Rupesin noin kolme vuotta sitten absolutiksi. Ihmisten reaktiot siihen olivat alkuun niitä perinteisiä – noinhan ne kaikki sanoo. Olin kuitenkin päätökseni tehnyt. Nykyään, kun eri tilaisuuksissa tarjotaan alkoholia kysyn aina alkoholitonta vaihtoehtoa, niin monet ihmiset alkavat kysymään miksi en juo. Itse en koskaan kysy heiltä kysymystä:”Miksi sinä juot?”
Käyn joskus ystävieni kanssa oluelle. He juovat oluen ja minä siinä sitten yleisesti jotain cola-juomaa tai sitten pyydän baarimikkoa tekemään kirpeän alkoholittoman ”paukun”. Melkein kaikki ystäväni ovat tottuneet siihen etten juo ollenkaan. Toiset jatkavat kyselyjä kuivan kauden jatkumisesta. Heiltäkään en koskaan kysy:”Milloin sinun märkäkautesi loppuu?”
Miksi absolutin pitäisi kertoa syitä juomattomuuteen? Mitä hänen pitäisi todistaa muille? Tätä en ymmärrä.
Terveydenhoitoalan ammattilaisena tiedän liiallisen alkoholin käytön seuraukset. Jos juominen pysyy hallinnassa, niin siitä harvemmin on kenellekään haittaa. Alkoholismiin yhteiskunnan on kuitenkin puututtava. Se tuhoaa perheitä ja tuottaa ihmisraunioita. Siihen meidän on puututtava – kaikkien.
Wikipedia määrittelee positiivisen syrjinnän suhteellisen tiukasti. Koko käsitettä on laajennettava Jakomäkeläisestä uimahallivuorosta koko yhteiskuntaa koskevaksi. Suomalainen yhteiskunta perustuu positiviiseen syrjintään.
Hyvänä esimerkkinä voidaa pitää lasten asemaa Suomessa. Lasten asema on turvattu laajoilla asetuksilla, joilla ehkäistään esimerkiksi lasten käyttämistä työvoimana. Lapsille taataan myös maksuton terveydenhuolto sekä maksuton koulutus. Lasten oikeudet ovat positiivista syrjintää, joilla annetaan jokaiselle lapselle mahdollisimman hyvät eväät aikuisuuteen ja yhteiskunnan osaksi.
Myös vammaisten kohdalla Suomessa on paljon positiivista syrjintää. Vammaisille on järjestetty omia sopeutettuja opiskelumuotoja sekä heille on tarjolla vain vammaisille tarkoitettuja työpaikkoja. Osa vammaisista pääsee suoraan peruskoulun jälkeen eläkkeelle. Vammaisten hyvä kohtelu on siis positiivista syrjintää.
Eläkeläisten oikeus olla tekemättä työtä ja nauttia eläkettä on myös positiivista syrjintää. Monet heistä ovat vielä työkuntoisia, kun jäävät eläkkeelle. He pääsevät nauttimaan eläkevuosista työuran päätteeksi. Toiset tosin jo jopa 30 vuoden iässä nauttivat reilua eläkettä, mutta sehän on vain osa tätä positiivista syrjintää.
Suomi siis perustuu positiivisille syrjinnällä ja hyvä niin! Me kaikki olemme jossain kohtaa nauttineet osamme tästä syrjinnästä ja tulemme myös tulevaisuudessa nauttimaan. Hyvinvointimme on rakennettu positiivisen syrjinnän varaan.
Tässä bloggauksessa on tarkoituksella laajennettu positiivinen syrjintä käsittämään koko yhteiskuntaa sekä sen toimia.
Olen viime päivinä törmännyt aborttikeskusteluun eri keskustelupalstoilla. Leimaavaa tässä on ollut uskovien vimmaisa abortin vastustaminen kaikissa tilanteissa. Tein pientä taustakartoitusta raamatun sanonnoista abortin suhteen. Raamatussa ei abortista mainita sanallakaan! Ihmekös tuo, kun kirja on kirjoitettu 4000-2000 vuotta sitten.
