Olin poikani Lassin kanssa lomailemassa Berliinissä heti puoluekokouksen jälkeen. Vietimme yhdessä viisi hyvää päivää tutustuen paikallisiin nähtävyyksiin. Samalla keskustelimme paljon Saksan ja varsinkin Berliinin historiasta, joka on nähnyt hyvin paljon sortoa, mutta myös toivoa.

Varsinainen kuvabloggaus tulee vasta myöhemmin, mutta kaivoin kamerasta jo etukäteen esiin kolme hyvin puhuttelevaa kuvaa. Kuvissa esiintyy pahuutta ja toivoa.

Lassi istuu Brandenburgin torin läheisyydessä sijaitsevan juutalaisten muistomerkin kivipaaden päällä. Kivipaasia on torilla yhteensä 2711 kappaletta. Ne muistuttavat kooltaan hautoja. Kivipaasien välissä kävellessä ne tuntuvat jatkuvan horisonttiin asti. Muistomerkki on rakennettu kuuden miljoonan juutalaisen muistoksi, jotka kuolivat Natsi-Saksan aikana.

Tämä muistomerkki muistuttaa meitä siitä, ettei niitä koskaan enää tulevaisuudessa tulisi rakentaa vastaavista syistä. Tämä muistomerkki muistuttaa meitä siitä, mitä äärimmäinen nationalismi saa aikaan. Nationalismin synkkä viha saa aikaan asioita, minkä takia vielä 60 vuoden päästä rakennetaan muistomerkkejä muistuttamaan meitä sen pahuudesta.

Brandenburgin torin läheisyydestä löytyy myös kokoelma ristejä. Jokaisessa ristissä on nimi ja päivämäärä. Nämä ihmiset yrittivät paeta pois totalitarisesta Itä-Berliinistä Länsi-Berliinin, siinä kuitenkaan onnistumatta. He ovat systeemin uhreja, systeemin joka ei antanut anteeksi.

Viimeisenä kuvana on kuva minusta varsinaiselta muurilta. Muurissa oleva teksti on hyvin puhutteleva. Hän joka haluaa maailman pysyvän paikallaan ei halua sen säilyvän ollenkaan. Maailman muuttuminen on ainoa varma asia maailmassa. Meidän on vain hallittava muutosta.  Meidän pitää vastustaa nationalismin nousua sekä ylikorostunutta valtiollista valtaa. Syyt löytyvät ylläolevista muistomerkeistä.

Berliini on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kaupunki. Laajempi kuvabloggaus tulee myöhemmin, kun olen ehtinyt sellaisen tekemään.

Juuri äsken päättyneessä Vasemmistoliiton kokouksessa päätettiin suurista ja vähän pienemmistäkin asioista. Lehdistö on jo ehtinyt kirjoittamaan näistä päälinjoista, eli ydinvoiman vastustamisesta ja turkistahauksesta. Vasemmisto päätti edistää hidasta muutosta turkistarhauksen lopettamiseksi vuoteen 2025 mennessä.

Itse pidin muutaman puheenvuoron kokouksen aikana. Ensimmäisessä puheenvuorossa otin kriittisesti kantaa vasemmistonaisten, valtikan, tekemään aloitteeseen naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi. Tärkeä tavoite, mutta ehdotukseni tehdä aloitteesta sukupuolineutraali hyväksyttiin. Eli tavoitellaan lyömätöntä linjaa koko perheeseen. Hyvä juttu!

Ympärileikkausasia nousi myös esiin poliittisessa ohjelmassa. Poliittisessa ohjelmassa oli otettu kantaa tyttöjen sukupuolielinten silpomiseen, eli ympärileikkaukseen. Tämä saatiin muutettua muotoon lasten sukupuolielinten silpominen ilman sukupuolirajoitetta. Äärimmäisen tärkeä asia, näin Vasemmistoliitto ajoi todellista tasa-arvoa. Toivottavasti myös muut puolueet, kuten vihreät lähtevät ajamaan todellista tasa-arvoa, eikä aja vain naisasiaa kieltämällä naisten ympärileikkauksen. Poikien ympärileikkausta ei haluta rajoittaa lääketieteellisissä syissä, mikä on ymmärrettävää.

