Huomenna se alkaa. Pitkä odotus on huipentumassa huomenna kello 16.10 kun YLE aloittaa lähetyksensä Etelä-Afrikasta. Toivon ja mahdollisuuden kisat ovat alkamassa.

Jalkapallon MM-kisat merkitsevät muutakin kuin vain loistavia yksilösuorituksia, hienoa joukkopeliä sekä näyttäviä maaleja. Jalkapallon MM-kisat ovat mahdollisuus Afrikalle näyttää, että he pystyvät järjestämään isoja kisoja. MM-kisat ovat mahdollinen uusi alku, uusi toivo maanosalle, joka sitä varmasti eniten tarvitsee.

Myös FIFA on tehnyt paljon työtä rasismin torjumiseksi. Jalkapallo yhdistääkin paljon ihmisiä ja toivottavasti se opettaa myös hyväksyntää toisten erilaisuutta kohtaan. Jalkapallokentällä ja sen laidalla ei pitäisi olla merkitystä ihmisen etnisellä taustalla. Jokaista pitäis yhdistää sama asia rakkaus jalkapalloon, rakkaus lajiin. Annetaan tämän rakkauden näkyä!
Tulen itse katsomaan suurimman osan otteluista. Omina suosikkeina nostan esiin Saksan sekä Brasilian, jotka edustavat tyyliltään hyvin erilaista jalkapalloa. Näille molemmille joukkueille toivon suurta menestystä.

Pelaajista tulen seuraamaan erityisesti yhdysvaltalaista Stuart Holdenia hänen tietokonepeliuran johdosta. Stuart Holden oli ammattilaispelaaja Counter-Strikessa pelaten yhdysvaltalaisessa peliporukassa nimeltään Forsaken. Holden saavutti ammattilaisurallaan toisen sijan WCGn karsinnoissa vuonna 2002 sekä samana vuonna porukka sijoittui kahdeksanneksi CPLssa. Nämä ovat huikeita saavutuksia. Holden lopetti Counter-Striken pelaamisen keskittyäkseen jalkapalloon ja nyt hän ei pelkästään edusta maataan kisoissa, vaan myös isoa joukkoa tietokonepelaajia. Olen itse hypännyt Holdenin bandwagoniin roottaamaan!

Huomenna on siis aika, Ke Nako!

Kirjoittaja on rakastunut jalkapalloon ja Vasemmiston ehdokas Uudeltamaalta.

Uudenmaan Vasemmistoliiton piirikunta on eilen vahvistanut neljä uutta ehdokasta eduskuntavaaleihin. Näiden joukosta löytyy minun nimeni. Mitkä tulevat olemaan tärkeimmät vaaliteesini:

1. Vanhusten asiat kuntoon. Vanhusten asiat monien ehdokkaiden listalla. Toisin kuin muut, minä tiedän mistä on kyse. Vanhusten asioissa minulla on tärkeätä kunnioittaa heidän omaa tahtoaan sekä kodinomainen hoito.

• Jos olisin vanhus menisin mielummin vankilaan kuin sairaalaan
• Laitoshoidossa oleville vanhuksille objektiivinen oikeus päivänvaloon
• Ihmisarvo ei ole tuloksellisuutta – Vanhustenhuollosta puuttuu käsiä
• Hoitajat ja asiakkaat eivät ole kolikon eri puolilla
• Rauhallinen exitus letalis kello 06:15 (julkaistu Helsingin Sanomissa)

2. Hoitajana sekä luottamusmiehenä tiedän sen paineen, missä hoitajat työskentelevät. Tehostamisen kirous on tuttua ja erilaiset tiukentuneet säädökset. Olin mukana järjestämässä hoitajien mielenosoitusta.

