Tänään on useassa blogissa levitetty naurettavaa, jopa vahingollista, rokotehysteriaa. Esimerkiksi vantaalainen Mikko Kangasoja huutelee sikapiikistä isoin otsikoin. Myös muut rokotehysterian saaneista on aktivoitunut tänään myllyttämään rokotteista.

Vaikka sikainfluenssaan mahdollisesti liittyy riskejä, niin tämä hysteria ei valitettavasti rajoitu pelkästään sikainfluenssarokotteisiin, vaan on omiaan leviämään yleiseksi rokotevastaisuudeksi. Tässä olemme tekemässä kaamea virhettä. Rokotteet on yksi maailman tehokkaimmista hoitomuodoista. On huomattavasti tehokkaampaa ehkäistä hinkuyskää, sikotautia, kurkkumätää, tuhkarokkoa sekä muita tappavia sairauksia, kuin hoitaa niihin sairastuneita. Tämähän nyt ei ole edes mitään korkeampaa logiikkaa, mihin tarvitsisi insinööriä paikalle.

Jo pelkästään, kylmästi, taloudellisesti ajateltuna rokottaminen on siis todella järkevää. Myös inhimillisiltä kärsimyksiltä, turhilta kuolemilta, säästyminen on pakko laskea ehdottomaksi hyödyksi. Rokottaminen on suomalaisen terveydenhuollon tärkein ennaltaehkäisevä keino, nyt siitä puhutaan kuinka se olisi kuin rutto.

Älkää hyvät ihmiset jättäkö lapsianne rokottamatta. Se takaa heille paremmat eväät tulevaisuutta ajatellen. Rokottaminen on siis inhimillisin ja taloudellisin keino monien sairauksien hoidossa.

PerusSuomalaiset ovat gallupeissa nousussa.

Näin on Timo Soinikin todennut.

Soini kertoo kansan miten olevan täysi. Oliko se mitta sitten litran mittainen vai enemmän, ei tiedetä.

Nuunallaan esiintyy Soini, mutta ei nuunallaan vastaa mihinkään.

Kansan syvät rivit kertovat jotain, Soini taas ei mitään.

Miten aikovat PerusSuomalaiset ratkaista ne asiat, joista Soini katolilaisena saarnaa. Saarnaa ja vakuuttelee tulevasta taivasten valtakunnasta hänen kauttaan.

Soini mainitsee blogissaan maahanmuuton, pienyrittäjät, vihreyden, ydinvoiman. Haukkuu muita, mutta ei kerro mitä ja miten parantaisi.

Tottahan se on, että huonoa politiikkaa on tehty, mutta voiko sitä korvata huonommalla. Sitä ei taida kansa tietää.

Nostan poikkeuksellisesti blogiini toisen henkilön kirjoittaman tekstin. Henkilö kirjoittaa nimimerkillä todellisuus -foorumilla. Ketjussa käsitellään islamfobiaa sekä islamisteja, kuinka lähellä nämä kaksi ryhmää toisistaan ovatkin. Nimimerkki Iso Antti kirjoittaa seuraavasti:

Olisi mielenkiintoista nähdä kaikkien keittiö- ja ammattisielu/mielitieteilijöiden näkemys siitä, miten tunnettu Islamin maailmanvalloitusta saarnaava henkilö saa lumottua tavallisen ihmisen täysin.

Aika pitkälle samalla tavoin kuin islamin maailmanvalloitusrientoihin värväävä radikaalimuslimikin saa tavallisen musliminuoren lumottua täysin. Valheellisia uhkakuvia lietsomalla, emotionaalista palkkiota tarjoamalla sekä vastapuolta koskevia kielteisiä tosiasioita valikoimalla ja niihin suhteetonta huomiota kiinnittämällä. Itse asiassa ilmiö läheisesti liittyy radikalismiin ja fanatismiin sosiologisina sekä psykologisina ilmiöinä, joiden muodostumisen taustalla näyttäisi olevan tiettyjä yleistettäviä tekijöitä.

