haluaa ruveta todella raflaavaksi, niin myös helsinkiläisen kaupunginvaltuutetun mainitsemasta päähänampumisfantasiasta mainitseminen on aina toimiva ratkaisu. Tämähän ei toki saisi loukata ketään tai jos loukkaisi, niin päivää pitäisi toistaa niin pitkään, ettei se enää loukkaisi. Iskujoukkohan toteuttaa vain sananvapauttaan. Ei sananvapauden takia tehdystä hyvästä työstä saa kukaan loukkaantua – Ei tietenkään!

Rasistit on reppanoita -päivä

Tätä päivää voisi viettää aina, kun maahanmuuttovastaiset kokoontuvat omiin kerhoihinsa. Kerhoihin osallistujoille tehtäisiin saksalaisia tervehdyksiä oikealla kädellä ja huudeltaisiin osuvia iskulauseita. Tässä kohtaa on myös muistettava se kiihottumismäärä, mitä yleensä tulee, kun maahanmuuttovastaisista kirjoittaa blogissaan. Alkaa välitön loukkaantuminen. Kuitenkin sananvapauden puolesta taistellessa on syytä jatkaa maahanmuuttovastaisten nimittämistä rasisteiksi. Täysin naurettavaa, jos he tästä jotenkin loukkaantuvat. Sananvapauden airuet vain ovat työssään.

Mielestäni piirrä Muhammed -päivä on täysin epäonnistunut. Sen tarkoitus on vain tahallisesti loukata. On eriasia kritisoida osuvasti, kuten tanskalainen Kurt Westergaard teki. Yhdellä kuvalla hän kritisoi rajusti islamismia, kuvan seuraukset olivat yllättävän rajuja. Kurt Westergaard kuitenkin pysyi hyvin kontekstissä ja kritisoi tiettyä osaa fanaattista osaa muslimeista.

Piirrä Muhammed -päivä ei ole samanlaista kritisismiä. Sen tarkoitus on vain loukata suurta joukkoa muslimeita, ketkä eivät ole tuosta ensimmäisestä tapauksesta edes välittäneet. Suurin osahan muslimeista ei ole välittänyt yhtään Kurt Westergaardin piirrustuksista, vain tämä tietty fanaattinen porukka. Mielestäni on väärin ruveta loukkaamaan jokaisen muslimin uskontoa kritisoidakseen pientä fundamentalistista osaa.

Kannattaa myös lukea nimimerkki Steffersin kirjoitus samasta aiheesta:

http://munkanta.blogspot.com/2…yorii.html

Useissa muslimikulttuureissa on tyypillistä käyttää jonkinlaista huivia, kaikissa näin ei kuitenkaan ole. Huiveja on useita erilaisia, joista kaikkein peittävin on burka. Saudi-Arabiassa yleisesti käytetty huivi on nimeltään abaya, joka ei suurelti eroa niqabista. Kaikkein yleisimmin käytetty huivi on hijab, mikä peittää lähinnä vain hiukset ja jättää kasvot täysin avoimeksi. Ranskassa säädetty laki tulee jatkossa kieltämään huntujen käytön, eli käytännössä burka, abaya ja niqab tullaan kieltämään. Hijabin kieltämiseen ei syytä olekaan.

Burkan käytöstä on keskusteltu paljon, koska se on hyvin näkyvä osa sellaista kulttuuria, mitä Suomessa ei ole ollut. Burkan käyttöön liittyy alistamista, mutta kaikki eivät sitä kuitenkaan pakosta käytä. Ranskassa on päätetty lain kautta rajoittaa kulttuurillista pukeutumista, mikä sinänsä on aina arveluttavaa. Laki sinällään on kuitenkin hyvin laadittu. Burkan käyttäjä saa korkeintaan sakkorangaistuksen tai kurssituksen ranskalaisesta kulttuurista. Mikäli burkan käyttöön liittyy pakottamista on luvassa jopa 15 000 euron sakko sekä vuosi vankeutta alistajalle.

Rangaistuksen antaminen alistamisesta on oikein, mutta pelkona tässä on naisten jääminen täysin kodin seinien sisään jatkossa. Sitä pitäisi välttää. Vaikka en pidä Ranskan tavasta määrittää lailla ihmisten pukeutumisesta kunnioitan toki heidän oikeuttaan rajata kulttuurin ominaispiirteitä lailla. Ainoastaan lakien pitäisi kulttuureja rajata ja nyt sellainen on tehty.

