Vantaan sosiaali- ja terveyslautakunnan tämän päiväiseen kokoukseen oli ladattu tunnelmaa kuin parhaaseen jalkapallomatsiin. Vantaan Sanomat olivat soitelleet päättäjille Katriinan sairaalan terveysaseman sulkemisesta, kansalaisaktiivit keränneet 30 000 nimeä terveyskeskusverkon säilyttämisen puolesta sekä esityslistalla kummitteli koko Hakunilan suuralueen käänteinen kilpailutus. Ennen kokousta kävin vielä kansalaisaktiivien teltalla nauttimassa hernekeittoa, josta lähdin kokousta kohti.

Kahvihuoneessa keskusteltiin kuinka asioita menisi tänään äänestyksiin ja pientä ystävällismielistä nokittelua oli ilmassa. Kokous alkoikin ja yksi oli joukosta poissa. Yksi kokoomuksen edustajista ei kokoukseen päässyt – iski tyhjän tuolin ongelma.

Tyhjän tuolin ongelma iski täydellä teholla ja kolmannen kohdan jälkeen apulaiskaupunginjohtaja päätti vetää Hakunilan alueen käänteisen kilpailutuksen pois esityslistalta ja tätä säesti terveystoimen johtajan ilmoitus vetää pois kohta Katriinan sulkemisesta sekä suunnitelmista terveysasemaverkosta. Pikanttina yksityiskohtana voidaan pitää, että pois vedot olisi pitänyt tehdä kokouksen alussa. Nyt näin ei tapahtunut.

Latistuneen tunnelman pystyi oikeasti näkemään. Paukkuja oli ladattu joka puolella tätä tärkeää kokousta varten. Tiedusteluja tehty, keskusteluja käyty ja käteen jäi tyhjä arpa – ei voittoa.

Vantaan sosiaali- ja terveyslautakunnan tämän päiväiseen kokoukseen oli ladattu tunnelmaa kuin parhaaseen jalkapallomatsiin. Vantaan Sanomat olivat soitelleet päättäjille Katriinan sairaalan terveysaseman sulkemisesta, kansalaisaktiivit keränneet 30 000 nimeä terveyskeskusverkon säilyttämisen puolesta sekä esityslistalla kummitteli koko Hakunilan suuralueen käänteinen kilpailutus. Ennen kokousta kävin vielä kansalaisaktiivien teltalla nauttimassa hernekeittoa, josta lähdin kokousta kohti.

Kahvihuoneessa keskusteltiin kuinka asioita menisi tänään äänestyksiin ja pientä ystävällismielistä nokittelua oli ilmassa. Kokous alkoikin ja yksi oli joukosta poissa. Yksi kokoomuksen edustajista ei kokoukseen päässyt – iski tyhjän tuolin ongelma.

Tyhjän tuolin ongelma iski täydellä teholla ja kolmannen kohdan jälkeen apulaiskaupunginjohtaja päätti vetää Hakunilan alueen käänteisen kilpailutuksen pois esityslistalta ja tätä säesti terveystoimen johtajan ilmoitus vetää pois kohta Katriinan sulkemisesta sekä suunnitelmista terveysasemaverkosta. Pikanttina yksityiskohtana voidaan pitää, että pois vedot olisi pitänyt tehdä kokouksen alussa. Nyt näin ei tapahtunut.

Latistuneen tunnelman pystyi oikeasti näkemään. Paukkuja oli ladattu joka puolella tätä tärkeää kokousta varten. Tiedusteluja tehty, keskusteluja käyty ja käteen jäi tyhjä arpa – ei voittoa.

Vasemmistoliitto on ollut viime päivinä julkisuudessa puolustaessaan työväen, duunarien, oikeuksia. Koko metakka alkoi, kun lappiin palkattiin virolaista työvoimaa rakennustyömaalle. Ei se kansalaisuus se ongelma ole, vaan yleinen harmaa talous joka alalla rehottaa.

Ulkomainen työvoima on Suomeen tervetullutta, kunhan varmistetaan muutamat perusasiat: Samasta työstä on maksettava sama palkka samoilla työehdoilla. Lisäksi on huolehdittava verojen maksusta sekä työnantajan muista velvollisuuksista. Nyt on ollut merkkejä, ettei tämä toteudu.

