Huijaamista on esiintynyt aina

Sain ensimmäisen tietokoneeni, Commodore-64;n,  ollessani kahdeksanvuotias. Siitä on aikaa kulunut nyt 27 vuotta. Commodore vaihtui aikoinaan Amigaan, johon sai hankittua Action Replay -nimisen ”kortin”. Tällä saikin tehtyä kaikkea kivaa ja näppärää peleissä. Yleisesti rajoittamattomia ammuksia, kuolemattomuutta muutamia mainitakseni. Tosin siihen aikaan ei pelattu vielä kuin yksinpelejä, jolloin huijasin vain itseäni. Tilanne on nykyään muuttunut.

Tietokonepeleissä liikkuu nykyään paljon ihmisiä, rahaa ja jopa julkisuutta. Se houkuttaa toisia pelaajia käyttämään huijausohjelmia, kun taidot tai kehittyminen ei menekään samaan tahtiin muiden kanssa. Huijaamisista on tullut moninpelien syöpä.

Ongelmana on suomalaisen tietokoneskenen hajanaisuus. Mikäli Teppo Huijaaja jää kiinni huijaamisesta jossain online-turnauksessa, niin hän saa porttikiellon tuohon turnaukseen. Seuraavaan Teppo sitten osallistuukin jo aivan riemuissaan. Sama pätee myös LAN-turnauksiin, joihin on kehitetty varsin taitavia huijausmuotoja. Tepon jäädessä kiinni hän pääsee osallistumaan välittömästi seuraaviin kisoihin. Samalla tavalla ei voi toimia missään muussa organisoidussa urheilussa.

Huijaamisesta on myös menty oikeuteen Saksassa. Saksa on Euroopan elektronisen urheilun keidas, jossa pelit ovat päässeet näkyvään rooliin myös mediassa. Saksassa toimiva Electronic Sports League (ESL) on Euroopan isoin turnauksia järjestävä organisaatio, joka jakaa vuosittain 170 000 euroa palkintoina. Tästä syystä myös huijaaminen siellä on houkuttelevaa.

Kyseisessä tapauksessa pelaaja haastoi ESL:n ja kaksi sen tuomaria oikeuteen, koska he olivat syyttäneet häntä huijaamisesta, antaneet hänelle kahden vuoden pelikiellon ja poistivat hänen koko peliporukkansa turnauksesta. Kaksi tuomaria olivat tehneet päätöksen katselemalla demoja, koska käytetty huijaamisenestoon tarkoitettu ohjelma ei ollut löytänyt pelaajasta mitään epäilyttävää. Molemmat tuomarit olivat varmoja huijaamisesta.

Oikeuden päätös oli ilahduttava. Oikeuden mukaan ESL:llä oli oikeus sulkea pelaaja pois liigasta kahden tuomarin vahvalla näytöllä ja koska reilu peli kuuluu oikeuden mielestä pelin henkeen. Reilun pelin henki oli siis merkittävämpi kuin yhden pelaajan oikeus pelata turnauksessa.

Teemu ’wabbit’ Hiilinen

Kirjoittaja tekee työtä aktiivisesti suomalaisen tietokonepelikulttuurin kehittämiseksi. Kirjoittaja on entinen tietokonepelaaja, joka on käynyt pelaamassa myös ulkomailla. Kirjoittaja nykyään kirjoittaa aktiivisesti eri pelisivuille sekä toimii selostajana Gaming.fi -televisiossa. Kirjoittaja on Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas Uudeltamaalta.

Mielenosoituksista, jääviyksistä, selkeistä valheista huolimatta Suomeen rakennetaan kaksi uutta ydinvoimalaa. Suomi on näin sitonut kätensä vanhentuneeseen teknologiaan kymmeniksi vuosiksi eteenpäin muiden maiden etsiessä muita ratkaisuja. Todennäköisesti Suomenkin ydinvoimalat tulevat olemaan uraniin pohjautuvia, eikä esimerkiksi thoriumiin [1],[2],[3].