Turkistarhaus tulee varmasti olemaan jatkossakin puheenaihe Vasemmistoliiton kokouksessa. Äänestys jakoi salin melkein kahtia, kun turkistarhauksen kieltäjät voittivat vain neljällä äänellä. Turkistarhaus onkin monimutkainen asia. Suomalainen turkistarhaus tukee suomalaista työtä, yksi turkistarhaus alihankkijoineen työllistää mukavan määrän ihmisiä. Toisaalta turkisten käyttäminen statussymbolina on sangen naurettavaa. Vain harvat turkikset päätyvät ns. hyötykäyttöön.

On kuitenkin muistettava, ettei turkistarhaus tule loppumaan vaikka se kiellettäisiin Suomessa. Suomessa valvonta on varmasti huomattavasti parempaa kuin monissa muissa turkiksia kasvattavassa maassa, esimerkiksi Kiinassa. Tässä suhteessa turkistarhauksen kieltäminen ei poista ongelmaa, vaan lakaisee sen maton alle. Ongelmallinen asia ja tähän varmasti palataan jo seuraavassa puoluekokouksessa kolmen vuoden kuluttua.

Ensikertalaiselle puoluekokous oli kokemus. Ensi kerralla osaa sitten jo varmasti toimia paremmin ja saada enemmän puheenvuoroja. Uusi poliittinen puolueohjelma on kuitenkin hyvin lupaava ja Vasemmistoliitolla on mallit sen rahoitukseen. Hintalaput on siis kiinnitetty ohjelmaan. Näinhän ei kaikilla ole. Tästä on hyvä jatkaa!

Tänään 14. kesäkuuta 2010 olisi argentiinalaisen Ernesto Guevaran 82. syntymäpäivä, ellei häntä olisi teloitettu Boliviassa 9. lokakuuta 1967. Ernesto Guevara tunnetaan yleisimmin nimeltä Che Guevara.

Minulle Che Guevara on merkki miehestä, joka seisoi omien aatteidensa takana viimeiseen asti. Tässä suhteessa voisin helposti kantaa Che Guevaran kuvaa paidassani.

Che Guevaran aikaan ihmisten tilanne monin paikoin oli niin epätoivoinen, että he joutuivat tarttumaan aseisiin saadakseen muutoksen. Minä itse toivon, ettei tällainen tilanne tulisi koskaan enää toistumaan. Ettei ihmisten pitäisi aseiden kautta hakea itselleen ihmisen arvoista elämää. Che Guevara oli itsekin sodan uhri, vaikka osallistui taisteluihin. Che Guevara kuitenkin teloitti ja teloitutti lukuisia ihmisiä sekä on todistuksia hänen suorittamistaan muista sotarikoksista. Näiden julmuuksien takia, en Che Guevaran kuvaa paitaani ottaisi.

Lisäksi on kornia, että yksi suurimmista kapitalismin vastustajista on nyt valjastettu kapitalismille. Chen kuvia on painettu paidoista kahvikuppeihin, sateenvarjoista lippuihin. Mitenköhän Che suhtautuisi henkilökulttiinsa?

”I am not Christ or a philanthropist, old lady, I am all the contrary of a Christ…. I fight for the things I believe in, with all the weapons at my disposal and try to leave the other man dead so that I don’t get nailed to a cross or any other place..”

Jalkapallossa on myös vakavia eettisiä ongelmia. Suurimmat niistä kärjistyvät lauseen lapsilta lapsille ympärille. Osa jalkapalloista on edelleen lapsityövoimalla tuotettuja. Ongelmat jalkapallotehtaissa ei rajoitu myöskään lapsityövoimaan, vaan myös muissa tehtaissa on suuria ongelmia.