Fanatismi (sekä islamistinen että islamofobinen) on hurmahenkisyyttä, eräänlaista keinotekoisesti pönkitettyä yli-innokkuutta, jonka lietsomiseen turvaudutaan usein silloin kuin jokin aate tai vakaumus alkaa menettää otettaan sen kannattajiin (esim. islam tai valkoisen rodun ylivertaisuus). Fanatismin lietsonta usein edustaakin epätoivoista yritystä elävöittää kuolemaa tekeviä aatteita. Fanaattisuutta voidaan pitää monen aatteen lopullisena kuolonkorinana. Se nostaa laajamittaisesti päätään itse kunkin aatteen ikääntymisvaiheessa.

Fanatismi on psykologisesti ajatellen lähes aina sokeaa uskoa, eikä juuri koskaan tavoittele rationaalista selitysperustaa. Siihen nojataan kun aate on
korruptoitunut niin irrationaaliseksi ja ahdasmieliseksi, että keskinkertaisenkin selitysvoimainen vaihtoehtomaailmankuva muodostaa sille merkittävän uhan. Fanatismi muodostuu pakonomaisesta tarpeesta korvata selitysvoiman puute voimakkailla tunteilla ja elämyksillä, jotka luovat ainakin tilapäisesti vahvan vaikutelman aatteen
merkityksellisyydestä.

Fanatismiin voi hairahtua toisen yllytyksestä tai sellaiseen voi yksilö itsenäisesti itsensä hypettää vastalauseena kaikkia niitä voimia vastaan, jotka näyttävät kyseenalaistavan yksilön omaksuman aatteen. Siihen voi myös aatteen ulkopuolinen hurahtaa sen tarjoaman psykologisen palkkiontunteen vuoksi. Fanatismi on pääsääntöisesti väkivallatonta, mutta se voi olla myös väkivaltaista. Siihen voi liittyä vahva hyväntekeväisyys siinä missä kaikkein kyseenalaisimpienkin keinojen kaihtamattomuus.

Fanatismi voi olla uskonnollista, poliittista, talousfilosofista, tieteellistä, taiteellista ja kulttuurillista. Fanaattisuutta voi ilmetä niin arkiasenteissa kuin ääriliikkeissä.

Kun fanatismi vähitellen yltyy/yllytetään arkitallaajallekin ominaisista yksittäisistä asenteellisista säröäänistä kaikenkäsittäväksi hurmoksellisuudeksi, se näyttäytyy
radikalisoitumisena. Radikalisoitua voi yhtä lailla liberaali kuin konservatiivikin, anarkisti kuin totalitaristikin, teisti kuin ateistikin, kouluttamaton kuin koulutettukin.

Tietämättömyys ja koulutuksen puute on fanatismin lietsonnan hedelmällisintä kasvualustaa. Ääriaatteeseen ”hurahtaminen” puolestaan on ensisijaisesti koulutettujen länsimaalaistuneiden ihmisten keskuudessa tapahtuva ilmiö, johon osaltaan vaikuttaa maallisen maailmankuvan aiheuttama näköalattomuus, onttous ja tylsistyminen. Myös suurten urotekojen tekeminen kutkuttaa romanttisena ajatuksena hillumiseen, bilettämiseen ja pleikkarin pelaamiseen kyllästyneitä nuoria, jotka ovat myös saattaneet kokea tulleensa päähänpotkituksi tai syrjäytyneeksi yhteiskunnassaan. Tietoiseen fanatismiin voi itsensä lopulta hypettää kuka hyvänsä, koulutustasoon täysin katsomatta.

Uskonnollinen fanatismi nostaa päätään laajemmassa mittakaavassa aina kun maailmanuskonnon ote sen jäseniin alkaa hellitä uusien tuulien puhaltaessa. Nyt näyttää olevan tuoreimman maailmanuskonnon – islamin – vuoro. Uskonnollinen fanatismi on voimakkaimmillaan intensiivisintä fanatismia, koska siihen liitetään absoluuttinen psykologinen motivaattori (Jumala) ja täten absoluuttinen takuu pahojen tekojen rankaisemattomuudesta (pelastus puhtaalla uskolla).