• Päättäjät ulos! 
• Tehostamisen kirous

3. Terveyspalveluiden ideologiselle ulkoistamiselle on tultava stoppi ja terveyspalvelut on laitettava kuntoon.

• Palveluseteli – vapaus valita vai vapaus maksaa enemmän
• Ulkoistaminen on kehitysvastuun pakoilua
• Sosiaali- ja terveysalan muutos on varmaa
• Ulkoistettaisiinko potilaatkin, ministeri Hyssälä?
• Kympillä hoitsun vastaanotolle
• Lähiterveyspalvelut on turvattava

4. Tasa-arvoasiat ovat aina olleet lähellä sydäntäni.

• Vaiettu tabu – naisten väkivalta Suomessa
• Kaikki lyödyt ja lyöjät tarvitsevat apua
• Samaa sukupuolta olevien avioliitto sekä adoptio-oikeus

5. Maahanmuutto on nousemassa näiden vaalien isoksi aiheeksi. Itse suhtaudun nykyiseen maahanmuuttopolitiikkaan kriittisesti. Tässä on minun omat rakentavat ehdotukset maahanmuuttopolitiikasta.

• Maahanmuuttopolitiikan hahmottelua
• Työperäisellä maahanmuutolla on liian positiivinen maku
• Rakennuksilla on kahden kerroksen väkeä
• Tarina miehestä ja kolikon kahdesta puolesta

Näiden viiden teeman ympärille tulen rakentamaan kampanjani. Tervetuloa mukaan matkalle!

Ystävällisin terveisin,
Teemu Hiilinen

Eräässä suomalaisessa perheessä oli tapana leikata potka pois kinkusta ennen sen paistoa, koska näin oli tehty aina. Viime vuonna paistovuorossa oli perheen nuori miniäkokelas, joka oli laittamassa kinkkua kokonaisena uuniin. Suvun naiset ryntäsivät paikalle päivittelemään tapausta ja kovaan ääneen totesivat, että kyllähän toi potka nyt on leikattava ennen paistoa. Miniä kysyi miksi ja kaikki sanoivat, koska näin on aina tehty jo isomummun ajoista asti. Miniä jatkoi sinnikkäästi kysymistä ja lopulta kinkku paistettiin potkan kanssa, kun mitään järkevää vastausta ei tullut. Joulun jälkeen tilannetta selvitettiin ja todettiin, että isomummun uuni oli liian pieni ja siksi potka aina leikattiin.

Liian usein meidän omasta kulttuurista ja kasvatuksesta tulevat itsestäänselvyydet määrittelevät toimintojamme ja ajatuksiamme. Yleistämme asioita helposti jo pelkästään ihmisten etnisyydestä johtuen. Näin ei pitäisi tehdä. Suomi on monikulttuurinen yhteiskunta ja sitä se tulee olemaan vielä enemmän tulevaisuudessa. Meillä on karkeasti sanottuna kolme vaihtoehtoa elää monikulttuurisuuden kanssa.

Me voimme sulkea silmät monikulttuurisuudelta. Kieltää monikultuurisuuden olemassaolo ja pönkittää omia tapoja. Vaatia muita hyväksymään meidän tavat, ajattelematta muiden.

Me voimme elää rinnakkain toisten kulttuurien kanssa, ilman aitoa keskustelua kulttuureista. Ehkä välillä katsomme toisen kulttuurin erikoispiirteitä, kuten ruokailua, tanssia, laulua, mutta aitoa dialogia ei kulttuurien välille synny. Tämä ei tue monikulttuurisen yhteiskunnan rakentumista. Suurena esteenä on eri maahanmuuttajajärjestöt, jotka ajavat vain oman kohderyhmänsä etuja, kun pitäisi oikeasti ajatella koko yhteiskunnan etua.

