Äsken päättyneessä Vantaan sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa tehtiin isoja päätöksiä. Poimin näistä kohdista kolme tarkempaan pohdiskeluun.

Vantaa lopettaa määräaikaisesti pakolaisten vastaanoton

Määräaikainen keskeytys kuntapaikkojen myöntämiseen pakolaisille ja kiintiöpakolaisten ottamiseen ajalla 1.1.2010-31.12.2011. Näin sanotaan esityslistalla ja kohta se on myös luettavissa hyväksytyissä päätöksissä pöytäkirjasta. Tämä asia herätti myös paljon keskustelua lautakunnassa.

Syyt kiintiöpakolaisten vastaanottamiseen löytyvät Vantaan resursseista. Vantaalla on neljä työntekijää, jotka ovat vastuussa maahanmuuttajien sosiaali- ja terveydenhuollon asioista. Nämä neljä työntekijää ovat jo nyt täysin työllistettyjä kaikkien (ei siis pelkästään pakolaisstatuksella maahantulleiden) maahanmuuttajien kanssa ja sitä kautta Vantaalla ei ole mahdollisuutta ottaa enempää pakolaisia. Jo nyt Vantaalle muuttaa paljon muita maahanmuuttajia, jotka myös kuormittavat tätä pientä ryhmää.

Vantaan päätös ei vaikuta Suomen maahanmuuttopolitiikkaan, joten päätöstä on käsiteltävä paikallisesti kuntatasolla. Ottaessaan vastaan pakolaisia kotoutettavaksi on vastaanottavalla kunnalla oltava tarpeeksi resursseja järjestääkseen asian kunnolla. Se on vastaanottavan kunnan eettinen vastuu. Kotouttamisen epäonnistumisen kustannukset nousevat nopeasti. Siksi on parempi kunnallistasolla määräaikaisesti keskeyttää pakolaisten vastaanottaminen, jotta tästä eettisestä vastuusta selviydyttäisiin hyvin.

Suun terveydenhuolto liikelaitostetaan

Ensimmäisenä kuntana Suomessa Vantaa liikelaitostaa koko suun terveydenhuollon, todennäköisesti. Sosiaali- ja terveyslautakunta ainakin on tähän suostuvainen. Tästä asiasta keskustelu kesti melkein kaksi tuntia. Loppujen lopuksi lautakunta Vantaa sopimuksen mukaisesti hyväksyi asian. Kirjoitan tästä aiheesta myöhemmin pidemmän oman kirjoituksen, koska se todellakin sen vaatii.

Kotona tapahtuva katkaisuhoito ja jälkikuntoutus

Vantaa pilotoi todella nerokasta ideaa tuoda katkaisuhoito tietyillä ryhmille kotiin. Kotona tapahtuva katkaisuhoito tuo ainakin osittaista ratkaisu vanhusväestön pahenevaan alkoholiongelmaan. Monet varsinaisista katkaisuhoitopaikoista on luonteeltaan sellaisia, ettei niissä ole mahdollisuutta hoitaa vanhuksia. Toivottavasti tätä kautta saamme tuotua apua pahenevaan alkoholiongelmaan vanhusväestöllä. Tuloksista tulen kirjoittamaan lisää sitten loppuvuodesta, kun niitä on nähtävillä.

Pikanttina yksityiskohtana lopuksi on pakko mainita Finnish Consulting Groupin kanssa tehty konsultointisopimus Vantaan terveyskeskuspäivystyksen ulkoistamisesta Peijaksen sairaalassa. Peijaksen sairaalan terveyskeskuspäivystys on nyt ulkoistettu MedOne Attendolle, sopimus on katkolla vuoden lopulla. Konsultoinnin kustannukset ovat noin 12 000 – 13 000 euroa, mistä MedOne Attendo maksaa puolet – Tutkittava maksaa puolet tutkimuksesta, näihän tupakkayhtiötkin ovat käsittääkseni toimineet.