Raamatussa on yli 600 Mooseksen lakia. Näistä yksikään ei käsittele aborttia. Lähimmäksi pääsee 2. Mooseksen kirja luku 21 säe 22-25:
Raamattu siis antaa kuolemantuomion ihmisen tappamisesta, mutta on huomioitava säkeessä 22. oleva maininta keskenmenosta. – Pahoinpitelyn aiheuttaessa keskenmenon lyöjä saakoon sakkoa. Sikiötä siis ei missään nimessä rinnasteta ihmiseen, mistä tuomiona oli kuolemantuomio.
Aborttikeskustelun yksi kuuma kohta on milloin sikiön kohdalla puhutaan elämästä. Suomessa raskauden keskeytystä ei saa kuin poikkeustapauksissa 12. raskausviikon jälkeen. Monet uskovat sanovat elämän alkavan hedelmöityksestä. Raamatussa henki ihmiseen tulee tämän hengittäessä, kuten käy ilmi Aatamin luomisesta:
1. Mooseksen kirja 2:7
7 Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.
Hengitys ja elämä on siis raamatussa todella tiukasti nidottu toisiinsa. Yleisesti uskovat vetoavat myös kymmeneen käskyyn, jossa viidennessä sanotaan yksiselitteisesti – Älä tapa.
Nyt pitää ymmärtää se konteksti, jossa viides käsky on annettu. Raamattu sinänsä kieltää tappamisen, mutta sallii sen laajoissa yhteyksissä. Yleisesti kaikki vääräuskoisista niskoitteleviin poikiin ovat sallittuja kohteita kivityksille. Esimerkiksi Jesajan kirjassa kehoitetaan tappamaan naisten kohdun hedelmät. Jesaja 13:18 Heidän jousensa kaatavat nuorukaiset. Kohdun hedelmää he eivät sääli, eivät armahda lasta.
Mielestäni naisella tulee olla oikeus omaa ruumiseensa ja sitä kautta nykyinen aborttilainsäädäntö on hyvä. Seksuaalikasvatuksen kautta pitäisi tehdä selväksi, ettei aborttia tule käyttää ehkäisynä. Valitettavasti seksuaalikasvatuskin on hyvin pitkälti ulkoistettu naisten- ja miesten lehdille sekä myös pornoteollisuudelle. Aborttien määrä on toisaalta laskenut 1970-luvun huippuluvuista, jolloin abortteja tehtiin yli 22 000 vuodessa, nykyiseen noin 10 000 aborttiin vuodessa.
Kauppalehti uutisoi kauppakeskusten käyttämästä kiristystaktiikasta pakottaessaan kaikki pienetkin erikoisliikkeet pitämään ovensa auki sunnuntaisin välittämättä liikkeelle aiheutuvisa myyntitappioista. Tämä ei tullut yllätyksenä, vaan siitä puhuttiin jo etukäteen. Nyt pienten erikoisliikkeitten yrittäjillä ei välttämättä ole kuin juhlapyhät vapaina, kaikkina muina päivinä painetaan duunia.
Myös kunnilla on orastavia ongelmia sunnuntaiaukiolojen kanssa. Esimerkiksi Vantaalla joudutaan lisäämään ympärivuorokautisia sekä viikonloppuisin aukiolevia päiväkoteja, jotta myyjät pääsisivät töihin. Tämä tulee lisäämään kunnan menoja tänä vuonna.
Koska kulutus Suomessa on pysynyt ennallaan tai laskenut viime vuoden aikana tulee sunnuntaiaukiolo näkymään myös kuluttajan kukkarossa. Yritykset siirtävät pidentyneestä aukioloajasta koituneet kustannukset suoraan hintoihin.
Kokonaisuudessaan sunnuntaiaukiolot ovat olleet huono ratkaisu niin yrittäjille, kunnille kuin kuluttajille. Suurin hyöty aukioloajoissa on ollut pieni työllistävä vaikutus, mutta kokonaisuudessaan sunnuntaiaukiolot ovat vähentäneet yrittäjän vapautta, lisänneet kunnan kustannuksia ja tulevat aiheuttamaan hintojen nousua. Aukioloajat on siis osoittautumassa jälleen yhdeksi virheeksi.
Helsingin Sanomat uutisoivat tänään sioille tulevasta oikeudesta päivänvaloon. Hyvä niin! Suomessa on kuitenkin suuri joukko laitoshoidossa olevia ihmisiä kenellä oikeutta päivänvaloon ei ole. Kysymys on poliittisesta tahdosta sekä talouskysymyksistä.