ILRFn (International Labour Rights Forum) tekemässä haastattelututkimuksessa Intiassa, Pakistanissa, Thaimaassa sekä Kiinassa selvisi, ettei minkään urheiluvarusteita myyvän yhtiön toiminta kestä kriittistä tarkastelua. Suurimpina ongelmina oli massiivisen pätkätyövoiman käyttö, jopa 21 tuntiset työvuorot, lapsityövoiman käyttäminen sekä alle minimitason oleva palkkataso.

ITGLWF (The International Textile, Garment and Leather Workers Federation) vaatii FIFAlta toimintaan ryhtymistä:”Näitä olosuhteita ei voi yksinkertaisesti hyväksyä”, sanoo Patrick Itschert ja jatkaa:”FIFAn on ryhdyttävä käytännön tekoihin, että kaikkien jalkapallojen tuotantoon osallistuvien ihnmisoikeuksia kunnioitetaan.”

Vaikka suurimmalla osalla jalkapallotehtaista on FIFAn lisenssi ja osalle on jopa myönnetty SA8000 tai Reilun kaupan -sinetti, niin se ei takaa jalkapallon eettisyyttä. Valvonta ei pysty pysymään perässä, kun tuotantoketjuja on ulkoistettu runsaasti koteihin sekä pätkätyöläiset vaihtuvat usein.

Toivottavasti suurimmat jalkapallovarusteita valmistavat yhtiöt lähtevät kampanjaan eettisempien jalkapallojen puolesta ja samaan haasteeseen vastaa myös FIFA, joka lisenssejä myöntää. Minulle itselleni ei tekisi tiukkaa maksaa jalkapalloista kovempaa hintaa, jos ne olisi valmistettu eettisemmin. Jalkapallot on nykyään niin kestäviä, että yhdellä pallolla on meilläkin hyvin aktiivisesta käytöstä huolimatta potkittu reilu kaksi vuotta. Valitettavasti tässä tapauksessa kuluttajat eivät voi ohjata toimintaa suosimalla eettisiä palloja, koska niitä ei yksinkertaisesti ole.

Huomenna se alkaa. Pitkä odotus on huipentumassa huomenna kello 16.10 kun YLE aloittaa lähetyksensä Etelä-Afrikasta. Toivon ja mahdollisuuden kisat ovat alkamassa.

Jalkapallon MM-kisat merkitsevät muutakin kuin vain loistavia yksilösuorituksia, hienoa joukkopeliä sekä näyttäviä maaleja. Jalkapallon MM-kisat ovat mahdollisuus Afrikalle näyttää, että he pystyvät järjestämään isoja kisoja. MM-kisat ovat mahdollinen uusi alku, uusi toivo maanosalle, joka sitä varmasti eniten tarvitsee.

Myös FIFA on tehnyt paljon työtä rasismin torjumiseksi. Jalkapallo yhdistääkin paljon ihmisiä ja toivottavasti se opettaa myös hyväksyntää toisten erilaisuutta kohtaan. Jalkapallokentällä ja sen laidalla ei pitäisi olla merkitystä ihmisen etnisellä taustalla. Jokaista pitäis yhdistää sama asia rakkaus jalkapalloon, rakkaus lajiin. Annetaan tämän rakkauden näkyä!
Tulen itse katsomaan suurimman osan otteluista. Omina suosikkeina nostan esiin Saksan sekä Brasilian, jotka edustavat tyyliltään hyvin erilaista jalkapalloa. Näille molemmille joukkueille toivon suurta menestystä.

Pelaajista tulen seuraamaan erityisesti yhdysvaltalaista Stuart Holdenia hänen tietokonepeliuran johdosta. Stuart Holden oli ammattilaispelaaja Counter-Strikessa pelaten yhdysvaltalaisessa peliporukassa nimeltään Forsaken. Holden saavutti ammattilaisurallaan toisen sijan WCGn karsinnoissa vuonna 2002 sekä samana vuonna porukka sijoittui kahdeksanneksi CPLssa. Nämä ovat huikeita saavutuksia. Holden lopetti Counter-Striken pelaamisen keskittyäkseen jalkapalloon ja nyt hän ei pelkästään edusta maataan kisoissa, vaan myös isoa joukkoa tietokonepelaajia. Olen itse hypännyt Holdenin bandwagoniin roottaamaan!