Olen työssäni hoitanut useita sotaveteraaneja. Osa puhuu sodasta, osa ei. Toisilla sota on tulee voimakkaasti uniin ja yöllä yksinäiset huudot kaikuvat osaston käytävillä. Ei 70 vuotta sitten osattu ihmisten pään sisäisiä asioita hoitaa kuntoon. Valitettavasti.

Muistan hyvin pari erillistä kertomusta, joista toinen oli hyvin koskettava. Sattumalta sairaalan yhdessä huoneessa oli kaksi toisille tuttua sotaveteraania. Toinen oli ollut jääkäri ja toinen hänen kersanttinsa. Kersantilla oli pitkälle levinnyt syöpä, johon hoidot eivät tehonneet. Hyvän kivunhoidon turvin takasimme hänelle kivuttoman kuoleman.

Kuolema tuli yöllä ja olimme hakemassa tätä kersanttia vainajien huoneeseen. Samalla hetkellä jääkäri nousi silloin ylös omasta sängystään. Huonoilla tärisevillä jaloillaan napsautti asennon ja teki kunniaa: ”Hyvää matkaa, herra kersantti, perässä tullaan”, sanoi jääkäri kersantille ja saattoi koko matkan toveriaan vainajien huoneeseen asti. Harvemmin on hoitotyössä ollut itkusilmässä, mutta tuossa kohtaa oli. Kaveria ei jätetty viimeisellä hetkelläkään.
Toinen sotaveteraani puhui minulle yöllä, kun uni ei tullut, sotakokemuksistaan. Hän kertoi, ettei hän olisi halunnut ketään ampua, mutta vaihtoehdot olivat hyvin rajatut. Hän ei myöskään pitänyt neuvostoliittolaisia pahoina, kertoi kuinka he olivat kuin me – maanviljelijöitä, tehdastyöläisiä. Samalla tavalla he joutuivat lähtemään kodeistaan järjettömään sotaan, eikä heistäkään monet halunneet ihmistä tappaa.

Hän koki myös sotien juhlat ahdistavina. Ei hän olisi halunnut juhlia sotien muistopäivinä. Ne edustivat ihmiskunnan järjettömyyden huipentumaa. Sellaista asiaa ei kannata muistaa ainakaan juhlien, surupäiviä ne on.

Olin tänään kuuntelemassa kolmea MEPiä Jaakonsaarta, Essayahia sekä Hassia naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisesta Suomessa ja Euroopassa. Keskustelu oli hyvää ja siitä sai selvästi ilmi minkälaista väkivaltaa naiset kohtaavat niin Suomessa kuin yleisesti Euroopassa. Keskustelussa sivuttiin myös kunniaväkivaltaa sekä myös aborttia.

Paikalla tilaisuudessa oli noin 100 naista ja minä. Tuli hetkittäin orpo olo. Pidin kuitenkin yhden puheenvuoron tilaisuudessa, jossa painotin väkivallattoman yhteiskunnan ihannetta. Puheeni aloitin käymällä läpi tilastollisen faktan – Mies on ylivoimaisesti yleisin uhri suomalaisessa väkivallassa. Sitä tosiasiaa ei muuta mikään. Tilaisuudessa käytettiin paljon termiä parisuhdeväkivalta, mutta mielestäni pitäisi aina puhua lähisuhde- tai perheväkivallasta, koska perheväkivalta koskettaa yleisesti suurempaa joukkoa, kuin kahta aikuista ihmistä. Lisäksi lapsiin kohdistuu yleisesti väkivaltaa suomalaisessa perheessä.