Uskonnollisella fanatismilla on usein hyvin vähän tekemistä maailmanuskonnon perustajan nimiin liitettyjen alkuperäistekstien yleissisältöjen ja yleishengen kanssa. Uskonnollista fanatismia voidaan monessa mielessä pitää tosiuskovaisuuden vastaisena, mikäli tosiuskovaisuudella viittaamme vilpittömään pyrkimykseen toteuttaa
kokonaisvaltaisesti edellä mainittuja alkuperäistekstejä. Fanaattisimmat uskonnolliset fanaatikot ovatkin usein uskonnollista koulutusta vailla olevia yksilöitä.

Uskonnollinen fanatismi muodostuu tyypillisesti ensin uskonnollisen oppineiston tai papiston (oli kyseessä sitten vanhoillinen tai uudistusmielinen oppineisto) keskuudessa ennen kuin se leviää (edellisten toimesta) muuhun yhteiskuntaan. Tämä johtuu siitä, että oppineisto tai papisto menettää ylivoimaisesti eniten uusien ideologioiden vallatessa alaa ja joutuu suojautumaan kiihotuskampanjoilla. Osa fanaattisesta papistonosasta on aidosti kiihkomielistä, toiset taas kylmän laskelmoivia kansankiihottajia.

Mikäli esim. islamilaiselta terrorismilta halutaan poistaa toimintaedellytykset, on tuhottava sen kasvualusta.

Vaikka sekularistisen sivistyksen vääjäämätön leviämismarssi tekee pääosan islamilaisen fanatismin tukahduttamistyöstä, on löydettävä
myös tavoitteellisempia keinoja saada nuoret sukupolvet vähemmän alttiiksi kiihkomielisten saarnaajien vaikutuksille.

Ei liene mahdollista liikaa korostaa, kuinka tärkeää on panostaa tulevien polvien kasvatukseen ja koulutukseen samalla kuin käymme toisella rintamalla suoraa asemasotaa olemassa olevia väkivallanpiispoja vastaan. Eritoten lännessä on musliminuorille ja nuorille ylipäätänsä kyettävä tarjoamaan bilehilettämistä syvällisempää harrastelua sekä monipuolista aatepalettia, joka koostuu elämälle merkitystä antavista syvällisemmistä ja merkityksellisemmistä väkivaltaa kaihtavista aatteista. Myös islamilaisen hartaudellisuuden uudistusmielisemmät suuntaukset ovat varteen otettavia vaihtoehtoja, kuten esimerkiksi Shabbir Allyn ”Let the Quran speak” -ohjelma Torontossa. Shabbir Ally kritisoi lukuisia kyseenalaisia haditheja Koraanilla itsellään ja edustaa sellaista hartaudellista ja lähetystyötä tekevää islamia, mikä tuomitsee voimakkaasti väkivallan ja ristiretkimentaliteetin islaminvastaisena. Vastaavanlaisia hartaita islamilaisia liikehdintöjä on viime vuosina kehittynyt lukuisissa muslimimaissa kuin sieniä sateella vastapainoksi niille muutamalle väkivaltaa saarnaavalle liikehdinnöille, jotka vievät lähes kaiken tiedotusvälineiden islamille varaaman palstatilan.

Kannattaa lukea ylläoleva kirjoitus ajatuksella. Itse keskustelu on jatkunut foorumilla jo 7 sivun verran osoitteessa:http://todellisuus.org/index.p…#msg9251 

Kävin työpaikan kahvihuoneessa keskustelua Suomeen 90-luvun alkupuolella lapsena muuttaneen somalialaisen kanssa. Nykyään hän opiskelee sairaanhoitajaksi ja tekee keikkaa monen opiskelijan tavoin vuodeosastoilla, jotta pärjäisi paremmin vuokrien kanssa.

Sairaanhoitaja kertoi todella hyvin minkälaista rasismi oli 90-luvulla, kun hän perheineen asui Joensuussa. Joensuussa asuessa oikeastaan kukaan ei uskaltanut lähteä pimeän aikaan ulos. Koulumatkalla ollut 8-vuotias isovelikin oli joutunut teinien pahoinpitelemäksi. Pari isompaa kaveria oli paukutellut häntä pihan lipputankoon. Tilanne helpotti vasta, kun perhe muutti pois Joensuusta.