Huomenna on siis aika, Ke Nako!

Kirjoittaja on rakastunut jalkapalloon ja Vasemmiston ehdokas Uudeltamaalta.

Uudenmaan Vasemmistoliiton piirikunta on eilen vahvistanut neljä uutta ehdokasta eduskuntavaaleihin. Näiden joukosta löytyy minun nimeni. Mitkä tulevat olemaan tärkeimmät vaaliteesini:

1. Vanhusten asiat kuntoon. Vanhusten asiat monien ehdokkaiden listalla. Toisin kuin muut, minä tiedän mistä on kyse. Vanhusten asioissa minulla on tärkeätä kunnioittaa heidän omaa tahtoaan sekä kodinomainen hoito.

• Jos olisin vanhus menisin mielummin vankilaan kuin sairaalaan
• Laitoshoidossa oleville vanhuksille objektiivinen oikeus päivänvaloon
• Ihmisarvo ei ole tuloksellisuutta – Vanhustenhuollosta puuttuu käsiä
• Hoitajat ja asiakkaat eivät ole kolikon eri puolilla
• Rauhallinen exitus letalis kello 06:15 (julkaistu Helsingin Sanomissa)

2. Hoitajana sekä luottamusmiehenä tiedän sen paineen, missä hoitajat työskentelevät. Tehostamisen kirous on tuttua ja erilaiset tiukentuneet säädökset. Olin mukana järjestämässä hoitajien mielenosoitusta.

• Päättäjät ulos! 
• Tehostamisen kirous

3. Terveyspalveluiden ideologiselle ulkoistamiselle on tultava stoppi ja terveyspalvelut on laitettava kuntoon.

• Palveluseteli – vapaus valita vai vapaus maksaa enemmän
• Ulkoistaminen on kehitysvastuun pakoilua
• Sosiaali- ja terveysalan muutos on varmaa
• Ulkoistettaisiinko potilaatkin, ministeri Hyssälä?
• Kympillä hoitsun vastaanotolle
• Lähiterveyspalvelut on turvattava

4. Tasa-arvoasiat ovat aina olleet lähellä sydäntäni.

• Vaiettu tabu – naisten väkivalta Suomessa
• Kaikki lyödyt ja lyöjät tarvitsevat apua
• Samaa sukupuolta olevien avioliitto sekä adoptio-oikeus

5. Maahanmuutto on nousemassa näiden vaalien isoksi aiheeksi. Itse suhtaudun nykyiseen maahanmuuttopolitiikkaan kriittisesti. Tässä on minun omat rakentavat ehdotukset maahanmuuttopolitiikasta.

• Maahanmuuttopolitiikan hahmottelua
• Työperäisellä maahanmuutolla on liian positiivinen maku
• Rakennuksilla on kahden kerroksen väkeä
• Tarina miehestä ja kolikon kahdesta puolesta

Näiden viiden teeman ympärille tulen rakentamaan kampanjani. Tervetuloa mukaan matkalle!

Ystävällisin terveisin,
Teemu Hiilinen

Eräässä suomalaisessa perheessä oli tapana leikata potka pois kinkusta ennen sen paistoa, koska näin oli tehty aina. Viime vuonna paistovuorossa oli perheen nuori miniäkokelas, joka oli laittamassa kinkkua kokonaisena uuniin. Suvun naiset ryntäsivät paikalle päivittelemään tapausta ja kovaan ääneen totesivat, että kyllähän toi potka nyt on leikattava ennen paistoa. Miniä kysyi miksi ja kaikki sanoivat, koska näin on aina tehty jo isomummun ajoista asti. Miniä jatkoi sinnikkäästi kysymistä ja lopulta kinkku paistettiin potkan kanssa, kun mitään järkevää vastausta ei tullut. Joulun jälkeen tilannetta selvitettiin ja todettiin, että isomummun uuni oli liian pieni ja siksi potka aina leikattiin.