Iltalehti uutisoi tapauksesta Raaseporilaisessa koulussa, missä sivistyslautakunta otti kantaa hijabin käyttöön koulussa. Ongelmana oli koulussa laadittu päähinekielto, mikä tässä tapauksessa rajaisi myös hijabin käyttöä. Olen itse tyytyväinen päätöksestä sallia hijab koulussa. Vaikka hijab on myös osa näkyvää kulttuuria liittyy sen käyttöön huomattavasti vähemmän alistamisen merkkejä kuin burkaan. Myös sairaalamaailmassa on nykyisin yleistynyt hijabin käyttö, jotka hygieniasyistä ovat työnantajan järjestämiä. Monet käyttävätkin tätä huivia ns. piraattimallina hiusten päällä, vain harvoilla se kiertä aina kaulalle asti.

Myös karjalaiseen kulttuuriin on tiiviisti kuulunut huivien käyttäminen. Se näkyy vielä monen vanhuksen joka päiväisessä elämässä. Sairaalassa monet eivät suostu riisumaan huivia edes nukkumaan mennessä, vaan sen on oltava päässä kokoajan. Karjalaisessa kulttuurissa huivi laitettiin päähän naimisiin mentäessä, kuten vanha kansanlaulu kertoo:”Käytä vielä viikon villapäänä, kaunoisena kassapäänä. Luulet että huntu huolet viepi, palmikko pahaisen mielen.”
Lakien siis tulee olla ainoa kulttuureja rajaava tekijä. On kuitenkin syytä keskustella siitä miten paljon lakien tulisi päättää ihmisten pukeutumisesta.

Vantaan Sosiaali- ja terveyslautakunta kokoontui tänään poikkeuksellisesti Peijaksen sairaalan auditorioon. Aiheemme käsitteli Peijaksen päivystyksen ulkoistusta, selontekoa psykiatrian uusista linjauksista, savutonta Vantaata sekä listautumismallia.

Savuton Vantaa

Lautakunnan esityksen mukaan Vantaa muuttuu savuttomaksi kaupungiksi ensi vuoden alusta. Kannatin tätä esitystä, mutta mainitsin etten halua Espoon kaltaista ratkaisua tapahtuvan missään Vantaalla. Savuttomuuteen pitäisi ennenkaikkea päästä henkilökuntaa kannustamalla. Tukemalla tupakoinnin lopettavia lääkehoidoilla, tukiryhmillä jne. Eikä lyödä neljän tuuman nauloilla lippusiimoin tupakkapaikkaa kiinni, kuten yllämainitussa Espoon mallissa.

Vantaan kaupunki on laatinut kymmenen kohdan listan savuttomuudesta, mistä viitoskohta herättää kaikkein eniten närää:

1. Tupakointi on kielletty tupakkalain mukaisesti kunnan omistamissa ja hallinnoimissa tiloissa. Mah-
dolliset ulkona olevat tupakointipaikat tulee sijoittaa riittävän kauas rakennuksista siten, ettei tupakan-
savu pääse kulkeutumaan sisätiloihin.
2. Tupakointi on tupakkalain mukaan kielletty päiväkotien, oppilaitosten ja nuorten harrastetiloissa ja
niiden yhteydessä olevilla pihoilla ja ulkoilualueilla eikä sinne järjestetä tupakointipaikkoja
3. Mahdollisesti aikuisten käyttämät tupakointipaikat on sijoitettu ulos niin, ettei tupakansavu pääse
kulkeutumaan savuttomiin sisätiloihin
4. Urheilupaikkojen katsomoissa ei tupakoida
5. Tupakointi on kielletty työaikana eikä virallisten taukojen ulkopuolella työaikana tapahtuvaa tupa-
kointia lasketa työajaksi
6. Tupakkatuotteita ei myydä kunnan omistamissa tai hallinnoimissa tiloissa
7. Kunnan edustus- ja muut tilaisuudet ovat savuttomia
8. Tupakoivaa henkilökuntaa tuetaan lopettamaan tupakointi
9. Työpaikan savuttomuudesta ilmoitetaan kyltein esimerkiksi ulko-ovilla
10. Kaikissa kaupungin työnhakuilmoituksissa kerrotaan työpaikan olevan savuton.