2000-luvun alun hän kertoi olleen parempaa aikaa, jolloin ei oikeastaan törmännyt rasismiin kovinkaan usein, mutta viimeisen kahden vuoden aikana tilanne on taas lähtenyt pahenemaan. Nykyään kuulee kaikenlaista huutelua kadulla huomattavasti enemmän ja tuntemattomat ihmiset saattavat tulla bussissa kertomaan, kuinka hänen pitäisi lopettaa Suomessa sosiaaliturvalla asuminen ja muuttaa takaisin Afrikkaan. Vaikka hän yrittää keskustella ihmisten kanssa, melkein virheettömällä suomella, harva viitsii edes kuunnella.

Sairaanhoitaja puhui myös siitä kuinka suuri osa somaleista haluaisi tehdä töitä ja kuinka monet ovat käyneet erilaisia ammattikouluja, mutta työllistyminen on kuitenkin vaikeata johtuen etnisestä taustasta. Kunta-alalle on helpompi päästä, varsinkin hoitoalalle, mutta yksityiselle puolelle on vaikeampaa päästä töihin somalina. Hän myös pahoittelee kuinka huonosti Suomessa on tarjolla suomenkielen opetusta.

Hän kertoi myös muutaman ystävänsä asuvan Isossa-Britanniassa ja Hollannissa. Näihin maihin verrattuna hän kehuu Suomea todella paljon. Suomessa tilanne on huomattavasti parempi ja kotouttaminen on tehty huomattavasti paremmin. Ääriliikkeiden nousu Suomessa kuitenkin huolestuttaa, hän ei haluaisi 90-luvun Joensuun laajenevan koko Suomea koskevaksi. Kuitenkin hänen tavoitteenaan on työllistyä valmistuttuaan sairaanhoitajaksi ja elää osana tätä yhteiskuntaa. Somaliasta kaksi vuotiaana muuttaneena hän ei koe Somaliaa kotimaakseen, vaan Suomen.

Valvira on tänään ohjeistanut kuntia Kuopion hallinto-oikeuden tekemän päätöksen johdosta. Ohjeistus koskee julkisen vallan käyttämistä:

”Vain virkasuhteessa olevat lääkärit saavat käyttää julkista valtaa

Julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä saavat suorittaa vain virkasuhteessa olevat lääkärit. Apulaisoikeusasiamies katsoi, että jos julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä annetaan kunnallisessa terveydenhuollossa muille kuin virkasuhteisille lääkäreille, heidät on valtuutettava näiden tehtävien hoitoon lain nimenomaisin säännöksin. Tällaisia säännöksiä ei nyt ole.”

Jatkossa ainoastaan virkasuhteiset lääkärit saavat kirjoittaa M1-tarkkailulähetteen, mielenterveyteen liittyvä tarkkailulähete. Tämä tulee tarkoittamaan käytännössä mielenterveysongelmaisten määrän rajua pudotusta, koska jo nyt monet terveyskeskuspäivystykset toimitavat pelkästään keikkalääkärien varassa. Myös terveyskeskuksissa huomattava osa lääkäreistä on keikkalaisia.

Valvira sallisi myös muiden kuin virkasuhteisten lääkärien lähetteet, mikäli säännöksiä asiasta olisi. Kuten ylläolevasta tekstistä tulee ilmi, niin näitä säädöksiä ei ole.

Uusi ohjeistus tulee koskemaan varsinkin pienempiä paikkakuntia, joissa ei omia lääkäreitä ole ollut vuosiin, vaan  toimintaa on pyöritetty keikkalääkärien varassa. Suurimmista kaupungeista Vantaalla tilanne on myös mielenkiintoinen. Vantaan terveyskeskuspäivystys on ulkoistettu kokonaisuudessaan Attendo MedOnella. Tullaanko Vantaalla mielenterveyspotilasta päivystysaikaan suosittelemaan kohteliaasti ottamaan taksi Jorvin tai Haartmanin sairaalaan, jossa virkasuhteessa oleva lääkäri voisi määrätä hänestä tarkkailulähetteen tai määrätä hänet pakkohoitoon?