Viriketoiminta, mihin ulkoilu oleellisesti kuuluisi, tarjoaa monille vanhuksille pientä pakoa laitoksen arjesta. Viriketoiminnan hyödyt ovat myös suuret, monet vanhukset jaksavat päivät paremmin, kuntoutuvat sekä sekavuus vähenee. Kuntoutumisen kautta myös laitoshoidon kustannukset hänen kohdallaan saattavat laskea. Ulkoilutus on kuitenkin täysin unohdettu viriketoiminnan muoto.
Yksinkertaisella lainsäädännöllä, kuten sikojenkin kohdalla, voitaisiin lakiin lisätä laitoshoidossa oleville subjektiivinen oikeus päivänvaloon. Tästä oikeudesta eläimien lisäksi nauttivat myös vangit, eikä minulla ole mitään syytä ottaa tätä oikeutta pois näiltä ryhmiltä, vaan lisätä myös laitoshoidossa oleville sama oikeus. On kuitenkin totta, että nykyisen kaltaisilla mitoituksilla sekä järjestelyillä lisättäisiin hoitohenkilökunnan työtaakkaa kohtuuttomasti.
Ratkaisu
Ratkaisun pitäisi olla monitahoinen. Espoon sairaalassa käytettiin ennen kesäisin nk. kesätyttöjä sekä -poikia, jotka ulkoiluttivat sekä keskustelivat potilaiden kanssa. Tämä toiminta lopetettiin säästösyistä ja samalla loppuivat potilaiden ulkoilutukset, elleivät omaiset tätä suostuneet tekemään. Nyt tarvitaan yhteistyötä eri tahojen kanssa.
Toivottavasti saamme aikaan lain, joka tuo subjektiivisen oikeuden päivänvaloon laitoshoidossa oleville ja toivottavasti samalla löydämme ratkaisun, mikä ei ainoastaan lisää hoitajien työtä jo nykyisen taakan lisäksi.
Maahanmuutosta keskusteltaessa sivuutetaan työperäinen maahanmuutto yleisesti sanomalla, ettei heistä mitään haittaa ole tai se on sitä oikeata maahanmuuttoa Suomelle. Asiahan ei näin ole.
Työperäisellä maahanmuutolla on huomattavia vaikutuksia suomalaisten työllistymiseen sekä palkkojen kehittymiseen. Työperäistä maahanmuuttoa käytetään yleisesti myös sellaisilla aloilla, missä suomalaisista työntekijöistä ei puutetta ole, kuten esimerkiksi rakennustyömailla. Pelottavimpana esimerkkinä tästä on uuden ydinvoimalan rakennustyömaa.
Maahanmuuttajia tarvitaan kyllä sellaisilla aloilla, missä työvoimapula on arkipäivää, kuten esimerkiksi hoitotyössä. Silloinkin on varmistettava, ettei ulkomaalaisella työvoimalla poljeta suomalaisten palkkoja tai rikota voimassa olevia työehtosopimuksia. Tätä valitettavasti tapahtuu useasti ja siihen on puututtava.
Ulkomaisen työvoiman käyttäminen on myös useasti liian helppo ratkaisu, jolloin rakenteellisia muutoksia koulutuspolitiikassa eikä palkkapolitiikassa tarvitse tehdä. Suomen pitäisi ensisijaisesti ratkaista itse työvoimapula-alansa tekemällä koulutus alalle houkuttelevammaksi sekä lisätä koulutuspaikkoja ja samaan aikaan vähentää niillä aloilla, missä työvoimapulaa ei ole. Palkkakannustin on tässä yksi asia, mutta myös erilaisia urakehitysmalleja pitäisi ruveta suunnittelemaan. Monen hoitajan urakehitys lakkaa samalla hetkellä, kun hän valmistuu, vain harvalle riittää paikkoja asiantuntijan tehtävissä.
Ulkomaisen työvoiman käyttäminen tulee kalliiksi myös maalle, josta koulutetut ihmiset ovat lähteneet pois. Harva maa kouluttaa toisten maiden tarpeisiin asti omia kansalaisiaan. Tässä poikkeuksen tekee Filippiinit, mistä on tullut ”sairaanhoitajatehdas”. On moraalisesti arveluttavaa hyötyä toisen maan kouluttamista työntekijöistä ja käyttää heitä halpatyövoimana Suomessa, samalla polkien suomalaisten palkkoja. Tätä moraalista ongelmaa ei ole Suomen itsensä kouluttamissa ihmisissä.