Savuttomaksi julistautuminen on kuitenkin hyvä asia. Se ennenkaikkea on paras ratkaisu niille, jotka pääsevät tupakasta eroon. Savuttomaksi pääsemiseksi on vältettävä pakkoa ja suosittava porkkanoita – tukea.

Peijaksen ulkoistaminen

Peijaksen terveyskeskuksen päivystyksen ulkoistamisesta kirjoittelin bloggauksen jo ennen kokousta. Kokous vain vahvisti ajatustani. Suostuin kuitenkin optiovuoden käyttöönottoon ensi vuodeksi, koska päivystys kokee muutenkin niin suuria muutoksia. Vuoden päästä, mikäli hinnannousut jatkuvat ja todellisia säästöjä ei tule kuin henkilökuntaa vähentämällä ei minusta ole mitenkään järkevää jatkaa sopimusta.

Listautumismalli

Terveyskeskuksen palveluja käyttää vuosittain noin 40% vantaalaisista. Näistä kolmasosa on selkeästi oman lääkärin tarpeen omaavia. Yleisimmin tämä johtuu kroonisesta sairaudesta. Näille ihmisille toimiva oma lääkäri -järjestelmä olisi kaikkein tärkein. Tähn Vantaa on vastaamassa listautumismallilla.

Listautumismallissa tietyt lääkärit listautuvat omien erikoistaitojensa mukaan listaan, josta omaa lääkäriä tarvitsevat valitsevat itselleen mieleisensä oman lääkärin. Aluejaolla ei ole merkitystä länsi-vantaalainen voi valita lääkärin idästä, pohjois-vantaalainen lännestä. Järjestelmä tuo siis mukavaa joustoa lääkärien valinnassa.

Useimmat terveyskeskuksen kävijöistä eivät tarvitse omaa lääkäriä, vaan lääkäriä. Esimerkiksi korvatulehdusvaivoissa kuka tahansa lääkäri osaa tehdä diagnoosin ja määrätä lääkkeet. Listautumismalli auttaa myös heitä. Päiväpolikliniikat tulevat jatkossa alkuvaiheen jälkeen olemaan auki kello 18 asti kolmella isoimmalla terveysasemalla. Asiakkaat voivat myös varata aikansa suoraan listautumattomilta lääkäreiltä terveysasemasta riippumatta. Palvelu joustaa siis kaikkien kohdalla. Hyvä niin!

Listautumismalli tulee käyttöön kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa syksyllä listautumaan pääsevät länsi-vantaalaiset muun Vantaan seuratessa ensi vuoden alusta.

Kirjaimellisesti otsikon mukaisilla sanoilla teki hätäkeskuspäivystäjä kysymyksen hätääntyneeltä mieheltä, joka joutui perheväkivallan uhriksi. Tekijänä tässä tapauksessa toimi hänen oma vaimonsa. Hätäkeskuspäivystäjä tiedusteli myös miehen ja naisen painoja. Nämä saatuaan totesi pariskunnan tasaväkiseksi. Mies joutui soittamaan kolme kertaa hätäkeskukseen saadakseen apua.

Stereotypiat eivät saisi vaikuttaa hätäkeskuspäivystäjän toimintaan. Nyt niillä oli vahva vaikutus. Taustalla toki on vuosia jatkunut rummutus siitä, että miehet ovat vahvempia ja perheväkivallassa ainoa toimija – naiset heikompia ja aina uhri. Tästä olen kirjoittanutkin aikaisemmin bloggauksen, Vaiettu tabu – naisten väkivalta Suomessa.

Hätäkeskuspäivystäjä selvisi virheestään pelkällä varoituksella, vaikka antoi omien asenteidensa tulla työnteon tielle. Toivottavasti tästä toiminnasta otetaan kuitenkin nyt oppia. Hätäkeskuspäivystäjille on syytä kertoa realistisesti perheväkivallasta, sen eri tyypeistä, tekijöistä ja uhreista. Tämä voisi muuttaa joidenkin ennakkoluuloja perheväkivallan suhteen ja estää tulevaisuudessa samankaltaiset tapahtumat.

Pidimme eilen mukavan keskustelutuokion muutaman todellisuuslaisen kanssa. Keskustelumme oli mukavan rönsyvää aiheesta toiseen, mutta pääpainona oli maahanmuutto sekä monikulttuurisuus. Nimimerkin takaa toimiva Isontalon Antti kertoi minusta todella ajatuksia herättävän teorian – Ihmiskunta on matkalla kohti yhtenäisyyttä.

