testi testi testi

<!–embed=28–>

<!–embed=26–>

<!–embed=23–>

Suomen Lähi- ja perushoitajaliitto (SuPer) on julkaissut omat kuntavaalien tavoitteet. SuPerin tavoitteet on helppo allekirjoittaa. Tässä muutama poiminto SuPerin tavoitteista.

Vanhuspalvelut kuntoon

Kuntien on nostettava vanhustenhoidon vetovoimaisuutta, jotta alalle saadaan riittävästi koulutettua ja motivoitunutta henkilöstöä. Kunnan eri toimintasektoreiden yhteistyöllä kuntien on tuettava ikäihmisten kotona asumista ja arvioitava yksilökohtaisesti näiden palvelutarpeet. Toiminnassa on painotettava terveyttä edistäviä toimenpiteitä. Vanhusten laitospalveluissa kuntien on turvattava vähintään ikäihmisten palvelujen laatusuosituksen mukainen henkilöstömäärä.

Vanhukset nousevat vahvasti esille myös SuPerin tavoitteissa. SuPerin tavoite on hieno, mutta tarjoama vastaus on hieman liian suurpiirteinen. Vetovoimaisuutta on lisättävä, mutta miten se on mahdollista? Muuttamalla vanhustenhoidon koko rakennetta. Olen itsekin puhunut Asu ja elä -mallista. Se voisi olla ratkaisu tehdä vanhustyöstä kiinnostavampaa. Asu ja elä -mallissa työ eroaisi laitosmaisesta hoitamisesta vanhusten kanssa yhdessä tekemiseen. Tämä voisi tuoda uutta haastetta vanhoihin rutiineihin.

Kuntien ja yksityissektorin yhteistyö

Kuntien hyvinvointipalveluiden järjestämisvastuu velvoittaa kunnat huolehtimaan siitä, että yksityissektorilta ostettavat palvelut täyttävät laatukriteerit ja että toiminnan valvonta on asianmukaista. Palvelusetelin käyttöä laajennetaan terveydenhuoltoon niissä kunnissa, joissa se on palvelujen tarjonnan kannalta mahdollista. Tällä tavalla laajennetaan kuntalaisten valinnan vapautta.

Perusterveydenhuolto on tuotettava julkisesti, mutta yhteistyötä yksityissektorin kanssa on kehitettävä. Ottaisin itse tässä kohdassa esille omaishoitajat, jotka tekevät korvaamatonta työtä omaistensa parissa. Kaikilla omaishoitajilla ole pystytty järjestämään arvokkaita vapaapäiviä akkujen lataamiseen. Kehittämällä eräänlaisen “hoivahotellin” pystyttäisiin parantamaan omaishoitajien mahdollisuuksia vapaapäiviin. Hoivahotellin pystyisi rakentamaan joko yksityisesti tai kunnallisesti palvelutalojen yhteyteen, riippuen myös asiakkaan hoitoisuudesta.

Kuntalaisten ääni kuuluviin

Toiminnallisten ja rakenteellisten muutosten toteuttaminen edellyttää, että asioiden valmistelijoiden, päättäjien ja kuntalaisten kesken tapahtuu jatkuvaa vuorovaikutusta eri muodoissaan. Kuntien on kehitettävä kuntalaisten välittömän osallistumisen muotoja, jotta päätöksenteko saa luotettavuutta ja hyväksyttävyyttä ja että eri osapuolet sitoutuvat muutoksiin.

Vantaan Vasemmistoliitto ajaa todellista lähidemokratiaa. Vantaan vasemmiston kunnallisvaaliohjelman mukaan vallan keskittäminen kaupunginhallitukselle ja virkakoneistolle on lopetettava. Lautakuntien on annettava kuntalain hengen mukaisesti osallistua aidosti päätöksentekoon. Lähidemokratian kehittäminen on tärkeätä. Kuntalaisten ääni on saatava paremmin mukaan erilaisiin päätöksiin. Pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyötä on parannettava, mutta yhdistämistä, ilman perusteellista yliopistotasoista tutkimusta, on vielä vältettävä.