Työministeriön pitäisi vakavasti pohtia, miten yrityksille saataisiin kannattavammaksi palkata työhön työtön suomalainen työnhakija, kuin halpatyövoimaksi tuotu ulkomaalainen. Samaan aikaan pitäisi kuitenkin huolehtia työvoimapula-alueista sekä tiettyjen alojen erityistarpeista, esimerkiksi korkean teknologian.
Pienin poikani täytti äskettäin kolme kuukautta ja sai ensimmäisen rokotteensa. Olin alkuun hämmästynyt, kun neuvolan terveydenhoitaja keskusteli pitkään rokotuksen hyödyistä ja haitoista. Tämän jälkeen kysyi lupaa rokotukseen. Suostuin tietenkin, silmää räpäyttämättä. Mutta jäin ajattelemaan tarvitaanko rokotuksia Suomessa vai ei?
Rokotukset ovat tehokkainta mahdollista tautien ennaltaehkäisyä. Rokotteiden kohdalla on pitänyt tehdä tarkkoja selvityksiä niiden hyödyistä ja kustannusvaikutuksista, koska hoidon tehoa ei voi mitata rokotuksen hetkellä, vaan sen hyödyt ihmiselle itselleen sekä taloudelliset säästöt tulevat ihmisen elämän aikana. Suomalainen rokotusohjelma on yksi maailman parhaista ja sitä päivitetään tarvittaessa.
Rokotteiden vastustaminen on kuitenkin viime aikoina noussut. Tavallaan ymmärrän näitä ihmisiä. Mikään rokote ei ole täysin turvallinen, vaan jokaiseen liittyy marginaalisia riskejä. Nämä marginaaliset riskit toteutuvat joskus, kuten Iltalehti vähän aikaa sitten kirjoitti pyörätuoliin joutuneesta lapsesta. Rokotusten tehokkuudesta johtuen emme onneksi joudu katsomaan kurkkumätään kuolleita tai polion halvaannuttamia lapsia. Rokotusten positiivista puolta emme voi nähdä uutisissa eikä sitä voi myydä mediaseksikkäänä.
Vapaaehtoisesti otettavissa rokotteissa on sitten jokaisen käytettävä omaa harkintakykyä sekä mielellään konsultoitava terveydenhuollon henkilökuntaa. Matkustajan tarvitsemat rokotteet on syytä harkita tarkkaan matkan määränpään mukaan. Myös ns. punkkirokotteiden ottamista kannattaa miettiä ajatuksen kanssa. Punkkirokote suojaa puutiaisaivokuumeelta, mutta ei borrelioosilta, jota vastaan ei ole rokoitetta. Suomessa puutiaisaivokuumetartunnan voi saada maantieteellisesti rajatuilla alueilla: Ahvenanmaalla, Turun saaristossa, Kokkolan seudulla, Helsingin edustan Isosaaressa ja Lappeenrannan – Imatran seudulla. Punkkibussi on kuitenkin kierrellyt myös alueilla, joilla tautia ei esiinny ja ihmiset ovat ottaneet rokotteen varmuuden vuoksi.
On kuitenkin muistettava, että kansallisen rokotusohjelman rokotukset ovat olleet yksi hyvinvoinnin peruskivistä. Rokotusohjelman arvoa ei voi mitata pelkästään taloudellisilla säästöillä, vaan se on säästänyt monia inhimilliseltä kärsimykseltä sekä kuolemalta. Tarvitaanko rokotuksia? Ehdottomasti.
Tämä kirjoitus on yksi osa kirjoituksistani medikalisaatiosta sekä terveydenhoidosta Suomessa. Sarjassa olen aikaisemmin kirjoittanut:
Viime vuoden lopulla syntynyt kansanliike terveysasemien puolesta on kerännyt tähän mennessä jo 22 000 allekirjoitusta adresseihin. Kansanliike piti eilen Korsossa keskustelupaneelin, johon osallistui Vantaan terveyspalvelujen johto, useiden puolueiden puheenjohtajat, kansanliikkeen vetäjä Juha Kovanen sekä 180 korsolaista asukasta. Kansanryhmä kerää nimiä lähipalveluiden puolesta.