Liian usein meidän omasta kulttuurista ja kasvatuksesta tulevat itsestäänselvyydet määrittelevät toimintojamme ja ajatuksiamme. Yleistämme asioita helposti jo pelkästään ihmisten etnisyydestä johtuen. Näin ei pitäisi tehdä. Suomi on monikulttuurinen yhteiskunta ja sitä se tulee olemaan vielä enemmän tulevaisuudessa. Meillä on karkeasti sanottuna kolme vaihtoehtoa elää monikulttuurisuuden kanssa.

Me voimme sulkea silmät monikulttuurisuudelta. Kieltää monikultuurisuuden olemassaolo ja pönkittää omia tapoja. Vaatia muita hyväksymään meidän tavat, ajattelematta muiden.

Me voimme elää rinnakkain toisten kulttuurien kanssa, ilman aitoa keskustelua kulttuureista. Ehkä välillä katsomme toisen kulttuurin erikoispiirteitä, kuten ruokailua, tanssia, laulua, mutta aitoa dialogia ei kulttuurien välille synny. Tämä ei tue monikulttuurisen yhteiskunnan rakentumista. Suurena esteenä on eri maahanmuuttajajärjestöt, jotka ajavat vain oman kohderyhmänsä etuja, kun pitäisi oikeasti ajatella koko yhteiskunnan etua.

Meidän pitäisi ruveta elämään yhdessä. Luoda yhteinen yhteisö, vaikka se olisi kuinka pieni tahansa – perhe, työpaikka, kylä, kunta, kaupunki, valtio, Eurooppa, maailma. Se lähtee pienestä, tavoitteena kasvaa suureksi. Siihen pyrkiminen on vaikeata, koska yhteisessä elämässä meidän pitäisi kriittisesti katsoa omaan kulttuuriimme. Olisi se kulttuuri sitten suomalainen, somalialainen, venäläinen, virolainen. Meidän pitäisi tarkastella sitä kriittisesti ja löytää sieltä huonot sekä hyvät puolet. Tuoda mukanamme hyvät puolet, jotka vahvistavat yhteiseloa ja jättää taaksemme huonot puolet, jarrut.

Olisi syytä ruveta keskustelemaan aidosti.  Dialogisuus on taito puhua siten, että toinen haluaa oikeasti kuunnella ja taito kuunnella siten, että toinen haluaa puhua. Dialogisuus ei ole huutamista, oman totuuden jankkaamista, vaan keskustelua. Sille tielle meidän on lähdettävä, jotta voimme ennenpitkää elää yhdessä.

Kuten Matti Rossi on aikoinaan sanonut:”Kaikki muuttuu, vaan ei itsestään. Sinä muutat kaiken, vaan et yksinään. Kaikki muuttuu, kun moni tarttuu asiaan ja ohjaa ikuisesti muuttuvaista muuttumaan.” Minun sosiologian opettajan lempilauseisiin kuului myös lause muutoksesta – Ainoa varma asia maailmassa on muutos. Muutosvastarinnasta, pelosta luopua osasta omaa kulttuuria, pitää päästä muutosmyönteisyyteen, haluun kehittää omaa kulttuuria.

Helsingin Sanomat kirjoitti tänään artikkelin HUSin tiukentuneesta linjasta hoitohenkilökunnan uhkailuihin. Artikkelissa mainitaan pahimmiksi paikoiksi Malmin ja Marian sairaalat. Väkivaltaisten potilaiden kohtaamiseen hoitajille annetaan vain hyvin pieniä peruskonsteja. Osa potilaista tuodaan päivystykseen kahden poliisin voimin, jonka jälkeen häntä jää vahtimaan yksi pieni sairaanhoitaja.  Väkivalta ei kuitenkaan rajoitu ainoastaan päivystykseen, vaan myös vanhusten hoidossa saa jokainen oman osansa.