Eniten painotin kuitenkin sitä tosiasiaa, että myös nainen on yleisesti tekijä. Sen takia tarvitaankin tarkkoja tutkimuksia, jotta niitä vähiä resursseja osataan jakaa oikeisiin suuntiin. Väkivaltaiset naiset tarvitsevat apua siinä, missä väkivaltaiset miehetkin. Väkivaltaa perheessä kohtaavat miehet tarvitsevat pakopaikkoja siinä, missä väkivaltaa pakenevat naiset. Jotta resurssit käytettäisiin suhteessa oikein tarvitaan tarkkoja selvityksiä. Selvityksiä jotka eivät lähde perusolettamuksesta, jossa nainen on uhri ja mies tekijä. Tarvitaan tasa-arvoa tutkimuksiin.

Puheeni sivuutettiin aika pitkälle. THLn Minna Piispa sanoi, ettei kukaan ole kieltänytkään naisten väkivaltaisuutta ja että kyllä hoitoa kaikille tarvitaan. Googletin nopeasti etsien paikkaa, mihin väkivaltainen nainen voi ottaa yhteyttä. Tällaista paikkaa en löytänyt. En myöskään löytänyt paikkaa, mihin väkivaltaa kokenut mies voi ottaa yhteyttä. Päinvastaisia löytyikin sitten paljon. Se kertoo paljon siitä, mikä on perusolettamus suomalaisessa yhteiskunnassa. Valitettavasti.

Keskustelin tilaisuudesta ja palautteesta myös kavereideni kanssa IRCssä. Siellä yksi ystävistäni avasikin vähän silmiäni. Miesten tasa-arvoliikkeiden pitää siirtyä reaktiivisesta proaktiiviseen. Monet naisten tukitoiminnat perustuvat naisjärjestöjen työhön. Naisten linja ry. antaa tukea naisille, jotka kohtaavat väkivaltaa lähisuhteissa. Tarvitaan vastaavanlaista toimintaa myös miehille. Miessakit ryllä on hyvää toimintaa miehille, mutta sieltäkin puuttuu auttava linja miehille, jotka kohtaavat väkivaltaa lähisuhteissa. Pallo on siis miesten tasa-arvoa ajavilla yhdistyksillä, heidän pitäisi luoda samanlainen verkosto kuin naisjärjestöillä on. Sitä kautta he voivat vaikuttaa yhteiskunnan asenteisiin, tuottaa omaa ruohonjuuritietoutta ja auttaa yksittäisiä miehiä selviämään väkivaltaisesta arjesta – se on tärkeintä.

Helsingin Sanomat kirjoitti tänään uutisen samaa sukupuolta olevien ihmisten avioliitosta, josta yleisesti käytetään lyhennettä homoliitto. Suurin osa eduskunnastamme haluaa selvästi vähät välittää ihmisten tasa-arvoisuudesta lain edessä. Ainoastaan Vasemmistoliitto ja Vihreät tukevat tasa-arvoa tässäkin asiassa.

Suomen oikeuden mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta syrjiä tai asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Homoavioliittojen kieltäminen rikkoo ihmisten oikeutta tasa-arvoisuuteen lain edessä. Rekisteröity parisuhde ei takaa samoja oikeuksia kuin avioliitto. Rekisteröityneessä parisuhteessa elävät eivät esimerkiksi saa ottaa yhteistä sukunimeä, eikä heillä myöskään ole adoptio-oikeutta.

Kaikki muistavat varmasti Oinosen(PS) koiravertaukset, kun eduskunnassa puhuttiin perheen sisäisestä adoptiosta. Tasa-arvon ihmisenä haluaisin kuitenkin LGBT (Lesbo, Gay, Bi, Trans) -pariskunnille samanlaiset adoptio-oikeudet kuin muillekin pariskunnille. LGBT -parisuhteissa eläneitä lapsia on tutkittu paljon Yhdysvalloissa, jossa miljoonia lapsia elää kyseisissä parisuhteissa. Tutkimuksissa on käynyt selvästi selville:

• LGBT -parisuhteessa kasvaneet lapset eivät ole yhtään todennäköisemmin homoja, kuin heteroperheissä kasvaneet lapset
• Heitä ei käytetä yhtään enempää seksuaalisesti hyväksi, kuin muitakaan lapsia (en siis millään tavalla itse hyväksy lasten hyväksikäyttöä. Mutta välillä kuulee, että homoperheissä lapsia käytetään säännöllisesti seksuaalisesti hyväksi.)
• Heillä ei ole yhtään enempää seksuaalisen identiteetin kriisejä, kuin heteropariskunnissa kasvaneilla lapsilla
• Heillä ei ole vääristyneitä seksuaalisia käyttäytymismalleja

LGBT -parisuhteissa elävät lapset kasvavat tilastojen mukaan hyvin samalla tavalla, kuin ns. tavallisissa perheissä kasvaneet lapset. Tutkimuksissa on kuitenkin korostettu, että kouluelämässä LGBT -lapset kohtaavat hieman enemmän kiusaamista ja tarvitsevat tukea tässä vaiheessa. Varmasti olisi koulussa tärkeätä puhua erilaisista parisuhteista ja rakkaudesta ylipäätänsä. Opettaa lapsille hyväksyntää, eikä eduskunnan tavoin toivottaa homoja heittelemään voltteja. Näin kuvainnollisesti puhuen.

Toivottavasti vuonna 2011 saadaan tähän asiaan järkeä. Uusi eduskunta voisi tehdä Suomesta tasa-arvoisemman paikan. Se onnistuu helposti – lakia muuttamalla.

Viimeiset neandertalinihmiset katosivat maapallolta noin 28 000 vuotta sitten. On sääli, etten pysty kädestä pitäen kiittää heitä siitä, etteivät he koskaan keksineet ydinvoimaa. Se jäte, mitä heiltä olisi jäänyt olisi edelleen täällä meidän hoidettavanamme. Kiitos siitä!

Ydinpolttoaineen loppusijoitusta on kehuttu täysin turvalliseksi ratkaisuksi. Siellähän ne peruskalliossa pötköttävät kuparikuoressa, jonka pitäisi säilyä 100 000 vuotta! Niin pitäisi, mutta säilyykö? Kuten kaikki varmasti tietävät, niin viimeiseen 10 000 vuoteen on mahtunut yksi jääkausi ja yksi tai useampia tulee hyvin todennäköisesti tapahtumaan seuraavan 100 000 vuoden sisään. Jääkauden aikaan ikirouta ylettyi ruotsalaisten tutkimusten mukaan 750 metrin syvyyteen, samaan aikaan Suomesta tulee jääkauden yhteydessä maanjäristysalue, kuten viime jääkaudenkin aikana tapahtui.

Kupari säilyy, jos säilyy. On meinaan hyvin mahdollista, että lämmin kuparikapseli yhdessä maaperän kosteuden kanssa syövyttää kapselit rikki 1 000 vuodessa. Tämän jälkeen koko ydinpolttoaineen loppusijoituspaikan yläpuoli on suljettava tuhansiksi vuosiksi, ettei säteily pohjaveden myötä leviäisi ravintoketjuihin niin nopeasti.

Mutta eihän tällä ole mitään merkitystä. Mehän kaikki olemme jo olleet pitkän aikaa kuolleita. Kiitos vielä kerran neandertalinihmisille ydinvoimattomuudesta. Me olisimme nyt pulassa. Kiitos!

Suvi Linden hahmotteli eilen mediamaksun, YLE veron, suuruudeksi 195 euroa per talous. Tällä summalla voitaisiin kattaa YLEn nykyiset toiminnot. YLEn nykyisiin toimintoihin kuuluu hyin paljon sellaista materiaalia, jonka voisi surutta jättää näyttämättä YLEn kanavilla. Minun nuoruudessani esimerkiksi vampyyrit imivät kauloja, eikä jotain muuta elintä kuten, YLEllä tulevassa hömppäsarjassa True Blood.