Kuutoskaupunkien selvityksessä on tarkasteltu Suomen kuuden suurimman kaupungin asioita eri näkökulmista ja koostettu näistä tilastoja. Tilastosta käy hyvin selväksi Vantaan nykyinen lähtökohta, joka verrattaessa muihin kuntiin on alhainen. Tilaston tosiasiaa painaa vielä alemmaksi fakta, että vain 50% vantaalaisista asuu 700 metrin säteellä julkisen liikenteen pysäkistä, josta pääsisi terveyskeskukseen. Eli jo nykyisellään lähipalvelukäsite terveyspalveluissa on kyseenalainen.
Paneelissa keskusteltiin paljon terveysasemien kohtalosta. Apulaiskaupunginjohtaja Jukka T. Salminen painotti, ettei Korson terveysasemaa tulla Vantaalla sulkemaan. Kansa taputti ja apulaiskaupunginjohtaja hymyili. Mainitsin itse omassa avauspuheenvuorossani kuitenkin huoleni ja kysyin mielestäni sen oikean kysymyksen:”Suljetaanko mitään terveysasemaa ja mitä tarkoittavat terveysasemille jäävät kevennetyt palvelut?” Vastausta kysymykseeni en saanut.
Kovanen pamautti lopulta kunnon pommin näyttäessään kaupungin sivuilla olleen selvityksen eri terveysasemien sulkemisvuosista. Salminen sekä terveyspalvelujen johtaja Aronkytö molemmat todistelivat sen olevan vain vanhentunutta valmistelua. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseinen kalvo oli Vantaa-sopimuksen lähtökohta, jonka Vasemmistoliitto yhdessä SDPn kanssa saivat, ainakin toistaiseksi, runnottua pois sopimuksesta. Vantaa sopimuksessa alustavan lähtötyön teki Vantaan suurin puolue Kokoomus. Vain vihreät olivat valmiit hyväksymään kokoomuksen pohjan ilman muutoksia.
Vääntö terveysasemista jatkuu sosiaali-ja terveyslautakunnassa. Lautakunnalla tullaan selvittämään, mitä tarkoitetaan kevennetyillä terveyspalveluilla, lääkärien listautumismallit sekä muut uudistukset. Maalis-huhtikuun kokouksissa ratkaistaan Vantaan terveysasemien kohtalo, toistaiseksi.
Terveyskeskukset tarvitsevatkin kehitystyötä. Se on totta, mutta sen ei samalla tarvitse tarkoittaa siirtymistä mammuttimaisiin 70 000 ihmistä palveleviin terveysasemiin. Lähiterveyspalvelut, yhdistettynä kolmen laajaa palvelua antavan terveysaseman kanssa, antavat vantaalaisille parhaimman mahdollisen hoidon sekä säästävät kaupungin taloutta.
Viha on jälleen nostamassa päätään Suomessa. Ihmisiä vihataan, koska he näyttävät erilaiselta, haisevat erilaiselle, puhuvat erikoisesti – ovat erilaisia. Vihaaminen on helppoa ja tunteena voimakas. Vihassa ei tarvitse ajatella toisten ihmisten hätää eikä tunteita. Voi vain vihata.
Raamatun sananlaskuista löytyy suuri viisaus:
Viha ajaa ihmiset toisiaan vastaan, rakkaus peittää paljotkin rikkomukset.”
Viha synnyttää ympärilleen vain vihaa, kun taas rakkaus synnyttää rakkautta. Rakkaus synnyttää uutta, se on rakentavaa siinä missä viha tuhoaa. Rakastaminen on vaikeata, se edellyttää hyvää itsetuntoa sekä vahvaa omaatuntoa. Pitää terveellä tavalla rakastaa itseään, jotta voisi rakastaa myös muita.
Myös Roomalaiskirjeessä puhutaan hyvin rakkaudesta:
Käskyt ”Älä tee aviorikosta”, ”Älä tapa”, ”Älä varasta”, ”Älä himoitse”, samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”
Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain”
Pidetään huolta toisistamme, annetaan toisillemme anteeksi ja unohdetaan viha.