Viime vuonna täytin itse noin 10 uhkatilannekaavaketta, joista suurin osa samasta potilaasta. Potilaan käytös oli minua kohta lähinnä uhkaavaa, mutta monia naisia kohtaan suoraan väkivaltaista. Hänestä täytettiin liukuhihnalla uhkatilannekaavakkeita, vaikka tiesimme ettei siitä mitään hyötyä ole tai tilanne tule muuttumaan. Vaikka Helsingin terveyskeskuksen turvapäällikkö Aaro Toivonen haluaa ohjeistuksen niihin perusteisiin milloin voidaan uhkaavalta henkilöltä evätä hoito, niin kuka jättää ikääntyneen pahasta dementiasta sekä harhoista kärsivän iso kokoisen 70-vuotiaan miehen hoitamatta? Se olisi heitteillejättöä.

Nykyään jokaisesta sanallisesta uhkailusta ei jaksa enää edes kaavaketta täytellä, vaikka pitäisi. Minun päälle harvempi oikeasti yrittää käydä johtuen sukupuolestani ja kohtuullisesta koostani. Tosin on muutama yrittänyt, pahalta se tuntuu joka kerta. Suurin osa näistä potilaista sairastaa alzheimerin tautia, dementiaa. Joukkoon mahtuu kuitenkin myös deliriumissa olevia, jotka ovat aina hyvn arvaamattomia. Kenet näistä jätämme hoitamatta?

Väkivallan lisäksi monet hoitajat kokevat myös seksuaalista häirintää. Naishoitajien pyllyjä puristellaan, tissejä kouritaan ja tehdään myös suoranaisia ehdotuksia. Ei vanhuus ole seksuaalisuutta vienyt, mutta monet sairaudet ovat vieneet estot.

Väkivalta on valitettavasti valitettava osa hoitotyötä. Eniten se harmittaa silloin, kun uhkaukset tulevat omaisten suusta. Sairaiden uhkailuja jotenkin vielä ymmärtää.

Askiston pohjoispuolelta löytyy Timmermalmin luonnonsuojelualue, jonka eteläinen reuna ulottuu meidän talolle asti. Timmermalmin luonnonsuojelualueella on 68 hehtaaria rauhoitettua metsä- ja suoaluetta. Alue on todella luonnonkaunis, josta löytyy paljon kuvattavaa. Kävin perheen kanssa pienellä retkellä ja kuvailin yleisnäkymiä sekä paikallisia kasveja. Vaikka tykkään metsässä liikkua, en kuitenkaan kovin hyvin kasveja tunne. Vapaaehtoiset voivat osallistua täydentämään puuttuvia tietoja.

Retkemme alkakoon tonttimme reunalta, josta ojan yli on rakennettu pieni silta suoraan metsään.

Polku johdattaa meidät ylös kallioiden juurelle. Polku haaraantuu kahteen suuntaan ja molemmat niistä on helppokulkuisia. Timmermalmin luonnonsuojelualueen hoitoon kuuluu polkujen pitäminen avoimina. Muuten metsänhoidollisia toimenpiteitä ei metsässä tehdä. Metsä on suojeltu pähkinäpensaiden, liito-oravien sekä harvinaisen pikkutervakon takia.

Kuvassa pikkutervakko, joka on harvinainen ilmestys näin etelässä. Lapissa kasvia esiintyy yleisemmin. Kasvi tuntuu viihtyvän kallioisilla alueilla, koska siellä täällä kallioilla sitä kasvoi muutaman kasvin nipuissa.

Kallioilta löytyi myös paljon muitakin tyypillisiä kasveja, kuten eri tyyppisiä jäkälöitä. Seuraavissa kuvissa on kaksi hyvin yleistä jäkälä, joista toinen on mielestäni palleroporonjäkälä, mutta toisen nimeä en muista. Kuvasin myös kallioilla sammaleen itiöpesäkkeitä ja jonkun kasvin, mitä en tunnistanut lainkaan.

Palleroporonjäkälä

Poronjäkälä?

Sammaleen itiöpesäkkeitä, joita oli todella runsaasti. Aurinko helli meidän matkaamme kallioilla, mutta hyttyset nauttivat meidän antimistamme. Tässä vielä lopuksi kasvi, jota en tunnistanut lainkaan.