Ydinvoimaa on myös perusteltu mitä erikoisimmilla perusteilla. Kahdesta uudesta ydinvoimasta huolimatta Suomeen tullaan tuomaan sähköä ulkomailta niin pitkään, kuin sähkö siellä on halvempaa. Ydinvoima ei myöskään tule vaikuttamaan sähkönhintaan laskevasti. Ydinvoima saattaa olla hiukkaspäästöiltään hiilivoimaa parempi, mutta mielenkiintoisesti ydinvoimaa kannattavat eivät kannata rajoituksia päästöihin yleisestikään. Näin myös päästöt olivat yksi keppihevonen.

Noh, mennäänpä asiaan sitten kuitenkin. Pekkarinen on luvannut ydinvoimalla olevan työllistävä vaikutus, niin rakennusvaiheessa kuin myös myöhemmin. Olkiluoto 3 on ollut todellinen farssi työllistävän vaikutuksen kannalta varsinaisella työmaalla, välillisesti se on toki tuonut työtä alueelle suuren työväen johdosta.

Olkiluodossa tehtyjä virheitä kahden euron tuntipalkoista alkaen ei pidä toistaa uudella työmaalla, vaan rakennuttajat on saatava sitoutumaan selviin alihankkijaketjuihin, missä harmaan työvoiman käyttö tulisi mahdottomaksi. Vastuu eettisestä rakentamisesta, jossa työvoimaa ei käytettäisi orjatyövoimana, jossa rakennuksesta ei löytyisi virheitä, on nyt rakennuttajilla. Sitä vastuuta on valvottava tarkasti!

Ulkomaisen työvoiman käyttöä on valvottava erityisen tarkasti. Heille on maksettava samasta työstä, sama palkka, samoilla ehdoilla. Tällöin myös suomalaisella työvoimalla on mahdollisuus työllistyä jo rakennusvaiheessa. Lopullisessa vaiheessa ydinvoimalahan ei työllistä suoraan kuin reilun sata henkeä.

Rakennetaan epäeettinen ydinvoima eettisesti.

Otson kanssa mielenosoituksessa

En nykyään pelaa enää niin paljon kuin ennen. Jossain vaiheessa pelasin hyvin aktiivisesti ja pelasin myös eri peleissä suhteellisen huipulla toimien mm. Suomen maajoukkueen kapteenina. Nykyään pyrin kehittämään suomalaista pelikulttuuria eteenpäin. Tämä kirjoitus liittyy meneillään olevaan projektiin.

Suomen jalkapalloliiton mukaan Suomessa on 390 000 jalkapallon harrastajaa. Näistä 390 000:stä vain muutama sata pelaa jalkapalloa ammatikseen. Voisin väittää, että aktiivisia tietokonepelien harrastajia on saman verran, joista osa pelaa moninpelejä verkossa. Suomessa vain kourallinen pelaajia pelaa ammatikseen, joten ero jalkapalloon on huima.

Huippupelaajan tie alkaa, kuten muissakin urheilulajeissa, pohjalta. He aloittavat pelaamisen yleisillä palvelimilla, siirtyvät alemman tason klaaneihin ja ponnistavat keskikastin kautta huipulle. Vain marginaalinen osa pelaajista pystyy siihen. Huipulla pelaaminen vaatii aikaa, taitoa ja päätä. Tie sinne ei missään nimessä ole helppo, eikä siellä pysyminen kävelyä puistossa.

Nykyään Suomessa klaaneille tarjottu toiminta keskittyy tämän marginaalisen huippuryhmän ruokkimiseen erilaisilla turnauksilla. Kestävä kehitys on kokonaan unohdettu. Alemman tason klaanit sekä keskikastin porukat tarvitsevat myös tekemistä, niin online kuin myös LAN puolella. Mikäli nämä ryhmät unohdetaan alkaa peli pikkuhiljaa kuolemaan, koska uusien pelaajien tuleminen karkeloihin pysähtyy.