Meidän pitäisi ruveta elämään yhdessä. Luoda yhteinen yhteisö, vaikka se olisi kuinka pieni tahansa – perhe, työpaikka, kylä, kunta, kaupunki, valtio, Eurooppa, maailma. Se lähtee pienestä, tavoitteena kasvaa suureksi. Siihen pyrkiminen on vaikeata, koska yhteisessä elämässä meidän pitäisi kriittisesti katsoa omaan kulttuuriimme. Olisi se kulttuuri sitten suomalainen, somalialainen, venäläinen, virolainen. Meidän pitäisi tarkastella sitä kriittisesti ja löytää sieltä huonot sekä hyvät puolet. Tuoda mukanamme hyvät puolet, jotka vahvistavat yhteiseloa ja jättää taaksemme huonot puolet, jarrut.

Olisi syytä ruveta keskustelemaan aidosti.  Dialogisuus on taito puhua siten, että toinen haluaa oikeasti kuunnella ja taito kuunnella siten, että toinen haluaa puhua. Dialogisuus ei ole huutamista, oman totuuden jankkaamista, vaan keskustelua. Sille tielle meidän on lähdettävä, jotta voimme ennenpitkää elää yhdessä.

Kuten Matti Rossi on aikoinaan sanonut:”Kaikki muuttuu, vaan ei itsestään. Sinä muutat kaiken, vaan et yksinään. Kaikki muuttuu, kun moni tarttuu asiaan ja ohjaa ikuisesti muuttuvaista muuttumaan.” Minun sosiologian opettajan lempilauseisiin kuului myös lause muutoksesta – Ainoa varma asia maailmassa on muutos. Muutosvastarinnasta, pelosta luopua osasta omaa kulttuuria, pitää päästä muutosmyönteisyyteen, haluun kehittää omaa kulttuuria.

Helsingin Sanomat kirjoitti tänään artikkelin HUSin tiukentuneesta linjasta hoitohenkilökunnan uhkailuihin. Artikkelissa mainitaan pahimmiksi paikoiksi Malmin ja Marian sairaalat. Väkivaltaisten potilaiden kohtaamiseen hoitajille annetaan vain hyvin pieniä peruskonsteja. Osa potilaista tuodaan päivystykseen kahden poliisin voimin, jonka jälkeen häntä jää vahtimaan yksi pieni sairaanhoitaja.  Väkivalta ei kuitenkaan rajoitu ainoastaan päivystykseen, vaan myös vanhusten hoidossa saa jokainen oman osansa.

Viime vuonna täytin itse noin 10 uhkatilannekaavaketta, joista suurin osa samasta potilaasta. Potilaan käytös oli minua kohta lähinnä uhkaavaa, mutta monia naisia kohtaan suoraan väkivaltaista. Hänestä täytettiin liukuhihnalla uhkatilannekaavakkeita, vaikka tiesimme ettei siitä mitään hyötyä ole tai tilanne tule muuttumaan. Vaikka Helsingin terveyskeskuksen turvapäällikkö Aaro Toivonen haluaa ohjeistuksen niihin perusteisiin milloin voidaan uhkaavalta henkilöltä evätä hoito, niin kuka jättää ikääntyneen pahasta dementiasta sekä harhoista kärsivän iso kokoisen 70-vuotiaan miehen hoitamatta? Se olisi heitteillejättöä.

Nykyään jokaisesta sanallisesta uhkailusta ei jaksa enää edes kaavaketta täytellä, vaikka pitäisi. Minun päälle harvempi oikeasti yrittää käydä johtuen sukupuolestani ja kohtuullisesta koostani. Tosin on muutama yrittänyt, pahalta se tuntuu joka kerta. Suurin osa näistä potilaista sairastaa alzheimerin tautia, dementiaa. Joukkoon mahtuu kuitenkin myös deliriumissa olevia, jotka ovat aina hyvn arvaamattomia. Kenet näistä jätämme hoitamatta?

Väkivallan lisäksi monet hoitajat kokevat myös seksuaalista häirintää. Naishoitajien pyllyjä puristellaan, tissejä kouritaan ja tehdään myös suoranaisia ehdotuksia. Ei vanhuus ole seksuaalisuutta vienyt, mutta monet sairaudet ovat vieneet estot.