Rakennusteollisuus on tehnyt oman ehdotuksensa harmaan työvoiman torjumiseksi. Ne voi lukea rakennusteollisuuden kotisivuilta. Myös rakennusliitto on puhunut paljon harmaasta taloudesta ja tehnyt laskelmia sen aiheuttamista kustannuksista.

Halpatyövoiman laiton käyttö ei ole eettisesti eikä moraalisesti oikein kenellekään. Se polkee suomalaisten duunarien palkkoja sekä saavutettuja etuisuuksia, se polkee myös ulkomaalaisten työntekijöiden oikeuksia saada työstään oikea palkka sekä tehdä töitä samoilla ehdoilla. Ulkomaalaisilla työntekijöillä on esimerkiksi teetetty ylipitkiä päiviä muutaman euron palkalla. Ainoa hyötyjä on rakennusfirma, joka pääsee nauttimaan suuremmasta katteesta. Katteesta, joka on revitty duunarien selkänahasta.

Vasemmistoliitto – Duunarien asialla!

Suomi on monikulttuurinen maa ja on ollut sitä aivan alusta asti. Monesti puhutaan suomalaisesta kulttuurista, mutta yhtenäistä kulttuuria ei Suomessa koskaan ole ollutkaan. Nykyään Suomeen on tullut myös lisää kulttuureja maahanmuuton myötä.

Monikulttuurisuus on nähty peikkona. Pelätään ihmisten erilaista ulkonäköä, heidän pukeutumistaan, kieltään ja erilaista käyttäytymistään. Pelätään heidän erilaista kulttuuriaan. Ei sitä pitäisi pelätä, siihen pitäisi tutustua.

On kuitenkin totta, että osa kulttuureihin liittyvistä traditioista on Suomen lain vastaisia. Suomen lain kuuluukin olla se tekijä, mikä rajaa kulttuureja. Esimerkkinä voidaan pitää eräissä kulttuureissa yleistä naisten ympärileikkausta, mikä on Suomen laissa kielletty, vaikka se kuuluu tärkeänä osana tiettyjen ihmisten kulttuuriin. Näin laki määrittää kulttuurin raamit. On kuitenkin muistettava länsimainen oikeuskäsitys, joka pääsääntöisesti lähtee aina yksilön oikeuksista sekä velvollisuuksista eikä ryhmän oikeuksista ja velvollisuuksista.

Monissa kulttuureissa on erilaisia omia oikeusistuimia, joiden tulosta Suomeen on puhuttu paljon. Juutalaisilla esimerkiksi on eri puolilla maailmaa toimivia beth din -oikeusistuimia sekä muslimeilla sharia -oikeusistuimia.
Tiukasti tulkittuna uskonnonvapauslaki nimenomaan meinaisi sitä että  nämä tuomioistuimet tulee sallia, ainakin niin kauan kuin sovittelumenettely yleensäkin sallitaan; jos kiistan osapuolet haluavat käyttää uskonnollisin perustein päätöksiä tekeviä sovittelijoita, niin se heille sallittakoon. Sinänsä minun mielestäni voidaan myös argumentoida, että koska uskonnollisiin asioihin liittyy yleensä tietty määrä käytännön ei-vapaaehtoisuutta (helvetin pelko, kuoleman jälkeiset rangaistukset) uskonnollisperusteiset sovitteluistuimet voitaisiin kieltää tai niitä ainakin rajoittaa. Lisäksi tasa-arvoon tulee kiinnittää erityistä huomiota sekä myös toiminnan täyteen vapaaehtoisuuteen molempien osapuolten kohdalla.

Hyväksytään erilaiset kulttuurit, tutustaan niihin ja annetaan lakien olla kulttuureja rajaava tekijä.

Teemu Lahtinen maalailee blogissaan maahanmuuttajat ja varsinkin muslimit kotimaisen terrorismin toteuttajiksi. Vaikka Lahtinen lupailee otsikossa kuinka kotimaista terrorismia voitaisiin välttää, ei hän tarjoa tekstissään muuta kuin pelon sanoja. Terrorismin hän kytkee välittömästi maahanmuuttajiin sekä muslimeihin.

Muslimeista Lahtinen käyttää sanaa muhamettilaiset, joka sinänsä on jo loukkaava termi, koska muslimit eivät ole Muhammedin palvojia. Tämän lisäksi Lahtinen käyttää termiä toisen polven maahanmuuttajat. Tätä termiä käytetään tosin myös lehdistössä, mutta sekin on hyvin leimaava. Ihminen, joka on syntynyt Suomessa, käynyt suomalaiset koulut on suomalainen. Ei toisen polven maahanmuuttaja, joka lokeroi hänet välittömästi kantaväestön ulkopuolelle. Tällaiset termit ovat omiaan luomaan segregaatiota ja niistä pitäisi päästä eroon.