YLEn pitäisi panostaa mielestäni seuraaviin ohjelmiin ensisijaisesti:

1. Uutiset, jotka YLEllä ovat Suomen parhaimmat.
2. Ajankohtaisohjelmat, mistä hyvänä esimerkkinä voidaan pitää MOTn ja Ajankohtaisen kakkosen kaltaiset loistavat ohjelmat.
3. Suomalaiset lastenohjelmat, mitkä sisältävät huomattavasti vähemmän määrän kaupallista roskaa, kuin muiden kanavien vastaavat.
4. Kotimaiset elokuvat sekä kotimaiset sarjat. Sarjoissa YLE on varsinkin onnistunut erinomaisesti Ihmisten puolueella ja minuun uponneella Pasilalla.

Tämän rungon ympärille pitäisi YLEn luoda kattavaa, ainutlaatuista sisältöä. Perustoimintojen rajaamisen lisäksi on keskusteltava YLEn ohjelmien vapaasta käytöstä. YLE veroon siirtymisen myötä voitaisiin vapauttaa kaikki YLEn tukemat ohjelmat vapaaseen levitykseen. Tämä olisi looginen ratkaisu, koska kaikki kuitenkin tukevat taloudellisesti ohjelmien syntymistä.

Perustoimintojen karsimisen jälkeen mediamaksu on määriteltävä uudelleen. Olisi hauska tietää, mitä viivan alle jäisi luvuksi sen jälkeen. Pistetään YLE uusiksi!

”8. maaliskuuta on työtä tekevien naisten kapinapäivä keittiöorjuutta vastaan. Alas sorto ja kotitaloustyön kapeakatseisuus”. Naistenpäivän tausta on vahvasti sosialistinen ja sidoksissa entiseen itä-blokkiin. Vasemmalla olevassa julistuksessa kehoitetaan naisia siirtymään työelämään kotoa. Se on yksi naistenpäivän perussanomista.

Naiset todellakin ovat Suomessakin siirtyneet työelämään ja jopa onnistuneet työllistymään tehokkaammin kuin miehet. 64% työttömistä nuorista on miehiä. Myös kokonaistyöttömyydestä miehet kärsivät naisia enemmän. Naisten tasa-arvo tässä suhteessa on toteutunut miehiä paremmin. Toki osa naisista on kotona hoitamassa lapsiaan, mikä vääristää tilastoja ja sotii tavallaan julistusta vastaan.

Oikein hyvää kansainvälistä naistenpäivää  kaikille. Muistetaan viettää kansainvälistä miestenpäivää 19.11!

Mies tulee kotiinsa rankan työpäivän jälkeen. Tämä mitaleilla palkittu sotaveteraani tervehtii ensimmäiseksi vaimoaan ja sen jälkeen viittä lastaan. Keskustelu ruokapöydässä noudattaa tuttuja totuttuja tapoja. Illalla hän lukee lapsilleen kirjaa sekä peittelee heidät sänkyynsä, kunnes itse väsyneenä kävelee omaansa. Välillä hän pohtii niitä harmittomia päiviä vaimonsa kanssa, jolloin kaikki oli vielä toisin. Iloisia nuoruuden kesäpäiviä pohtien tämä mies nukahtaa ja herää uuteen aamuun.

Aamulla mies lähtee kotoaan töihin. Hän on kirjaimellisesti vastuussa päivittäin tuhansien ihmisten elämästä ja kuolemasta. Juna viheltää asemalla ja ihmisiä hyppii vaunuista alas. Uusi päivä on todellakin alkanut. Miehen työkaverit jakavat nopeasti junasta tulleet ihmiset kahteen ryhmään, jotka jatkavat eri suuntiin. He eivät koskaan enään tule näkemään toisiaan. Toinen ryhmistä päätyy suurelle leirille ja toinen kaasukammioihin. Heidän kohtalonsa on sinetöity metallisin pultein, jotka sulkevat kammioiden ovet. Mies itse välillä seuraa koko tapahtuman alusta loppuun asti.