Väkivalta on valitettavasti valitettava osa hoitotyötä. Eniten se harmittaa silloin, kun uhkaukset tulevat omaisten suusta. Sairaiden uhkailuja jotenkin vielä ymmärtää.

Askiston pohjoispuolelta löytyy Timmermalmin luonnonsuojelualue, jonka eteläinen reuna ulottuu meidän talolle asti. Timmermalmin luonnonsuojelualueella on 68 hehtaaria rauhoitettua metsä- ja suoaluetta. Alue on todella luonnonkaunis, josta löytyy paljon kuvattavaa. Kävin perheen kanssa pienellä retkellä ja kuvailin yleisnäkymiä sekä paikallisia kasveja. Vaikka tykkään metsässä liikkua, en kuitenkaan kovin hyvin kasveja tunne. Vapaaehtoiset voivat osallistua täydentämään puuttuvia tietoja.

Retkemme alkakoon tonttimme reunalta, josta ojan yli on rakennettu pieni silta suoraan metsään.

Polku johdattaa meidät ylös kallioiden juurelle. Polku haaraantuu kahteen suuntaan ja molemmat niistä on helppokulkuisia. Timmermalmin luonnonsuojelualueen hoitoon kuuluu polkujen pitäminen avoimina. Muuten metsänhoidollisia toimenpiteitä ei metsässä tehdä. Metsä on suojeltu pähkinäpensaiden, liito-oravien sekä harvinaisen pikkutervakon takia.

Kuvassa pikkutervakko, joka on harvinainen ilmestys näin etelässä. Lapissa kasvia esiintyy yleisemmin. Kasvi tuntuu viihtyvän kallioisilla alueilla, koska siellä täällä kallioilla sitä kasvoi muutaman kasvin nipuissa.

Kallioilta löytyi myös paljon muitakin tyypillisiä kasveja, kuten eri tyyppisiä jäkälöitä. Seuraavissa kuvissa on kaksi hyvin yleistä jäkälää, joista toinen on mielestäni palleroporonjäkälä, mutta toisen nimeä en muista. Kuvasin myös kallioilla sammaleen itiöpesäkkeitä ja jonkun kasvin, mitä en tunnistanut lainkaan.

Palleroporonjäkälä

Poronjäkälä?

Sammaleen itiöpesäkkeitä, joita oli todella runsaasti. Aurinko helli meidän matkaamme kallioilla, mutta hyttyset nauttivat meidän antimistamme. Tässä vielä lopuksi kasvi, jota en tunnistanut lainkaan.

Kasvin varsi oli noin 15 cm pitkä ja se viihtyi myös kallioisissa kohdissa. Kuka tunnistaa?

Kalliolta löytyi myös pienestä notkelmasta poikkeuksellinen kasvi, minkä yleensä löytää soiden reunoilta. Kallion notkelma taisi tuoda sitten tarpeeksi kosteutta tupasvillalle kasvualustaksi.

Tupasvilla todellakin viihtyy paremmin yleisesti soiden reunoilla. Tämä kuva on otettu kallion reunasta pienestä notkelmasta. Suomaastoksi sitä ei pysty hyvällä tahdollakaan kutsumaan. Suota Timmermalmin luonnonsuojelualueelta kuitenkin löytyy. Kävin suon reunasta ottamassa yhden kuvan.

Suon reunasta otettu kuva. Tämä on ns. alasuo, johon yläsuolta kosteaan aikaan laskee komea puro. Nyt yläsuo oli täysin kuivunut ja sitä myötä purokin. Suoalue jatkuu tästä vielä molempiin suuntiin ja on paikoitellen leveämpi. Ei sitä kuitenkaan koolla ole pilattu. Suolta löytyi kuitenkin komeita saniaisia.