Lahtinen puhuu Euroopan epäonnistumisesta, mutta ei tietenkään kerro mitä hän tällä lauseella tarkoittaa. Euroopassa on toki tehty virheitä, kuten esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa, jossa todellinen halu kotouttamiseen puuttui. Näistä virheistä Suomi on jo ottanut oppia ja tarjoakiin huomattavasti parempaa kotouttamista. Tosin suomen kielen opetukseen pitäisi vieläkin enemmän panostaa jo heti alusta asti.

Mitä tulee sitten terrorismiin, minkä Lahtinen linkittää automaattisesti muslimeihin sekä maahanmuuttajiin. Vuoden 2008 tilastojen mukaan Euroopassa tehtiin 515 terroristi-iskua joista yksi (1) oli islamilainen. Tästä olenkin kirjoittanut jo aikaisemmin bloggauksen.

En toki kiistä, etteikö muslimeissa olisi terroristeja. Heidät voidaan jakaa seuraavan kaltaisiin ryhmiin:

(1) Vauraat ja koulutetut arabit, jotka ovat saaneet uskonnollisen kotikasvatuksen: Osama bin Laden, Ayman Al-Zawahiri, Abdullah Azzam
(2) Maallistuneet ja vaihtelevista syistä turhautuneet, usein (muttei välttämättä) lännessä kasvaneet tai pitkiä aikoja oleskelleet muslimit, tai hiljattain islamiin kääntyneet nuoret länsimaalaiset miehet: Muhammad Atta, Ramzi bin Al-Shibh, Said Bahaji, Ramzi Yusuf, Muhammad Sidique Khan.
(3) Urarikolliset, joista osa on puhtaita opportunisteja ja toiset hakevat synninpäästöä omaksumalla näkyvän uskonnollisen sankariprofiilin tai tavoittelemalla marttyyriutta: Abu Musab Al-Zarqawi, Germaine Lindsay
(4) Rutiköyhät, kouluttamattomat (usein lukutaidottomat) tai työttömät nuoret maaseudun miehet köyhissä muslimimaissa, joissa on kultturisesti vahva perhelojaliteetti: Jotkin Taliban/Al-Qaida -lähtöisten itsemurhapommi-iskujen afgaanitoteuttajista Afganistanissa, joita on aivopesty valheellisilla uhkakuvilla

Viimeisten tutkimusten mukaan suurin osa iskuja toteuttavista muslimeista eivät itseasiassa tunne koraanin, oman uskontonsa perustan, opetuksia. Myös muissa tutkimuksissa on päästy samankaltaisiin toteamuksiin:

Lyhyesti, maallistumisen trendi on voimakkain trendi koko muslimimaailmassa ja hartaistakin vain harva kannattaa terrorismia. Mikäli tuosta 1,57 miljardista valtaosa kannattaisi, maailma olisi jo tuhottu tuhanteen kertaan.

Lisäksi fanatisoitumisen riski on korkeinta nimenomaan maallistuneesta ja hyvin koulutetusta taustasta tulevalle ihmiselle (http://www.parapundit.com/archives/003924.html). Myös vihaiset ei-muslimimiehet joskus kääntyvät ääri-islamistiseen tulkintaan lännessä tästä syystä.

Oikea terrorismi on naimisissa fanaattisuuden kanssa. Sillä ei ole niinkään tekemistä minkään tietyn uskonnon tai elämänkatsomuksen kanssa. Fanaattisuudesta on kirjoitettu hyvin Todellisuudessa.

Lahtisen rakentamat pelot ovat pelolla ratsastamista. Hän aloittaa puhumalla terrorismista ja sen välttämisestä. Hän ei tarjoa ratkaisuja, hän ei edes osoita terrorismin olemassaoloa. Lahtinen vain kirjoittaa ”sattumalta” otsikon Terrorismia Suomessa alle muslimeista sekä maahanmuuttajista. Tälläinen peloittelukampanja lisää turhaan valtaväestön epäluuloja muslimeita sekä maahanmuuttajia kohtaan.