Vastaukseksi tähän pitäisi ruveta kehittämään erilaisia turnauksia, divisioonia, päivän mittaisia tapahtumia, joihin jokainen saisi tulla ja vastustajat katsottaisiin tason mukaan sopiviksi.Tämä olisi sitä kestävää kehitystä. Tarjottaisiin pelien pelaajille jatkuvaa tekemistä, mahdollisuuksia mitata omaa tasoaan muita vastaan, saada uusia haasteita ja ennenkaikkea saada hyvä syy harjoitella aktiivisesti. Nämä tapahtumat, kuten pelit jalkapallossa, olisivat harrastuksen suola.

Kovinkaan suurta porkkanaa – divisiooniin, turnauksiin, tapahtumiin – ei tarvittaisi, koska näille turnauksille on skenestä saadun palautteen mukaan paljonkin kysyntää. Satsaamalla runsaasti pyramidin alaosiin pidämme myös pyramidin huipun hyvässä kunnossa.

Teemu ’wabbit’ Hiilinen

Kirjoittaja tekee työtä aktiivisesti suomalaisen tietokonepelikulttuurin kehittämiseksi. Kirjoittaja on entinen tietokonepelaaja, joka on käynyt pelaamassa myös ulkomailla. Kirjoittaja nykyään kirjoittaa aktiivisesti eri pelisivuille sekä toimii selostajana Gaming.fi -televisiossa.

Kun bafana bafana koski ensimmäistä kertaa palloon näiden MM-kisojen alussa oli jo monet menettäneet hermonsa vuvuzelatorvien ääneen. Ensimmäisestä ottelusta ei monelle jäänyt mitään muuta mieleen kuin Zabalalan ilmiömäinen maali, etelä-afrikkalaisten tuuletus ja BZZZZZZ BZZZZZZZZZ BZZZZZZZZ. YLE lupasi puuttua tähän jälkimmäiseen.

Otteluiden edetessä ja vuvuzelojen himmennettyä aloin itsekin kiinnittää enemmän huomiota YLEn luokattomaan selostukseen. YLEn selostajien tyyli sopisi varmasti curlingotteluun, toisaalta siinäkin voisi välillä vaatia vähän innostumista tapahtumista. Nyt selostus noudattelee kaavaa, missä pelaajien nimiä sanotaan aina parin minuutin välein ja sen jälkeen kerrotaan joku muka kiinnostava tilastotieto vuodelta 1954. Innostumista, rakkautta lajiin, eläytymistä, heittäytymistä, paloa, mitään näistä ei löydy.

Nyt onneksi selostajat saavat vetää hetken taukoa, kun kaikki haukkuvat huonoja tuomareita. Osittain syystäkin ja osittain ei. Olisi korkea aika ottaa käyttöön edes yksinkertainen teknologia jalkapalloon. Jopa kauppojen porteissa on hälyttimet, jotka hälyttävät tarvittaessa. Kuinka vaikeata olisi tällaisen teknologian käyttöön ottaminen jalkapallossa tilanteissa, joissa jalkapallo käy maalin sisällä? Miksi neljäs tuomari ei voisi saada katsoa isoimmissa otteluissa näytöltä uusintana arveluttavat tilanteet. Argentiinan maali olisi hylätty n. 10 sekunnissa ja Englannin hyväksytty vielä vähemmässä ajassa teknologian avulla.

Jalkapallo tarvitsee ja ansaitsee paremmat selostajat. Jalkapallo tarvitsee ja ansaitsee teknologian käyttöönoton.

Vantaan Sanomat ja muut lehdet kirjoittavat investoinneista yleensä seuraavasti:”Vantaa investoi kehärataan ja Marja-Vantaalle 139 miljoonaa euroa”, myös valtion tiehen sijoitetut yhdeksän miljoonaa euroa on laskettu investoinniksi tulevaisuuteen. Kun puhe tulee terveydenhoidon ennaltaehkäisyyn muuttuu investointi kuluksi, josta pitää päästä eroon.