Suon reunalta jatkoimme matkaamme kohti metsässä olevaa vanhaa rajakiveä. Rajakiven ulkonäkö on hurja ja ei tarvitse suurta mielikuvitusta nähdäkseen siinä metsänhengen piirteet.

Tässä rajakivi kuvattuna hieman kauempaa kuvattuna. Kivi todellakin on pystyyn tuettu, kun katsoo tarkemmin sen alustaa. Alustana toimii nippu sammaleituneita kiviä, jotka tarkoituksella on asetettu tukemaan kiveä. Minulla ei ole tietoa minkä tilusten rajana kyseinen pieni paasi on toiminut.

Lähikuvassa paasi näyttää minusta hurjalta. Suu auki se tuijottaa eteensä vartioiden rajaa. Rajakiven läheisyydestä löytyy luonnon mukanaan tuoma kivi – siirtolohkare.

Siirtolohkareella on korkeutta noin viisi metriä ja sen päälle onnistuu kiipeämään toiselta puolelta. Siellä onkin nuoriso aikaa viettänyt jäljistä päätellen. Ihmisen jälkiä näkyi muuallakin. Valitettavasti toiset olivat ajaneet moottoripyörillä herkällä kalliolla. Lapset toisaalta olivat rakentaneet kuivuneista kepeistä itselleen pienen majan.

Kallion kupeeseen rakennettu maja on varmasti tuonut paljon iloa erilaisiin leikkeihin. Kallioilla on kuitenkin syytä pitää varansa, koska reitit eivät tälläkään alueella aina kaikkein helpoimpia ole.

Kallion reunoilta on luonnonsuojelualueella pitkiäkin pudotuksia, mutta alue on ylipäätänsä hyvin helppokulkuinen. Pitää vain pitää silmänsä auki, kuten yleensä metsässä liikuttaessa.

Joka puolella metsässä loisti pienet metsätähdet. En ollut aikaisemmin törmännyt kaksihaaraiseen metsätähteen, joka oli kasvattanut samasta alusta kaksi kukkaa. Päätin ikuistaa tämän jälkipolville.

Takaisinpäin tullessamme koukkasimme hieman lähempää leikkipuistoa, jotta tämä kaunis pieni leikkipuisto pääsisi myös kuviin.

Askisto on kyllä hieno paikka asua. Luonto tulee pihalle asti ja palveluihin ei kuitenkaan niin pitkä matka ole. Pihallamme asustaa pysyvästi yksi orava, muutama mustarastas sekä siili. Jänis käy aina välillä vierailulla, myös kettuja ja hirviä on lähimetsissä näkynyt. Timmermalmin luonnonsuojelualue tuo tärkeätä viihtyvyyttä kaikille lähialueen asukkaille ja kannattaa sinne tulla kävelemään pidemmältäkin.

Suomessa on hyvin vihamielinen asenne elämästä kovimpia osumia saaneita kohtaan, eli alkoholisteja. Tämä kirjoitus on jatkoa kirjoitukselleni – Pitäisikö kaikkia hoitaa tasapuolisesti?

Aikasemmassa kirjoituksessani kommentit olivat jakautuneet aika oletusten mukaisesti. Kaikki olivat hoitamassa vanhuksia, noin puolet kaikkia ja osan mielestä alkoholisteja hyysätään liiaksi sekä heidän hoitoon panostetaan liikaa. Alkoholismia pidetään vahvasti itseaiheutettuna sairautena, mutta tilannetta pitää ajatella myös toisin.

Suurin osa Suomen alkoholisteista on jo varhaisessa vaiheessa syrjäytyneitä. Suurin osa syrjäytyneistä on miehiä, joiden syrjäytyminen on alkanut jo lapsena. Poikien maailma on hyvin raaka. Koko koulumaailma on suunniteltu tyttöjen kehittymistä silmällä pitäen. Suurin osa opettajista on naisia, joiden suhtautuminen poikiin on välillä hyvin arveluttavaa. Poikien maailmassa väkivaltaisuutta pidetään normaalina käytöksenä, kiusaamiseen puuttuminenkin on niin ja näin.

