Olen itse kirjoittanut kolme kirjoitusta eutanasiasta, vaikka kirjoitukset ovat muutamasta kuukauteen pariin viikkoon vanhoja, niin nyt ajankohtaisen aiheen johdosta on aika nostaa niistä tärkeimmät kohdat esiin.

Parhaimpana kirjoituksenani pidän yövuoron jälkeen kirjoitettamaani bloggausta ’Rauhallinen exitus letalis kello 06:15’. Tässä kirjoituksessa pääpaino on kahdella viimeisellä kappaleella:

Kuolemasta on tullut liian suuri tabu yhteiskunnassa. Meidän olisi aina syytä asettaa elämänlaatu itse elämän arvon edelle ja varsinkin kuunnella kuolevan tahtoa. Vaikka kuolema erottaa meidät äideistä, veljistä, lapsistamme, niin emme saisi olla itsekkäitä kuoleman edessä, vaan nöyrästi kunnioittaa sen lopullista valtaa. Se tulee meidän kohdalle aikanamme.

On syytä harkita vakavasti tarvitaanko elämän viimeisissä hetkissä kaikkea sitä tehohoitoa, millä voidaan joissakin tapauksissa pidentää elämää tunneilla tai päivillä. On syytä harkita vakavasti elämänlaadun arvoa kuolevien potilaiden kohdalla. Voisiko kuolevilla potilailla olla oikeus päättää paremmasta kuolemasta omalla kohdallaan, jolloin elämänlaatu voittaisi elämän?

Tätä vanhemmassa kirjoituksessa pohdin kysymystä onko elämä arvokkaampaa kuin elämänlaatu. Käytin siinä kahta esimerkkiä elävästä elämässä.  Tässä niistä varmasti koskettavampi:

Nuori poika kesällä uidessaan painuu pinnan alle. Etsintöihin menee aikaa ja hänet löydetään vasta muutaman minuutin päästä veden alta. Elvytys aloitetaan ja sydän saadaan uudelleen käyntiin. Hyvä niin, mahdollisuus on annettu. Valitettavasti parantumaton aivovaurio on ehtinyt syntymään. Poika jää loppu elämäkseen melkein aivokuolleeseen tilaan. Hänellä on vaipat, ruokinta tapahtuu vatsan läpi laitetulla letkulla, nielusta joudutaan imemään limaa, jottei hän tukehdu. Myös ajoittaiset keuhkokuumeet ja muut tulehdukset hoidetaan pois tehokkaasti antibiooteilla. Poika ei reagoi hoitoihin kuin avaamalla silmiään ajoittaisesti, kipulääkettä annetaan kun irvistyksiä tulee useammin. Mikä on hänen elämänlaatunsa?

Olen itse eutanasian kannattaja. En näe ammattini kanssa siinä mitään ristiriitaa – päinvastoin. Hyvän, rauhallisen, kivuttoman kuoleman tarjoaminen on kuolevalle potilaalle se viimeinen palvelus, jonka voi tehdä.

Päivi Räsänen on taas huolissaan huumeiden käytön lisääntymisestä. Edellisellä kerralla Räsänen puhui kannabiksesta, johon vastasin omassa blogissani. Nyt Räsänen kiinnittää huomionsa deittihuumeeksikin kutsuttuun MPDV -huumeeseen tai huumausaineenkaltaiseen aineeseen. Hyvä niin, mutta jos puhutaan oikeista asioista, niin vuosisadan alkoholi kesäkin tulisi estää.

Alkoholi aiheuttaa vuosittain vähintään miljardin euron välittömät kustannukset sekä noin kolmesta viiteen miljardiin euroa välillisiä kustannuksia. Välillisiä kustannuksia on vaikea arvioida tarkasti, koska alkoholi on mukana huomattavassa osassa tapaturmia, perhe- ja sosiaalikriisejä, lisää syöpäriskiä, aiheuttaa runsaasti ennenaikaista eläköitymistä jne. Lista on melkein loputon. Alkoholivero tuottaa valtiolle vuosittain noin miljardin euron verran.

Alkoholi Suomessa on kuitenkin nostettu puolijumalalliseen asemaan. Siitä kertoo myös vanhat sananlaskut:”Jos ei viina, terva ja sauna auta, niin sitten kaivetaan hauta.” Oikeasti yhteiskunta ei menettäisi juuri mitään, jos alkoholin käyttö Suomessa lopetettaisiin. En kuitenkaan ole niin naivi ja uskoisi kieltolain muuttavan suomalaista alkoholikulttuuria. Sen muutoksen on tultava meistä itsestämme.