Tehokkaalla ennaltaehkäisyllä, eli tulevaisuuten investoinnilla, pystyttäisiin saamaan huomattavia säästöjä muutaman kymmenen vuoden sisään. Nyt ennaltaehkäisy nähdään pelkkänä kuluna, johon suhtaudutaan samalla tavalla. Meillä Suomessa valitettavasti hoidetaan sairautta, ei estetä ihmisiä sairastumasta. Sairauksien lisäksi meidän pitäisi ehkäistä syrjäytymistä, mikä uhkaa vakavasti suurta osaa nuoristamme ja lapsistamme. Vantaalla jo yli joka kymmenes lapsi on lastensuojelun piirissä. Se on yksinkertaisesti liikaa. Yksi syrjäytynyt lapsi tulee tarkoittamaan miljoonan euron kustannukset yhteiskunnalle.

Tuo miljoona euroa sijoitetaan kuitenkin mielummin teihin, jotka varsinkin Vantaalla on suuressa nosteessa. Logistinen keskus, jonka tiet pitää saada nyt kuntoon ja yritykset tulevat kyllä -on mantra mitä hoetaan jopa kaupunginvaltuustossa. Samaan aikaan sosiaali- ja terveyssektori yrittää taistella yleistä pahoinvointia vastaan huonoilla resursseilla. Investoinnit tulevaisuuteen ovat kuitenkin suurta viisautta, kunhan myös ennaltaehkäisy sekä panostaminen ihmisiin laskettaisiin myös investoinneiksi tulevaisuuteen. Investointeja tulisi tehdä vauvasta vaariin asti tarkoilla suunnitelmilla, joissa käsiteltäisiin ihmistä fyysisenä, psyykkisenä sekä sosiaalisena kokonaisuutena.

Investoidaan tulevaisuudessa teiden lisäksi ihmisiin, niin saadaan Vantaasta hyvä inhimillinen kaupunki elää, asua, tehdä työtä ja vanheta.

Aikaisemmassa bloggauksessa, Maailma muuttuu – muutosta on hallittava, lupailinkin kuvabloggausta Berliinistä. Lajittelin nopeasti kuvaamani noin 500 kuvaa ja otin joukosta lähinnä maisemiin sekä rakennuksiin liittyvät kuvat. Berliinin eläintarhasta on reilusti yli 100 kuvaa ja jos joku ne haluaa bloggauksen muotoon, niin käsittelen ne seuraavaksi. Klikkaamalla allaolevaa kollaasia siirrytte suoraan diaesitykseen Berliinistä.

Mikäli kollaasin klikkaaminen ei toimi, niin napsauta tästä.

Suurimpaan osaan kuvista on liitetty vähän tietoja paikasta. Berliinissä kannattaa ehdottomasti mennä käymään. Kuvat julkaistu CC-lisenssillä:

Kuvia Berliinistä, jonka tekijä on Teemu Hiilinen on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Tarttuva 1.0 Suomi lisenssillä.

Olin poikani Lassin kanssa lomailemassa Berliinissä heti puoluekokouksen jälkeen. Vietimme yhdessä viisi hyvää päivää tutustuen paikallisiin nähtävyyksiin. Samalla keskustelimme paljon Saksan ja varsinkin Berliinin historiasta, joka on nähnyt hyvin paljon sortoa, mutta myös toivoa.

Varsinainen kuvabloggaus tulee vasta myöhemmin, mutta kaivoin kamerasta jo etukäteen esiin kolme hyvin puhuttelevaa kuvaa. Kuvissa esiintyy pahuutta ja toivoa.

Lassi istuu Brandenburgin torin läheisyydessä sijaitsevan juutalaisten muistomerkin kivipaaden päällä. Kivipaasia on torilla yhteensä 2711 kappaletta. Ne muistuttavat kooltaan hautoja. Kivipaasien välissä kävellessä ne tuntuvat jatkuvan horisonttiin asti. Muistomerkki on rakennettu kuuden miljoonan juutalaisen muistoksi, jotka kuolivat Natsi-Saksan aikana.

Tämä muistomerkki muistuttaa meitä siitä, ettei niitä koskaan enää tulevaisuudessa tulisi rakentaa vastaavista syistä. Tämä muistomerkki muistuttaa meitä siitä, mitä äärimmäinen nationalismi saa aikaan. Nationalismin synkkä viha saa aikaan asioita, minkä takia vielä 60 vuoden päästä rakennetaan muistomerkkejä muistuttamaan meitä sen pahuudesta.