Rankasti yksinkertaistaen noin 20 000 vuotta sitten muukalaisia, niitä, olivat se toinen perhe joka eli joen toisella puolella. Heitä piti pelkää ja vahtia. 10 000 vuotta sitten muukalaisen käsite koskikin naapuriheimoa, joka eli toisella puolella tasankoa. Pystyttiin jo elämään sen toisen perheen kanssa rauhassa.

4000 vuotta sitten syntyi ensimmäiset kaupunkivaltiot, joille muukalaisia olivat toisessa kaupungissa asuvat. 1500 vuotta sitten muukalaisia olikin jo toisessa maassa asuvat, satojen kilometrien päässä. Näitä muukalaisia eivät kaikki olleet edes nähneet. Nykyään puhutaan jo yhtenäisestä Euroopasta. Savolaisia, toista heimoa, ei karsasteta pääkaupunkiseudulla, eikä myöskään ruotsalaisia. Eurooppalaiset hyväksytään jo meihin. ”Niitä” on Euroopan ulkopuolelta tulevat erinäköiset ihmiset. He ovat muukalaisia.

Ihmiskunta on siis hitaalla matkalla kohti yhtenäistä maailmaa. Kehitys ei kuitenkaan missään nimessä ole ollut suora, vaan matkaan on mahtunut töyssyjä. Töyssyt ovat yleensä liittyneet vahvan nationalismin nousuun. Ei nationalismi itsessään ole pahasta, mutta fanaattinen äärinationalismi on. Siitä meillä on Euroopassa monia kokemuksia.

Yhtenäinen ihmiskunta ei välttämättä tarkoita yhtenäistä kulttuuria. Kulttuureja on tullut ja mennyt ihmiskunnan historiassa, mutta myös monesta ”tuhoutuneesta” kulttuurista on jäänyt elämään sen kulttuurin hyvät piirteet. Kulttuurien yhteentörmäyksiä on mahdotonta välttää. Kulttuurien välillä on aina eroja, nämä erot voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään: Rakentaviin eroihin, merkityksettömiin eroihin sekä hajottaviin eroihin.

Rakentavat sekä merkityksettömät erot ovat niitä, mistä voimme oppia. Rakentavien erojen kautta voimme esimerkiksi työyhteisöissä hyödyntää erilaisia työtapoja yhdistävästi. Merkityksettömiä eroja ovat kulttuurien osia, joilla ei ole niin merkitystä, mutta ne tuovat jotain lisää meidän joka päiväiseen elämään. Toinen saattaa lounaalla käyttää syömäpuikkoja ja toinen haarukkaa. Myös erilaiset vaatetukset, erilaiset ravintolat jne. Ne tuovat lisäarvoa meidän elämäämme, mutta eivät välttämättä rakenna yhtenäistä kulttuuria.

Tuhoavat erot ovat niitä eroja, jotka johtavat väistämättä kulttuurien törmäykseen. Näitä on esimerkiksi naisten ympärileikkaus, mikä Suomessa pitää säilyttää ehdottomasti kiellettynä. Tuhoavien erojen kohdalla mukaan tulevat myös lait. Lait rajaavat kulttuurien harjoittamista.

Suomalainen kulttuuri ei ole katoamassa, vaikka olemma matkalla kohti yhtenäisempää maailmaa. Hyvät suomalaiset arvot tulevat jäämään, mutta ne arvot jotka törmäävät liian usean kulttuurin kanssa tuhoavasti tulevat katoamaan. Se on kulttuurien kehittymistä, mitä on jatkunut aina ja tulee jatkumaan.

Monet meistä ei varmasti tiedä, miksi helatorstai on pyhä päivä. Raamatun mukaan Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen 40 päivän ajan kuolemastaan ja tämän jälkeen nousi ylös taivaisiin. Siksi helatorstai on aina 40 päivää pääsiäisestä. Ennen helatorstai oli yksi kristittyjen suurimmista juhlista.

Vanhoihin tapoihin kuului kulkea helatorstaita edeltävästä sunnuntaista  (rukoussunnuntaista) helatorstaihin asti peltojen laidoilla rukoilemassa hyvää satoa. Kansansanonnan mukaan helatorstai on niin pyhä, ettei silloin kasva ruoho maassa, ei lehti puussa eivätkä kuninkaan myllyt pyöri. Sana helatorstai tulee ruotsin kielen sanasta helg, joka tarkoittaa pyhää.