Maahanmuutosta on voitava keskustella, mutta siitä on voitava keskustella asiallisesti. Tämän takia olemme perustaneet uuden keskustelufoorumin Todellisuus.orgin. Lähtökohtana keskustelufoorumille on ollut asiallinen keskustelu, ilman ennakkoluulojen leimaa.

Ainakin alkuun keskustelu on lähtenyt erinomaisesti liikkeelle, kuten esimerkiksi asiallinen ja analyyttinen keskustelu Euroopan islamisaatiosta, jota tilastoja perusteella ei ole tapahtumassa. Todellisuudessa on keskusteltu myös kulttuurien rajoittamisesta.

Tervetuloa mukaan todellisuuteen!
todellisuus.org

Kun katselen Uuden Suomen etusivun uutisointia, niin silmiin ei osu oikeastaan yhtään yksilöllistä uutista, mitä ei muualta voisi lukea. Uusi Suomi on kuitenkin onnistunut, se on onnistunut blogiosiollaan tuomaan poliitikkoja, politiikan harrastajia sekä tavallisia kansalaisia lähemmäksi toisiaan.

Blogeissa on otettu välillä yhteen keskenään, jopa ns. blogisotaa käyty eri tahojen kanssa. Siikala vs. Torsti, Husein Muhamed vs. Halla-aho (vaikka ei täällä bloggailekaan) ja nyt viimeisimpänä hyvältä myllyltä haiskahtava vääntö ydinvoimasta. Tämä on Uuden Suomen suola.

Kirjoittajille on annettu vielä paljon vaihtoehtoja bloginsa hallintaan. He voivat tarvittaessa estää kaikki kommentit, sallia ne vain rekisteröityneille tai sallia kaikille. Rekisteröityneet omalla nimellään kirjoittavat ovat yleisesti ottaen korrekteja ja asiallisia. Nimettömät nimikerkin takaa huutelijat aiheuttavat eniten meteliä, mutta sitähän maailmaan mahtuu. Kirjoittajalle on annettu tässä suhteessa vapaat kädet, miten paljon sitä meteliä mihinkin bloggaukseen sopii. Tosin kirjoittaja kantaa myös vastuun kommenteista, jos siellä rupeaa esiintymään rikollista aineistoa on se hänen poistettava välittömästi.

US-blogit antavat myös mahdollisuuden monelle aloittevalle politiikolle, kuten minulle, saada huomattavasti enemmän julkisuutta kuin oman blogin kautta. Tämä on monelle se tärkein motivaattori kirjoitella tänne. Saa vastakaikua kirjoituksille, sitä välillä saa reippaastikin.

Kiitoksia Uudelle Suomelle tästä blogiosiosta, se todellakin ansaitsee sen.

Maahanmuuttovastainen hommafoorum on teettänyt taloustutkimuksella tilastotutkimuksen suomalaisten suhtautumisesta maahanmuuttoon. Taloustutkimus teetti tutkimuksen Internet-paneelillaan.

Tutkimuksen perusteella 59% suomalaisten mielestä maahanmuuttopolitiikka on liian löysää. Olen siitä osittain samaa mieltä. Mielestäni nykyisen maahanmuuttopolitiikan kolme suurinta kompastuskiveä ovat:

1. Liian pitkät turvapaikkahakemusten käsittelyajat – pitäisi supistaa kahteen viikkoon.
2. EU:n sisäinen turvapaikanhakumahdollisuus (nykyisissä EUn oloissa, mikäli EUn sisällä tapahtuu joku kriisi, pitää asiaa uudelleen harkita)
3. Ikätestit, joita ei ilmeisesti tehdä nyt.

Jos turvapaikkamenettelyä käytetään väärin vie se todennäköisesti paikan sellaiselta, joka sitä oikeasti tarvitsee ja tästä olen eniten huolissani.

Tutkimuksen mukaan suurin osa suomalaisista ei näe riskejä ulkomaalaisen työvoiman tulosta Suomeen. Tämä asia vaatii minusta kuitenkin tarkennuksia. Jos ulkomaalainen henkilökunta tulee Suomeen samalla palkalla, samoilla työehdoilla, niin tervetuloa. Periaatteena on oltava samasta työstä, sama palkka, samoilla työehdoilla. Näin se on reiluinta sekä suomalaista työvoimaa kohtaan, että myös ulkomaalaista työvoimaa kohtaan.