Meidän tulisi pyrkiä kohti terveempää alkoholikulttuuria. Kasvatuksen pitäisi alkaa jo lapsena, jatkua nuoruuden läpi sekä kestää koko aikuisiän. Me aikuiset, varsinkin isät ja äidit, olemme vastuussa nuorten juomakulttuurin suunnasta. Meidän ei siis pitäisi antaa nuorillemme kuvaa, että alkoholi on ”Vittu, jee!”, vaan sillointällöin nautittava juoma.

Suosittelen teitä lukemaan Suomen Lääkäriliiton tekemän kannanoton alkoholihaittojen vähentämiseksi. Se sisältää todella paljon hyviä konkreettisia ehdotuksia.

Siinä missä huumeet ovat nouseva vitsaus Suomessa, niin alkoholi on ollut vitsaus aina. Meidän tulisi pyrkiä kohti päihteetöntä yhteiskuntaa.

”Viina on viisasten juoma – harmi, että sitä myydään kaikille”

Vantaan Vasemmiston Vappu meni loistavasti, vaikka sää ei meitä suosinutkaan. Muistomerkillä vietettiin reilu puolituntinen ja sen jälkeen siirryimme viettämään omaa juhlaamme Tikkuraitille.

Olin tapahtuman juontajana ja aivan aluksi pidin pienen puheen, vaikka varsinainen vappupuhuja en tänä vuonna ollutkaan. Puheeni oli anti-rasistinen:

Hyvät toveri, hyvät ystävät, hyvät vantaalaiset

Minulta on usein kysytty, mitä vappu minulle merkitsee. Kuulun siihen sukupolveen, jolle vuoden 1918 tapahtumat ovat kaukana historiassa. Siihen sukupolveen kenen isät eivät taistelleet rintamalla. Sukupolveen, jolle Neuvostoliitto oli vain valtio muiden joukossa ja se katosi ollessani 15 vuoden ikäinen.

92 vuoden takaiset asiat muistuttavat minua kuitenkin täydellisestä epätoivosta, kun ihmisillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tarttua aseisiin. Hakea oikeuksiaan vihan kautta, viha synnyttää vain vihaa ja kevään 1918 tapahtumat ovatkin siitä täydellinen osoitus.

Nykyään näen vihan jälleen nostavan päätään Suomessa. Ihmisiä vihataan, koska he ovat erinäköisiä, puhuvat eri tavalla, käyttäytyvät erilaisesti. Kuten 92 vuotta sitten, myös nykyään viha synnyttää vain vihaa. Minä en halua nähdä vihan nousevan Suomessa.

Hyvät toverit, rakkaus synnyttää rakkautta. Siinä missä vihaaminen on helppoa, vaatii rakkaus huomattavasti enemmän. Ihmisen pitää olla vahva rakastaakseen, hänellä pitää olla hyvä itsetunto, hänen pitää olla ylpeä itsestään ja rakastaa itseään, jotta voisi rakastaa myös muita. Ennakkoluulot eivät saa ohjata ihmisten toimintaa.

Minulle vappu merkitsee rauhaa, rakkautta ja solidaarisuutta.

Hyvää vappua kaikille nauttikaa ohjelmastamme!

Lähiverkkotapahtuma Solid Mojo järjestetään Myyrmäen Energia Areenalla 14.-16.05.2010. Tapahtumaan mahtuu oman tietokoneen kanssa jopa 1 100 osanottajaa. Ohjelma painottuu tietokonepelaamiseen.

Palkintorahaa Solid Mojossa on tarjolla 10 000 euroa; lisäksi 5 000 euroa jaetaan tapahtuman sponsorien tavarapalkintoina. Pelaamisen lisäksi kävijät voivat kilpailla mm. graafikan, musiikin tai demojen saralla.

Kilpapelaaminen on ollut nousussa viime vuosina myös Suomessa. Samaan aikaan palkintosummat ja pelaajien määrät ovat kasvaneet. Suurimpien turnausten rahapalkinnot ovat kymmeniä tuhansia euroja.