Myös monien lapsien kotona alkoholia käytetään nykyään aivan liikaa. Kotoa lapset mallinsa ottavat. Myös alkoholin yletön ylistäminen juhlinnan tärkeimpänä tekijänä on täysin naurettavaa.

Nämä tekijät syrjäyttävät varsinkin poikia yhteiskunnasta. He ajautuvat kodittomuuteen ja alkoholismiin. Samaan aikaan monet haluaisivat vielä lyödä lisää näitä lyötyjä kieltämällä heiltä hoidon. Alkoholismi on paha sairaus, mistä on vaikeata parantua. Sen eteen pitäisi tehdä huomattavasti enemmän työtä, kuin nyt tehdään.

Ei alkoholistiakaan pidä hyysätä tarjoamalla mahdollisuus jokapäiväiseen annokseen. Päinvastoin, hoidon pitää olla niin tiukka, että sillä on mahdollisuus parantua. Vain tehokasta hoitoa tarjoamalla voimme tarjota mahdollisuuden itsensä toteuttamiseen alkoholin orjuuden alta.
Suosittelen lukemaan vantaalaisen perussuomalaisen Hannu Kärkkäisen tekstin Ihmissuojeluvalvojasta.

Irlantilaisen avustuslaivan, Rachel Corrien, ollessa matkalla kohti Gazaa on syytä kääntää katseet 63 vuotta taaksepäin, kun SS Exodus 1947 matkasi kohti Palestiinaa. SS Exoduksen kyydissä oli juutalaisia, joista suurin osa oli kokenut holokaustin kauhut.

SS Exodus lähti matkaan Ranskasta 11. heinäkuuta kyydissään 4 515 matkustajaa. Matkan alusta asti entistä kauppalaivaa seurasi Britannian risteilijä Ajax hävittäjien kanssa. Exoduksen saavuttua 40 kilometrin päähän rannasta nousivat britit laivaan vallatakseen sen. Juutalaiset taistelivat vastaan, koska laiva oli edelleen kansainvälisillä vesillä ja laivaannousu oli näin laiton. Kaksi matkustajaa ja yksi laivan henkilökuntaan kuulunut kuoli brittien laivaannousussa. Juutalaiset matkustajat karkoitettiin takaisin Eurooppaan, mutta saavuttivat samalla ison mediavoiton.

SS Exodus 1947 kuvattuna ennen lähtöä

Historia todellakin toistaa itseään välillä. Tilanne on nyt vain käännetty päinvastoin. Vuodesta 1945 Haganahin, joka alunperin perustettiin suojelemaan kibbutseja 1920-luvulla hyökkäyksiltä aloitti kampanjan brittisotilaita vastaan. Haganahista irrottautui samalla myös huomattavasti sotilaallisempi osa, Irgun, tähän samaan taisteluun. Irgunin voi laskea vapaus- tai terrorijärjestöksi riippuen katsontakannasta. Suuri osa Exoduksen matkustajista oli Haganahin sekä Irgusin miehiä, joita britit pitivät selvästi terrorijärjestöön kuuluvina.

Vuonna 2010 Hamas jatkaa taistelua Israelia vastaan haluten itsenäisen Palestiinan. Freedom Flotillan miehistössä on väitetty olleen Hamaksen jäseniä. Freedom Flotillan kimppuun hyökättiin kansainvälisillä vesillä, jolloin laivan matkustajat taistelivat miehittäjiä vastaan. Monet kuolivat iskuissa ja kiinniotetut karkoitettiin takaisin Eurooppaan. Freedom Flotilla saavutti huomattavan mediavoiton.

Irja Askola on tänään valittu Helsingin piispaksi. Valinta on merkityksellinen monesta syystä, näistä merkityksettömin on hänen sukupuolensa. Irja Askolan teksteistä huokuu suvaitsevaisuus sekä uudistustahto. Hyvä niin!