Olen hieman yllättynyt, kuinka positiivisesti suomalaiset suhtautuvat turvapaikanhakijoihin sekä heidän perheiden yhdistämisiin. Turvapaikanhakijoiden kohdalla alle puolet toivoisivat tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa, kun taas selvästi yli puolet toivovat politiikan pysyvän samana tai löysenevän turvapaikanhakijoiden sekä myös perheenyhdistämisten kohdalla. Liekkö vaikutusta ollut ns. egyptiläisellä mummolla tähän asiaan. Hyvä näin kuitenkin!

Suurin osa suomalaisista katsoo, että turvapaikanhakijoiden pitäisi sopeutua paremmin suomalaisiin tapoihin. Mielestäni kysymys on asetettu väärin, ensin pitäisi siis kaikkien tietää, mitkä ovat standardit suomalaiset tavat. Jos tällä tarkoitetaan, että turvapaikanhakijoiden pitäisi sopeutua suomalaisiin lakeihin, niin olen samaa mieltä. Ei kulttuurisissa piirteissä ole haittaa, jos ne eivät riko lakia. Annetaan lakien rajoitaa kulttuurisia piirteitä, ei epämääräisen käsitteen nimeltä tavat.

Kahden kysymyksen kohdalla ollaan mielestäni vaarallisilla vesillä koko yhteiskuntaa koskien. Ensimmäisenä on turvapaikanhakijoiden sekä pakolaisten väitetyt paremmat sosiaaliset etuudet. Turvapaikanhakijoiden toimeentulotukea pitäisikin miettiä kriittisesti, mutta saavatko pakolaiset korotettuja sosiaalisia etuja? Käsittääkseni heitä kohdellaan samalla tavalla ”sossunluukulla” kuin suomalaisia. Toivoisin lähteitä, missä todistetaan ettei asia näin ole.

Toinen kysymys, joka on vielä arveluttavampi on hyötykysymys. Maahanmuuttajat pitäisi valikoida niin, että heistä olisi mahdollisimman suuri hyöty yhteiskunnalle. Samaa mieltä tämän kohdan kanssa oli 56%. Tästä ei ole pitkä matka alkaa vaatimaan hyötyä jokaisesta suomalaisesta. Tätäkin tosin esiintyy jo paljon. Monet pitävät työttömiä syyllisenä työttömyyteensä, haukutaan laiskoiksi. Eniten päähänlyötyjä alkoholisteja ja huumeiden käyttäjiä lyödään armotta keskusteluissa sekä toivotetaan lyhyintä matkaa kolmen metrin alle. Oman osuutensa saavat myös yksinhuoltajaäidit. Se on pelottavaa. Lähtökohtaisesti emme voi ajatella saavamme mahdollisimman suurta hyötyä jokaisesta ihmisestä.
Tärkein kysymys jäi kuitenkin kysymättä:”Kuinka moni pitää maahanmuuttoa tärkeänä aiheena?”. Silloin olisimme voineet suhteuttaa tämän kysymyksen vielä paremmin. Harmi, ettei se mahtunut kysymysten listalle.

Politiikassa me tulemme jatkossakin tarvitsemaan vaihtoehtoja. Kaikki eivät voi olla samaa mieltä kansan enemmistön kanssa tai silloin meiltä loppuvat vaihtoehdot. Seuraan mielenkiinnolla blogistaniaa sekä eräitä keskustelupalstoja, miten tähän tutkimukseen suhtaudutaan.

Kun Helsinkiin entiseen Martta-hotelliin perustettiin vastaanottokeskus alkoi Internetissä maahanmuuttovastaisten foorumilla hirveä meteli. Keskustelu sai mielettömät mittasuhteet myös HSn keskusteluissa sekä osittain myös täällä blogistaniassa. Puhuttiin kuinka turvapaikanhakijat nauttivat hotellin minibaareista kattoterassilla pina-coladaa ja nauravat suomalaisille duunareilla näiden mennessä töihin. Toki vedottiin jälleen kerran vanhuksiin likaisissa vaipoissa, kodittomiin, ruokajonoissa oleviin jne. Joiden kaikki ongelmat olisi ratkennut, jos vastaanottokotia ei olisi olemassa. Tämä väite on puppua.