Työnjaon kehittäminen parantaa palvelujen laatua ja lisää tuottavuutta

Terveydenhuollon tuottavuutta voidaan parantaa muuttamalla toimintamalleja. Työnjaon kehittäminen lääkärin ja sairaanhoitajien ja sairaanhoitajien ja lähi- ja perushoitajien välillä on keskeistä jo työvoiman saatavuuden turvaamiseksi. Se on myös merkittävä työmotivaatiota lisäävä tekijä. On tärkeää, että jokainen saa käyttää osaamistaan kaikessa laajuudessaan. Järkeistämällä työnjakoa ja tehtävänkuvia parannetaan palvelujen laatua, nostetaan työhyvinvointia ja lisätään tuottavuutta ja tuloksellisuutta kestävällä tavalla.

Meillä ei ole varaa jatkaa samalla hierarkisella, jäykällä mallilla, mikä on ollut Suomessa pystyssä vuosikymmeniä. Muutoksia on tehtävä, jotta sosiaali- ja terveydenhuolto selviäisi tulevista vuosista. Tehtävänjako tulee lisääntymään. Vantaa ei esimerkiksi hyödytä hyvin koulutettuja lähihoitajia koko heidän osaamisellaan. Se myös vaikuttaa negatiivisesti työmotivaatioon, kun koulussa opittuja asioita ei saa toteuttaa enää käytännössä. Onko meillä todellakin varaa olla käyttämättä jokaisen koulutetun hoitajan täyttä panosta?

SuPerin kuntavaalien tavoitteet ovat hyvät ja pystyn allekirjoittamaan ne.

Lue koko esite (.pdf): SuPerin kuntavaalitavoitteet

Törmäsin yöllä netissä Amnestyn kampanjaan, Joku raja! -kampanja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Kampanjan perusidea on todella tärkeä, väkivallan vähentäminen perheissä, mutta miksi kohdistaa se vain naisiin?

Amnesty voisi kehittää kampanjastaan perheväkivaltaa vastaan suunnatun kampanjan. Missä välitettäisiin myös miehistä ja lapsista.

Hallitus on uhkaillut työntekijöitä pesäpallomailalla jo lähes vuoden ajan. Viime keväänä hallitus antoi duunareille mahdollisuuden valita koleran ja lavantaudin välillä. Rehelliset, oikeat, vaihtoehdot loistivat poissaolollaan.

Toimillaan hallitus esti myös tasapuoliset neuvottelut. Pakkolait olivat suoraan EK:n toivomuslistalta Joulupukille. Kävi miten kävi, niin työnantajapuoli tulisi hyötymään reilusti lopputuloksesta.

Tänään Ykkösaamussa Sipilä paljasti, ettei pakkolakeja enää ennätetä valmistella. Ne paljastuivat huonotasoisen pokeripelaajan bluffiksi.

Pakkolakien poisto voi parhaimmillaan johtaa siihen, että työmarkkinaosapuolet pääsevät nyt neuvottelemaan rehellisesti. Se olisi varmasti paras ratkaisu tähän lukkiutuneeseen tilanteeseen.

Vuonna 2013 astui voimaan uusi vuosilomalaki, joka poisti karenssiajan vuosilomalla sairastumisesta. 1.4. tuohon lakiin tulee jälleen muutos, joka palauttaa karenssin. Samalla hallitus leikkaa myös äitiys- ja vanhempainvapaalla kertyviä lomia, joka kohdistaa pääsääntöisesti naisiin.

Vuosilomalain muutokset

Hallitus palauttaa seuraavan lomakauden alusta omavastuupäivät, karenssit, sairastumiseen vuosilomalla. Uuden lain mukaan kuusi ensimmäistä sairauspäivää vuodessa tulevat olemaan omavastuupäiviä, joiden osalta vuosiloma ei tule siirtymään.

Työntekijöillä on kuitenkin oikeus EU:n työaikadirektiivin 7:n artiklan mukaiseen neljän viikon lomaan. Omavastuupäiviä voi olla vain silloin, kun työntekijä on ansainnut vuosilomapäiviä enemmän kuin neljä viikkoa.

Yli neljän viikon vuosilomien kohdalla ei lomaa enää voi siirtää sairaustumisen kohdalla pois. Tämä siis tarkoittaa, että nämä lomapäivät kuluvat, vaikka työntekijä olisi sairastunut. Omavastuupäiviä ei kuitenkaan voi olla lomanmääräytymisvuotena enempää kuin kuusi.

Julkisella alalla tämä tarkoittaa sitä, että jo heti ensimmäisistä täysistä lomista aletaan syömään vuosilomapäiviä, jos niiden aikana sattuu sairastumaan. Näin ansaittua vuosilomaa jää pitämättä, mikä on selvä tulonsiirto suoraan työnantajalle.