Helatorstaita ei kuitenkaan aina ole vietetty torstaisin, vaan viittä päivää aikaisemmin lauantaisin. Tämä tapahtui vuosina 1973-1991 työmarkkinajärjestöjen toiveesta, jotta työviikko olisi mahdollisimman yhtenäinen. Pyyntö piispainkokoukselle välitettin joulukuussa 1970 ja muutokset hyväksyttiin 1972. Ensimmäisen kerran helatorstaita vietettiin lauantaina vuonna 1973.  Tuolloin juhlan nimi oli otsikon mukainen Jeesuksen taivaaseenastumispäivä.

Kirkollisissa piireissä pyhäpäivän siirtämiseen ei oltu tyytyväisiä. Jo vuonna 1982 kirkolliskokous esitti valtioneuvostolle loppiaisen sekä helatorstain siirtämistä takaisin niiden oikeilla traditionaalisille paikoilleen. Keväällä 1985 asiaa käsiteltiin hallituksessa ja hallitus esitti eduskunnalle helatorstain ja loppiaisen siirtämistä omille paikoilleen. SDP kuitenkin vastusti siirtoa, jonka seuraksena hallitus jätti päätöksen avoimeksi.

Lopulta marraskuussa 1985 hallitus hyväksyi lakiesityksen. Presidentti Mauno Koivisto siirsi lain voimaantuloa viidellä vuodella eteenpäin välttääkseen työmarkkinavaikeuksia. Näin laki tuli voimaan vasta loppuvuodesta 1990 ja lauantaisin vietetty Jeesuksen taivaaseenastumispäivä siirrettiin takaisin torstaille helatorstaiksi.

Helatorstain uskonnollinen sana löytyy seuraavasta lainauksesta:

Kristus korotettiin taivaisiin. Hän on astunut taivaalliselle valtaistuimelle ja istuu nyt Jumalan oikealla puolella. Hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Me emme voi saada yhteyttä Kristukseen inhimillisten aistiemme välityksellä, mutta silti hän on Pyhän Henkensä kautta sanassa ja sakramenteissa läsnä seurakuntansa keskellä. Hänen seuraajiensa tehtävä on viedä sanoma korotetusta Herrasta koko maailmaan.

Oikein hyvää helatorstaita teille kaikille. Säätiedotteen mukaan siitä tulee aurinkoinen ja lämmin.

Tänään J.V. Snellmanin syntymäpäivänä vietetään suomalaisuuden päivää. Suomalaisuus on kokenut muutoksia viimeisten vuosien aikana. Taakse ovat jääneet suo, kuokka ja Jussi sekä Lahtinen ja konekivääri. Suomalaisuus on muuttunut kohti eurooppalaisuutta.

Suomalaisuus on tunne. Sitä on mahdotonta määritellä. Toisille suomalaisuus tarkoittaa juhannuskokkoa, toisille saunaa, toisille se on vakaa yhteiskunta koulujärjestelmineen ja kaveria ei jätetä -mentaliteetteinen. On vaikeata löytää yhteistä nimittäjää kaikille suomalaisille.

Viimeisten 20 vuoden aikana maahanmuuttajat ovat tuoneet peilin suomalaisille suomalaisuuteen. Suomeen on tullut monikulttuurisuutta, joka on antanut omaa väriään käsitykseemme suomalaisuudesta. Toisille tämän värin kohtaaminen on ollut tavattoman vaikeata, jopa ahdistavaa. Toiset ovat ottaneet sen vastaan pelkäämättä oman suomalaisuutensa puolesta. Maahanmuuttajat, varsinkin heidän Suomessa syntyneet lapset, ovat myös varmasti muodostaneet omaa suomalaista identiteettiään, omaa suomalaisuuttaan. Se voi olla erilainen kuin minun tai sinun käsitys suomalaisuudesta, hyväksytään se kuitenkin.

Viettäkäämme jokainen tätä päivää omalla tavallamme. Ollaan ylpeitä suomalaisuudesta!

Vantaan kaupunki on tänään tiedottanut Finnish Consulting Groupin tekemästä selvityksestä Peijaksen päivystyksen suhteen. Tiedotteen mukaan Vantaan kaupunki on säästänyt 700 000 euroa ulkoistuksen myötä tai ainakin 100 000 euroa, kun lasketaan triagen aiheuttamat lisääntyneet erikoissairaanhoidon kustannukset. Tiedotteessa sivumennen mainitaan henkilökunnan vähentynyt määrä.