Irja Askola on aikaisemmin maininnut kannattavansa samaa sukupuolta olevien parien siunaamista sekä vihkimistä. Askola on käyttänyt puheissaan muuttuvaa perhekäsitettä.

– Pidän tärkeänä, että kirkko hahmottaa tämän ajan niin, että yhtenäisyyskulttuuria todellakaan ei enää ole. Esimerkiksi sana perhe tarkoittaa erittäin monenlaisia perhemalleja, Askola mainitsee.

Näinhän se on. Ydinperheestä, johon on kuulunut isä, äiti ja lapsia on edetty pitkä matka homoliittoihin sekä polyamorisiin suhteisiin. Niitä kaikkia yhdistää rakkaus. Rakkauden pitäisikin olla perheen määritelmistä tärkein. Puheessaan Askola on siis rohkeasti laajentamassa myös kirkon käsitystä perheestä, joka on jämähtänyt hyvin traditionaaliselle tasolle.

Askola on myös puhunut vahvasti maahanmuuttajien puolesta. Hän on itse asunut kolmessa eri maassa ja mainitsee kuuluvansa globaaliin kirkkoon, ei kansalliseen. Askolan mukaan monikulttuurisuus- sekä maahanmuuttokeskustelun askelmerkit tulisi olla seuraavanlaiset kirkossa:

1. Kannattaa myöntää se, että eri kansallisuuksien ystävällinen yhteiselo vaatii myös vaivannäköä.
2. Kysymyksistä, sydämellisestä uteliaisuudesta ja yhdessä tekemisestä on yleensä apua ihmisten välisessä kanssakäymisessä.
3. Kristitty ei ulkoista kotouttamista erityistyömuodoille, vaan tekee oman osuutensa arjen asenteissa ja paikallisseurakunnan perustyössä.
4. Kirkon jäsenissä on paljon osaamista ja kokemusta kansainvälisyyden arjesta. Se käyttöön!

Irja Askola on myös aikaisemmin kirjoittanut Kirkko & Kaupunki -lehteen kokemuksistaan Afrikassa. Siellä hän kritisoi todella vahvasti kirkon osuutta naisten aseman heikentämiseen. Afrikassa kirkko on vähätellyt lähisuhdeväkivaltaa sekä myös osissa Afrikkaa kuukautisten aikaan on naisia kielletty tulemasta kirkkoon.

– Minä kristittynä häpeän, miten kirkon teologiaa on väärinkäytetty naisen ruumiin likaiseksi tekemiseksi, kertoo Irja Askola.

Askola kaipaakin uudenlaista teologiaa. Teologiaa, missä ihmisiä ei alistettaisi vaan toisi ihmisille iloa elämään. Tämänkaltaista teologiaa minäkin haluaisin nähdä.

– Kaipaan teologiaa, joka saa iloitsemaan siitä, että olemme Jumalan luomia. Teologian tulee voimavaraistaa eikä alistaa! Askola sanoo.

Helsinki on saanut hyvän piispan. Irja Askola haluaa uudistaa kirkkoa sekä lisätä suvaitsevaisuutta. Askolan sukupuolella ei ole merkitystä. Toivottavasti hän uskaltaa lähteä tekemään haluamiaan uudistuksia Helsingissä. Sydämelliset onnittelut Askolalle valintansa johdosta. Jään seuraamaan tilannetta mielenkiinnolla.

”Kusessa ollaan”, sanoi dementikko. Tämä lentävä lause on jäänyt elämään sairaalassamme. Se lause pitää kuitenkin paikkansa monessakin suhteessa. Vanhustenhoidon on muututtava joko hallitusti tai sitten väkisin. Nykyistä järjestelmää emme pysty pitämään pystyssä tulevaisuudessa taloudellisten resurssien takia sekä hoitajapulan johdosta.