Äitiys- ja vanhempainvapaa leikkaukset vuosiloman kertymiseen

Lapsiperheitä hallitus kurittaa 1.4. voimaan astuvalla muutoksella vuosilomalain 7§. Muutos tulee lyhentämään lomankertymistä äitiys- ja vanhempainvapaakaudella. Muutoksessa vuosilomaa kertyy enää enintään 182 päivältä äitiys- ja vanhempainvapaakaudella. Ennen muutosta kertymää tuli koko kausien ajalta.

Tämä muutos on kestämätön tasa-arvoisesta näkökulmasta. Vaikka lomankertyminen äitiys- ja vanhempainvapaakaudella ovat yhtä pitkät (156 päivää), niin edelleen vanhempainvapaata käyttävät äidit huomattavasti isejä enemmän.

Käytännössä muutos tulee leikkaamaan äideiltä 40% kertyvistä vuosilomasta. Erityisesti muutos tulee heikentämään yksinhuoltajaäitien jaksamista työssä sekä myös mahdollisuutta viettää vapaata lapsien kanssa.

On hämmentävää, että näin iso tasa-arvon vastainen muutos on mennyt läpi ilman suurempaa meteliä, vai olemmeko jo liian tottuneita SSS:n leikkauslistoihin?

20% kaikista SuPerilaisista työskentelee määräaikaisissa työsuhteissa. Heidän työelämäänsä kuvaa varsin vahvasti silppuuntuminen ja jatkuva epävarmuus. Myös erilaiset nollatuntisopimukset ovat tyypillisiä myös hoitoalalla.

Prekariaatilla tarkoitetaan nimenomaan tilapäisissä tai epätyypillisissä työolosuhteissa työskentelevää ihmisten luokkaa. Aikaisemmin hoitoalalla ei ole ollut selvää uhkaa prekarisaatiosta, mutta työn murros on saavuttanut myös hoitoalan ammatit.

Prekariaatissa oleville työ ei enää tuo perheelle leipää pöytään, kuten palkkatyönormissa yleisesti on tapana ajatella. Vallalla olevan käsityksen mukaan vanhempien työn pitäisi elättää koko perhe. Tähän samaan käsitykseen perustuu pitkälti myös meidän sosiaaliturvamme.

Sosiaaliturva ei ole pysynyt perässä työn murroksessa. Se yleisesti rankaisee kohtuuttomasti prekariaatissa eläviä henkilöitä, kun pätkätöiden vastaanotosta annetaan erilaisia sanktioita.

Myös työn ja vapaa-ajan yhdistäminen sekä varsinkin luottamus turvalliseen tulevaisuuteen horjuu töiden silppuuntuessa. Työtä on vastaanotettava aina sitä ollessa tarjolla. Pitkäkestoisia suunnitelmia ei voi tehdä, kun työvuorot vaihtelevat päivittäin ja samalla myös taloudellisten suunnitelmien tekeminen on entistä vaikeampaa. Eläminen silpputöiden kautta edellyttää ihmiseltä vahvaa epävarmuuden sietokykyä.

Tällainen arki on varmasti osalla joka viidennestä SuPerilaisesta, jotka pyrkivät ansaitsemaan joka päiväisen leipänsä määräaikaisten työsuhteiden kautta.

Tästä syystä on tärkeätä tarkkailla omaa työtä. Kyseenalaistaa määräaikaisuus. Sille on aina löydyttävä peruste. Omien oikeuksien puolesta on aina oikein taistella ja siinä taistelussa auttaa liitto ja sen luottamusmiehet.

AY-liikkeen yhtenä velvollisuutena on nimenomaan taistelu työn prekarisoitumista vastaan. On pidettävä huoli työntekijöiden oikeuksista tulla toimeen palkallaan sekä taistella työn silppuuntumista ja laittomia määräaikaisuuksia vastaan.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on perustunut kaikille avoimeen ja maksuttomaan, nykyään lähes maksuttomaan, terveydenhuoltoon, koulutukseen ja yleiseen hyvinvointiin. Se on ollut kansakuntamme menestyksen tae ja vielä 90-luvun lama-aikaan sen katsottiin olevan niin tärkeä osa yhteiskuntaamme, ettei näitä rakenteita us

Onko hyvinvointisi kaupan?