Suomessa pelaaminen ei voi vielä olla ammatti, mutta maailmalla on myös suomalaisia tietokonepelaamisen ammattilaisia. Suomalaiset ovat pärjänneet hyvin eri puolilla maailmaa järjestettävissä pelitapahtumissa.

Solid Mojossa järjestetään usean pelin ammattilaisturnaus. Voittajat pääsevät kesällä järjestettävään World Cyber Gamesin Suomen karsintaan, josta voittajajoukkue lähtee edustamaan Suomea Los Angelesiin.

Solid Mojo -tapahtumaa voi seurata myös internetissä osoitteessa Gaming.fi. Tapahtuman pääselostajana toimii Teemu “wabbit” Hiilinen; teknisestä puolesta vastaavat Marco “Corey” Hannukka ja Sami “JBL” Takalo.

Teemu ’wabbit’ Hiilinen selostushommissa

Katsoin tänään A-talkin, jossa puhuttiin rakennustyömaiden ongelmista. Kyösti Suokkaan mukaan rakennustyömailla tilanne on päässyt täydellisesti käsistä viranomaisten sekä verottajan tehottomuuden vuoksi. Vahvat todisteet tälle tuli esiin keskustelussa.

Rakennustyömaat ovat jakautuneet nyt kahden kerroksen väkeen, niihin jotka maksavat veronsa ja niihin jotka eivät. Kyösti Suokkaan mukaan yksikään ulkomaille rekisteröitynyt yritys, eikä heidän työntekijänsä maksa verojaan Suomeen, kuten pitäisi. Verottajalla ei ole Suokkaan mukaan mitään intressejä rekisteröidä kaikkia työntekijöitä Suomessa ja näin ulkomaiset yhtiöt voivat vuosikausia kilpailla Suomessa ilman veroja samoista markkinoista. Tähän on pakko tulla muutos!

A-Talk oli haastatellut asiantuntijana Janne Marttista, joka sanoi verottajan menettävän vuosittain 400-500 miljoonaa euroa harmaan talouden johdosta. Yhtenä keinona tähän Marttinen tarjosi käänteistä arvonlisäveroa, jossa alv:n tilittää valtiolle ostaja eikä myyjä. Pitkissäkin palveluketjuissa arvonlisävero maksettaisiin vain kerran, ensimmäisen ostajan toimesta. Järjestelmä on käytössä Ruotsissa, Saksassa, Hollannissa ja Itävallassa. Käänteisen ALVn käyttöönottaminenkaan ei toisi takaisin kuin 80-120 miljoonaa euroa / vuosi.

Keskusteluun osallistuneet Kyösti Suokas (Rakennusliitto), Juha Hetemäki (TJ Skanska), Anni Sinnemäki pitivät käänteisen ALVn tuomista yhtenä työvälineenä harmaan talouden kitkemiseksi. Mitään sateentekevää ratkaisua sillä ei koettu olevan.

Parhaimpana ratkaisuna nähtiin lisääntynyt valvonta, varsinkin lisääntynyt viranomaisvalvonta. Sinnemäki myös mainitsi avoimemman kilpailun kautta tulevan yritysten keskenäisen valvonnan, yrityssparrauksen. Hetemäki antoi Sinnemäelle 10 pisteen arvoisen vihjeen kuntien ja valtion otteen vankistamisesta kilpailutuksissa. Valtio ja kunnat ovat Suomessa suurimpia rakennuttajia. Heidän tulisi kilpailutuksissaan vaatia jo etukäteen selvitettäväksi kaikki alihankintaketjut ja näiden hinnat, jolloin epäkohtiin voisi puuttua etukäteen. Lisääntyneeseen valvontaan kuuluisi myös verottajan jalkautuminen kentälle tekemään tehoiskuja sekä reaaliaikaiset verotiedot.

On syytä kuitenkin muistaa, ettei ulkomaalaisia työntekijöitä tulisi syyttää tästä ongelmasta. He ovat täällä tekemässä duunia, mihin heidät on palkattu. Suomeen saa tulla töihin, kunhan huolehditaan samasta palkasta, samoilla ehdoilla, samalla verotuksella.

Olen harvemmin kannattanut lisääntynyttä valvontaa. Nyt kannatan sitä varauksetta. Se olisi eettisesti oikein niin suomalaisille ja ulkomaalaisille työntekijöille sekä myös rehellisille veronsa ja velvoitteensa maksaville yrityksille.