Helsingissä toimii neljä vastaanottokotia. Näissä asustaa yhteensä 679 turvapaikanhakijaa (Kyläsaari 233, Metsälä 46, Fenno 200 sekä Martta 200). Fennon ja Martan vuosikustannukset ovat seuraavanlaiset (lähde):

Fenno

Palkat, palkkiot ja henkilösivukulut 791 000 e
Palvelujen ostot 1 600 000 e
Aineet ja tarvikkeet 374 000 e
Avustukset 827 000 e
Vuokrakulut 617 000 e
Muut toimintakulut 3 000 e
Menot yhteensä 4 212 000 e

Martta

Palkat, palkkiot ja henkilösivukulut 859 000 e
Palvelujen ostot 2 300 000 e
Aineet ja tarvikkeet 252 000 e
Avustukset 1 079 000 e
Vuokrakulut 784 000 e
Muut toimintakulut 5 000 e
Menot yhteensä 5 279 000 e

Tässä vastaavasti koko Helsingin sosiaalitoimenkustannukset vertailun vuoksi (lähde):

Palkat 331 536 000 e
Henkilösivumenot 121 041 000 e
Palvelujen ostot 301 864 000 e
Aineet, tarvikkeet ja tavarat 19 242 000 e
Avustukset 116 921 000 e
Vuokrat 77 772 000 e
Muut menot 1 542 000 e
Menot yhteensä 969 918 000 e

En valitettavasti löytänyt Kyläsaaren enkä Metsälän toiminnankuluja, mutta voimme olettaa niiden olevan maksimissaan, mitä ne eivät todennäköisesti ole syrjäisemmän sijainnin ja pienemmän paikkaluvun johdosta, kaksinkertaiset verrattuna Marttaan ja Fennoon. Tällöin Helsingin vastaanottokeskusten toimintaan kuluisi vuodessa 18 982 000 euroa.

19 miljoonaa euroa kuulostaa aika mottipäiseltä summalta rahaa, kun sitä ei voi verrata mihinkään. Tuo 19 miljoonaa euroa on 1,96% (0,42% koko kaupungin budjetista) Helsingin sosiaalitoimen budjetista, joten vähintään 950 000 000 euroa käytetään muuhun toimintaan kuin vastaanottokoteihin.

Jos nyt suhteutetaan tämä luku sitten vanhustenhoitoon ja niihin vanhuksiin, joiden elämä muuttuisi täydellisesti vastaanottokotien sulkemisen myötä. Tällä samaisella summalla saataisiin Helsinkiläisille pitkäaikaishoidossa oleville vanhuksille (n. 6200 vanhusta lähde) 0,077 uutta lähihoitajaa (Helsingissä vastavalmistuneen lähihoitajan palkka * 1,7 * 12kk) per vanhus.

Voimme siis todeta, ettei vastaanottokotitoiminnalla ole juurikaan vaikutusta Helsingin muihin resurssipulasta kärsiviin toimintoihin. Jos Helsingin kaupunki haluaisi ostaa lisää kalapuikkoja tai lisää vaippoja, niin se ostaisi niitä. Vetoamalla raha pulaan, joka johtuu vastaanottokotitoiminnasta on puppua. MOT!

Meillä jokaisella on ennakkoluuloja. Ennakkoluulot ovat perusteettomia ja torjuvia käsityksiä, joita muodostamme mielessämme henkilöistä tai asioista. Ennakkoluulojen kohteiksi joutuvat yleensä asiat, joita me emme kunnolla tunne. Ennakkoluulot juontavat juurensa yleisesti tietämättömyydestä ja johtavat yleistyksiin, olettamuksiin ja arvailuihin. Näin kävi myös kahdessa viime bloggauksessani.

Kahtena viime päivänä olen kirjoittanut bloggauksen, jossa on ollut vain kuva ja otsikko. Jussi Saramo tiivisti omassa kommentissaan hyvin näiden bloggausten luonteen:

”Kiitos Teemu, tämä oli yllättävän hyvä bloggaus.

Sen arvo syntyi kommenteista eikä bloggauksesta itsestään, ihmiset paljastivat rajoittuneisuutensa ja asenteellisuutensa ilman että sinun piti edes provosoida.Maapallon totuuden näkeminenkin saa ihmisiä suunniltaan. Ei ihme että asiassa olevat kirjoituksetkin niin tekevät. Olisi jännää tavata tämä vaki-nimimerkki-posse livenä keskustelun merkeissä, tosielämässä ihmisiä rajoittaa kuitenkin tietty älyllisyyden vaatimus.”