Triage-luokitukseen siirtyminen pääkaupunkiseudulla on vähentänyt käyntejä TK-päivystyksissä. Lasku on ollut huomattava myös Vantaalla. Triage-luokituksen käyttöönotto on johtanut rajuun kasvuun erikoissairaanhoidon lähetteiden määrässä. Kustannukset on siis siirretty terveyskeskuspäivystyksestä erikoissairaanhoitoon ja 700 000 euron säästö supistuu tässä kohtaa 100 000 euron säästöksi. FCGn mukaan Vantaa maksaa 3,4% enemmän jokaisesta käynnistä Peijaksen päivystyksessä kuin aikaisemmin päivystyksen ollessa vielä kunnan omaa työtä. Todellista säästöä ei siis ole syntynyt.

Attendo MedOne on toteuttanut päivystyksessä todellisen henkilökuntasaneerauksen. Henkilökunnan määrä on laskenut radikaalisti. FCGn mukaan 1,5 lääkäristä on luovuttu sekä myös 13 hoitajasta. Varovasti arvioidenkin tämä on tuonut säästöä Attendo MedOnella 750 000 euroa. Säästöt on siis revitty henkilökunnan selkänahasta.

Mikäli Vantaa olisi itse kehittänyt päivystyksen toimintaan samaan suuntaan kuin Attendo MedOne olisi säästöt tulleet suoraan Vantaan kaupungille. Nyt 750 000 euron säästöistä vain 100 000 euroa palautuu. Säästöjen repiminen henkilökunnan selkänahasta on myös hyvin arveluttavaa.

Johtopäätöksenä voi siis todeta, että ulkoistus on nostanut päivystyksessä käynnin kustannusta/asiakas 3,4 % per käynti, joka on otettu takaisin vähentämällä henkilökuntaa rajusti. Peijaksen TK-päivystyksen ulkoistus on siis tullut huomattavasti kalliimmaksi, kuin on annettu ymmärtää. Sopimus on katkolla syksyllä, tilastojen valossa sitä ei pitäisi missään nimessä jatkaa. Valitettavasti ideologiset kannat Vantaalla ajavat hyvän talouden hoidon edelle.

Tänään jälleen muistellaan Suomen jääkiekkoveteraaneja, kun jääkiekon MM-kisat alkavat. 15 vuotta sitten Suomi sattui voittamaan jääkendon höntsäilyskabat Antero Mertarannan huutaessa – IHANAAA, IHAHAAA! Tänään siis alkaa nostalgiamuistelmat Suomen jääkendohistorian suurimmasta uroteosta, jonka rinnalla sotaveteraanien teotkin kalpenevat.

Helsingin Sanomien NYT-liite räjäyttikin potin jo kirjoittamalla ”ennustuksen” – Suomi ei voita MM-kisoja. No shit, Sherlock. Ennustus on kuin Columboa huonoimmillaan, jopa neiti Marble käyttäisi tämän ennustuksen tulkintaan vain yhden teehetken.

Suomen urhot, eli television eteen virittyvät sohvaperunat kaivavat perinteisen karjala-lippiksen sekä mäyräkoiran sohvan viereen ja ottavat tukevan haara-asennon sohvasta. Perse nousee kansallislaulun kohdalla, mistä muistetaan tasan yksi sana – POOOOHJOINEEEEN! Paita lähtee pois viimeistään kolmannen erän kohdalla, niin kotona kuin paikanpäällä, valitettavasti.

Kansallisen itsetunnon kohoaminen on suoraan verrannollinen juotuihin oluisiin sekä Tanskaa vastaan tehtyihin maaleihin. Tanska ottelun jälkeen Suomi luonnollisesti julistetaan jo tulevaksi mestariksi, kaatuihan siinä yksi jääkiekon suurmaista.

Työpaikka keskusteluissa muistetaan ihmetellä, miksei hurrin kaataja Peltonen ole mukana kisoissa, kun se sentään 15 vuotta sitten teki ne kolme maalia. Tämän jälkeen Peltosen onnistumiseen lasketaan seuraavat teot:

Lista on tosin sama kuin Suomen jääkendojoukkueen kultamitalit arvokisoista. Olisiko se Peltonen sittenkin pitänyt raahata mukaan?

TÄMÄ ON IHANAAA, NAAA, NAAA!