Kasvin varsi oli noin 15 cm pitkä ja se viihtyi myös kallioisissa kohdissa. Kuka tunnistaa?

Kalliolta löytyi myös pienestä notkelmasta poikkeuksellinen kasvi, minkä yleensä löytää soiden reunoilta. Kallion notkelma taisi tuoda sitten tarpeeksi kosteutta tupasvillalle kasvualustaksi.

Tupasvilla todellakin viihtyy paremmin yleisesti soiden reunoilla. Tämä kuva on otettu kallion reunasta pienestä notkelmasta. Suomaastoksi sitä ei pysty hyvällä tahdollakaan kutsumaan. Suota Timmermalmin luonnonsuojelualueelta kuitenkin löytyy. Kävin suon reunasta ottamassa yhden kuvan.

Suon reunasta otettu kuva. Tämä on ns. alasuo, johon yläsuolta kosteaan aikaan laskee komea puro. Nyt yläsuo oli täysin kuivunut ja sitä myötä purokin. Suoalue jatkuu tästä vielä molempiin suuntiin ja on paikoitellen leveämpi. Ei sitä kuitenkaan koolla ole pilattu. Suolta löytyi kuitenkin komeita saniaisia.

Suon reunalta jatkoimme matkaamme kohti metsässä olevaa vanhaa rajakiveä. Rajakiven ulkonäkö on hurja ja ei tarvitse suurta mielikuvitusta nähdäkseen siinä metsänhengen piirteet.

Tässä rajakivi kuvattuna hieman kauempaa kuvattuna. Kivi todellakin on pystyyn tuettu, kun katsoo tarkemmin sen alustaa. Alustana toimii nippu sammaleituneita kiviä, jotka tarkoituksella on asetettu tukemaan kiveä. Minulla ei ole tietoa minkä tilusten rajana kyseinen pieni paasi on toiminut.

Lähikuvassa paasi näyttää minusta hurjalta. Suu auki se tuijottaa eteensä vartioiden rajaa. Rajakiven läheisyydestä löytyy luonnon mukanaan tuoma kivi – siirtolohkare.

Siirtolohkareella on korkeutta noin viisi metriä ja sen päälle onnistuu kiipeämään toiselta puolelta. Siellä onkin nuoriso aikaa viettänyt jäljistä päätellen. Ihmisen jälkiä näkyi muuallakin. Valitettavasti toiset olivat ajaneet moottoripyörillä herkällä kalliolla. Lapset toisaalta olivat rakentaneet kuivuneista kepeistä itselleen pienen majan.

Kallion kupeeseen rakennettu maja on varmasti tuonut paljon iloa erilaisiin leikkeihin. Kallioilla on kuitenkin syytä pitää varansa, koska reitit eivät tälläkään alueella aina kaikkein helpoimpia ole.

Kallion reunoilta on luonnonsuojelualueella pitkiäkin pudotuksia, mutta alue on ylipäätänsä hyvin helppokulkuinen. Pitää vain pitää silmänsä auki, kuten yleensä metsässä liikuttaessa.

Joka puolella metsässä loisti pienet metsätähdet. En ollut aikaisemmin törmännyt kaksihaaraiseen metsätähteen, joka oli kasvattanut samasta alusta kaksi kukkaa. Päätin ikuistaa tämän jälkipolville.

Takaisinpäin tullessamme koukkasimme hieman lähempää leikkipuistoa, jotta tämä kaunis pieni leikkipuisto pääsisi myös kuviin.

Askisto on kyllä hieno paikka asua. Luonto tulee pihalle asti ja palveluihin ei kuitenkaan niin pitkä matka ole. Pihallamme asustaa pysyvästi yksi orava, muutama mustarastas sekä siili. Jänis käy aina välillä vierailulla, myös kettuja ja hirviä on lähimetsissä näkynyt. Timmermalmin luonnonsuojelualue tuo tärkeätä viihtyvyyttä kaikille lähialueen asukkaille ja kannattaa sinne tulla kävelemään pidemmältäkin.