Ohjelmassa:

08:45 Kokoontuminen Hiekkaharjun muistomerkillä
09:00 Muistotilaisuuden alkaminen Hiekkaharjussa. Muistotilaisuuden jälkeen siirrytään Tikkuraitille Prisman eteen.

10:45 Alkusanat
10:50 Korson Työväen Soittokunta
11:20 Mikko Mielonen välittää kunnallistoimikunnan terveiset
11:30 Trubaduuri Lasse Hyytinen esiintyy
12:05 Juhlapuhe Kati Tyystjärvi
12:30 Uusi Kukka – kuoro esiintyy

Tervetuloa mukaan!

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS) on lopettanut yölliset leikkaukset Peijaksen sairaalassa. HUSin järjestelyistä käy ilmi, että potilaita pyritään ensisijaisesti siirtämään muihin sairaaloihin, jos potilaan tilanne leikkausta vaatii. Mikäli potilas ei ole siirtokuntoinen yritetään henkilökuntaa soittaa paikalle ns. katastrofilistoilta.

Henkilökunnan saaminen keskellä yötä ei ennen ollut ongelma, koska HUS ylläpiti varallaolojärjestelmää. Näin aina osa henkilökunnasta oli varautunut tulemaan yöllä töihin ja he olivat varmasti työkuntoisia. Nyt samaa varautumista ei ole ja puhelimet ovat varmasti osalla myös suljettuina. Myöskään mitään velvollisuutta tulla töihin ei synny. Yöllinen leikkaus ei täytä työaikalainsäädännön määrittelemää hätätyönvelvoitetta, eli töihin ei ole pakko tulla. Potilas voi vain vieressä laulaa Jenni Vartiaisen uutta hittiä:”Mä en haluu kuolla tänä yönä.”

HUSin päätös tulee vaikuttamaan oleellisesti Peijaksen sairaalan potilaiden turvallisuuteen. Peijaksen sairaalassa tehdään paljon elektiivisiä leikkauksia sekä myös erilaisia akuutteja leikkauksia mm. lonkkaleikkauksia. Leikkausten yhteydessä syntyy aina komplikaatioriskejä, jotka voivat vaatia hätäleikkausta. Hätä ei kuitenkaan katso kelloa, vaan voi tulla myös kello 22-07 välisenä aikana jolloin leikkaussalinhoitajia ei paikalla ole.

Olin itse hämmästynyt tästä HUSin päätöksestä ja kysyinkin asiaa Vantaan terveyspalvelujenjohtajalta Timo Aronkydöltä. Aronkydön mukaan hänelle ei asiasta raportoitu ennenkuin päätöksiä oli tehty. Hänen mukaansa erikoissairaanhoito saa itse suunnitella operatiivisen toimintansa. Näin ainakin silloin, kun HUS tekee itse omat tulkintansa erikoissairaanhoitolaista.

Toivoa sopii, ettei kukaan kuole tämän säästötoimen seurauksena. Mitään muuta kuin toivoa ei tässä tilanteessa pysty, kun päätös on jo tehty. Onnea Vantaa!

Ruotsi on tänään hyväksynyt kuolemaan auttamisen vakavasti sairaiden potilaiden kohdalla, jotka ovat psyykkisesti terveitä, pystyvät tekemään itsenäisiä päätöksiä ja haluavat elämää ylläpitävien laitteiden sammuttamista. Askel on ensimmäinen matkalla aktiviiseen eutanasiaan ja on todella tärkeä potilaan itsemäärämisoikeuden kannalta.

Olen itse kirjoitellut aiheesta myös bloggauksia. Ensimmäisessä bloggauksessa, Onko elämä pääsääntöisesti arvokkaampaa kuin elämänlaatu, pohdiskelin asiaa käytännön esimerkkien kautta. Mielestäni elämänlaadun on aina mentävä itse elämän edelle. Elämä mikä on täynnä fyysistä kärsimystä, henkistä hätää ei ole ihmisarvon mukaista elämää. Ihmisen pitäisi silloin saada itse päättää elämästään ja mahdollisuudet arvokkaaseen, hyvään kuolemaan tulisi tarjota.