Vanhustenhoito tulee tulevaisuudessa keskittymään koteihin tai sitten erilaisiin seniorikeskuksiin, joista hyvänä esimerkkinä voidaan pitää Espooseen tulevaa asu ja elä -keskusta. Asu ja elä -mallissa on ideana luoda hyvin kodinomainen palvelukoti, johon yhdistyvät kolmannen sektorin sekä kunnan omat palvelut. Asu ja elä -mallissa vanhukset asuisivat omissa kodeissaan palvelutaloissa, talossa saisi olla lemmikkieläimiä ja jokaiselle tehtäisiin yksilöllinen hoidon ja tuen suunnitelma. Tällainen asuminen olisi hyvin kodikasta, mikä olisi aivan eri asia kuin pitää vanhuksia laitoshoidossa.

Asu ja elä -palvelukodeissa vanhus saisi elää koko lopun elämänsä. Hänen kotiaan muokattaisiin tarpeiden mukaan, tuotaisiin esimerkiksi sairaalasänky, jos hoidon tarve kasvaisi, ja lisättäisiin sairaanhoitoa, kun siihen olisi tarvetta. Tämä malli mahdollistaisi hyvän ja arvokkaan vanhuuden. Erilaiset palvelut senioreille tulisi keskittymään myös näiden keskusten ympärille.
Asu ja elä -mallista huolimatta monet vanhuksistamme tulevat jäämään kotiin kotihoidon varaan. Vanhusten yksinäisyys tulee silloin konkretisoitumaan vahvasti. Jo nyt yksinäisyys on osana vanhustemme arkea. HelsinkiMission mukaan, joka toinen päivä Suomessa vanhus tekee itsemurhan. Aina sen takana ei toki ole yksinäisyys, mutta se näyttelee vahvaa osaa taustalla. Kotihoitoon siirryttäessä on pakko huolehtia myös vanhusten henkisestä jaksavuudesta ja rakentaa heille kattavaa sosiaalista verkkoa yhteistyössä kolmannen sektorin kanssa.

Vanhustenhoidon haasteisiin tulisi vastata vahvalla ennaltaehkäisyllä, jonka kanssa meillä tulee olemaan kiire. Suomalaiset ovat lihomassa, niin myös seniorimme. Lihavuus tuo mukanaan monia sairauksia, kuten diabeteksen, sydän- ja verisuonisairauksia, tuki- ja liikuntaelinsairauksia muutamia mainitakseni. Eikä lihavuus suinkaan ole ainoa, mitä meidän pitäisi ennaltaehkäistä. Lihavuuden lisäksi vanhusväestömme käyttää nykyisin enemmän alkoholia ja monet käyttävät väärin lääkkeitä.

Ennaltaehkäisy on Suomessa pettänyt täysin ja siihen meillä ei ole varaa. Monien vanhusten kulutustottumuksia ohjaa vähäiset varat. Epäterveellinen ruoka on monesti halvempaa, kuin terveellinen vaihtoehto. Liikuntamahdollisuudet senioreille on vähäiset. Monissa kunnissa senioreille ei järjestetä kunnollista maksutonta liikuntaa, vaikka se tulevaisuudessa tulisikin tarkoittamaan huomattavia säästöjä. Alkoholivero on pieni ja alkoholia on saatavilla jokaisessa kaupassa, mikä lisää sen käyttöä. Kaikki lääkärit eivät ota kokonaisvastuuta asiakkaidensa hoidosta ja määräävät helposti turhiakin lääkkeitä. Ennaltaehkäisyssä riittäisi siis työnsarkaa. Toivottavasti joku sitä työtä rupeaa tekemään.

Suomella tulee kiire hoitaa vanhustenhoidon asiat kuntoon. Onneksi Vantaalla on jo ryhdytty suunnittelemaan vanhustenhoidon tulevaisuutta. Siinä painopisteet ovat kotihoidossa sekä seniorikeskuksissa. Hyvä niin!