Kuka tämä mies oli? Hän oli Rudolf Höss Auschwitzin komentaja, viiden lapsen isä, arvostettu puolueen jäsen sekä ansioristein palkittu soteveteraani. Hän oli aikanaan kunnioitettu yhteiskunnan jäsen, joka uskoi omaan työhönsä ja toteutti kansakunnan johtajan määrittämiä ohjeita. Hän oli myös henkilö, jonka nimeä tuhannet ja taas tuhannet ovat kironneet. Hän oli yksi historian suurimman kansanmurhan toteuttajista. Yksi ratas suuressa koneistossa, jonka seurauksena miljoonat ihmiset kuolivat.

Viimeisiksi sanoikseen tämä mies sanoi:”Kyllä minulla on. Haluaisin lähettää parhaimmat terveiset vaimolleni ja lapsilleni. Pyydän myös Puolan kansaa antamaan minulle anteeksi sen, mitä olen sille tehnyt.”

Kolikossa on kaksi puolta. Se on syytä muistaa.

Viime vuonna alkanut terveysasemien puolustaminen huipentuu tänään kello 1530-1630 Vantaan kaupungintalolla. Kansalaisliike jättää adressin Vantaan poliittiselle johdolla 29 000 allekirjoituksella varustettuna. Kaupungintalon edessä järjestetään samaan aikaan rauhallinen mielenosoitus kello 15:30 alkaen.

Kansalaisliikkeen aktiivit rakentavat kaupungintalon eteen myös terveyskipsan (terveyskioski ™ on Sitran varaama tuotemerkki, jota ei kuulemma saa käyttää tässä yhteydessä). Tervetuloa hakemaan terveyspalveluja terveyskipsasta.

Terveys on tärkein!

Haluan, että katsotte kuvaa hetken. Tuo poika voisi olla kenen tahansa meistä. Hän vain syntyi Afghanistaniin, jossa Yhdysvallat liittolaisineen käyvät sotaa ”terrorismia” vastaan. Pelkästään Afghanistanissa on kuollut eri lähteiden mukaan 5568 – 12969 siviiliä. Sen lisäksi sodan molemmilla puolilla on kuollut tuhansia taistelijoita.

Miksi tästä ei puhuta? Afghanistanin sodasta, jossa Suomi on yhtenä osapuolena, kirjoitetaan Helsingin Sanomiin tai muihin lehtiin vain pieniä uutisia lehtien sivuun. Sen sijaan meille syötetään kyllä kaikki uusimmat ”uutiset” Big Brotherin kilpailijoista, jotka päättivät ruveta kasvattamaan häpykarvoja ja laittamaan ne myyntiin. Meille kerrotaan maajusseista, jotka etsivät morsiamia tosi-TVn kautta. Näytetään hymyileviä kasvoja onnistuneista urheilijoista. Kirjoittaessani tätä juttua on Iltalehden luetuimmissa uutisissa uutinen Lady Gagan vaatetuksesta, kuinka hänellä on hummeri päässä!

Media on muuttunut. Sen on pitänyt muuttua, jotta se pärjäisi kilpailullisessa yhteiskunnassa. Kukaan ei halua katsoa ylläolevia kuvia, se ei vedä lukijoita, se ei saa ”hittejä”. Sen sijaan Lady Gagan läpinäkyvä vaatetus hummerin kanssa – KATSO KUVAT! – vetää ihmisiä puoleensa. Media syöttää meille sitä, mitä me haluamme. Se on myynyt itsensä ja me medianälkäiset hiiren napsuttelijat ja lehtien selaajat, me ostamme sitä mitä media meille syöttää. Me olemme myös myyneet itsemme, olemme myyneet itsemme viihteelle. Kaukainen sota ei kosketa meitä, eivätkä ne ihmistragediat joita sodan nimissä tehdään.

War. War never changes.