Toisessa bloggauksessani, Rauhallinen exitus letalis kello 06:15, pohdiskelin itse kuolemaa, kuolevaa sekä hänen läheisiään. Kirjoituksessa nostin esiin hyvän kuoleman lähtökohdat:”Koska vainajalle palveluksia ei enää voi tehdä, niin ne on tehtävä ennen kuoleman hetkeä. Ihmisille on mahdollistettava hyvä kuolema, mahdollisimman kivuton, turvallinen ja rauhallinen. Valitettavasti tämä ei aina ole mahdollista.” Pitäisin yhtenä vaihtoehtona aktiivista eutanasiaa tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Kirjoitin myös bloggauksessa kuoleman lopullisesta vallasta:”Kuolemasta on tullut liian suuri tabu yhteiskunnassa. Meidän olisi aina syytä asettaa elämänlaatu itse elämän arvon edelle ja varsinkin kuunnella kuolevan tahtoa. Vaikka kuolema erottaa meidät äideistä, veljistä, lapsistamme, niin emme saisi olla itsekkäitä kuoleman edessä, vaan nöyrästi kunnioittaa sen lopullista valtaa. Se tulee meidän kohdalle aikanamme.” Meille on annettu vain yksi lupaus syntymämme hetkellä, se on kuolema.

On hyvä päättää tämäkin kirjoitus samoihin sanoihin kuin aikaisempi bloggaukseni ja vastata esittämääni kysymykseen –
On syytä harkita vakavasti elämänlaadun arvoa kuolevien potilaiden kohdalla. Voisiko kuolevilla potilailla olla oikeus päättää paremmasta kuolemasta omalla kohdallaan, jolloin elämänlaatu voittaisi elämän? Kyllä olisi.

Espoon kaupungilla on vuoden alusta ollut tavoitteena vähentää tupakointia työpaikoilla ja kaupungissa ylipäätänsä. Tavoite on sinänsä hyvä. Vuoden alusta sairaaloiden edustalta vietiin tupakointiin tarkoitetut tuhkakupit pois osana Savuton sairaala -projektia. Työntekijöiden tupakointia rajoitettiin vain taukojen ajaksi, eli tupakalla sai käydä vain kahvi- tai ruokatauolla.
Eilen töihin mennessä saavutti taistelu tupakkaa vastaan jo tragikoomisen huippunsa. Espoon Sairaala on julistettu täysin savuttomaksi sairaalaksi. Työntekijöiltä on kielletty täydellisesti tupakointi. Tupakkapaikan kohtalosta voi katsoa allaolevan kuvan. Viitseliäisyyttä tupakkapaikan sulkemiseksi on ainakin käytetty. Siinä näkyy duunarin käden jälki selvästi.

En itse ole tupakkamiehiä, mutta ymmärrän tuohtumuksen henkilökunnassa. Jos joku haluaa käyttää ruokataukonsa istumalla ylläolevassa kopissa tupakoimalla, fine by me. Jään mielenkiinnosta odottamaan mitkä mittasuhteet Savuton sairaala saa tulevaisuudessa.

Vantaan Jalkapalloseura (VJS) on ottamassa rohkeita askeleita parantaakseen harjoitteluolosuhteitaan Länsi-Vantaalla. VJS:llä on tavoitteena avata oma lämmitetty tekonurmikenttä Vantaankoskella jo syksyllä 2010.

Vantaan vapaa-ajan ja asukaspalveluiden lautakunta päätti kokouksessaan 19.04.2010 vuokrata 9 645 neliömetrin kokoisen alueen 7 100 euron vuosivuokralla VJS:lle. Vuokraa ei peritä ensimmäiseltä viideltä vuodelta.

Kaupungin kanssa tekemänsä sopimuksen nojalla VJS tarjoaa kenttäänsä maksutta arkisin päiväsaikaan koko 15 vuoden vuokra-ajan kaupungin omistamille päiväkodeille, kouluille ja oppilaitoksille.

Valtaosan 420 000 euron hankkeesta VJS rahoittaa pankkilainalla ja kenttävuorojen myyntituloila. Seura joutuu keräämään muitakin tukia ja jäsenistön kenttämaksuja 100 000 euron omapääoman kattamiseksi.

VJS esittelee kenttähanketta ja siihen liittyvää kenttämaksua tiistaina 27.04.2010 Kilterin koulun auditoriossa Myyrmäessä kello 19:00. VJS on Länsi- ja Keski-Vantaalla toimiva jalkapalloon erikoistunut urheiluseura.