Brandenburgin torin läheisyydestä löytyy myös kokoelma ristejä. Jokaisessa ristissä on nimi ja päivämäärä. Nämä ihmiset yrittivät paeta pois totalitarisesta Itä-Berliinistä Länsi-Berliinin, siinä kuitenkaan onnistumatta. He ovat systeemin uhreja, systeemin joka ei antanut anteeksi.

Viimeisenä kuvana on kuva minusta varsinaiselta muurilta. Muurissa oleva teksti on hyvin puhutteleva. Hän joka haluaa maailman pysyvän paikallaan ei halua sen säilyvän ollenkaan. Maailman muuttuminen on ainoa varma asia maailmassa. Meidän on vain hallittava muutosta.  Meidän pitää vastustaa nationalismin nousua sekä ylikorostunutta valtiollista valtaa. Syyt löytyvät ylläolevista muistomerkeistä.

Berliini on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kaupunki. Laajempi kuvabloggaus tulee myöhemmin, kun olen ehtinyt sellaisen tekemään.

Juuri äsken päättyneessä Vasemmistoliiton kokouksessa päätettiin suurista ja vähän pienemmistäkin asioista. Lehdistö on jo ehtinyt kirjoittamaan näistä päälinjoista, eli ydinvoiman vastustamisesta ja turkistahauksesta. Vasemmisto päätti edistää hidasta muutosta turkistarhauksen lopettamiseksi vuoteen 2025 mennessä.

Itse pidin muutaman puheenvuoron kokouksen aikana. Ensimmäisessä puheenvuorossa otin kriittisesti kantaa vasemmistonaisten, valtikan, tekemään aloitteeseen naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi. Tärkeä tavoite, mutta ehdotukseni tehdä aloitteesta sukupuolineutraali hyväksyttiin. Eli tavoitellaan lyömätöntä linjaa koko perheeseen. Hyvä juttu!

Ympärileikkausasia nousi myös esiin poliittisessa ohjelmassa. Poliittisessa ohjelmassa oli otettu kantaa tyttöjen sukupuolielinten silpomiseen, eli ympärileikkaukseen. Tämä saatiin muutettua muotoon lasten sukupuolielinten silpominen ilman sukupuolirajoitetta. Äärimmäisen tärkeä asia, näin Vasemmistoliitto ajoi todellista tasa-arvoa. Toivottavasti myös muut puolueet, kuten vihreät lähtevät ajamaan todellista tasa-arvoa, eikä aja vain naisasiaa kieltämällä naisten ympärileikkauksen. Poikien ympärileikkausta ei haluta rajoittaa lääketieteellisissä syissä, mikä on ymmärrettävää.

Turkistarhaus tulee varmasti olemaan jatkossakin puheenaihe Vasemmistoliiton kokouksessa. Äänestys jakoi salin melkein kahtia, kun turkistarhauksen kieltäjät voittivat vain neljällä äänellä. Turkistarhaus onkin monimutkainen asia. Suomalainen turkistarhaus tukee suomalaista työtä, yksi turkistarhaus alihankkijoineen työllistää mukavan määrän ihmisiä. Toisaalta turkisten käyttäminen statussymbolina on sangen naurettavaa. Vain harvat turkikset päätyvät ns. hyötykäyttöön.

On kuitenkin muistettava, ettei turkistarhaus tule loppumaan vaikka se kiellettäisiin Suomessa. Suomessa valvonta on varmasti huomattavasti parempaa kuin monissa muissa turkiksia kasvattavassa maassa, esimerkiksi Kiinassa. Tässä suhteessa turkistarhauksen kieltäminen ei poista ongelmaa, vaan lakaisee sen maton alle. Ongelmallinen asia ja tähän varmasti palataan jo seuraavassa puoluekokouksessa kolmen vuoden kuluttua.

Ensikertalaiselle puoluekokous oli kokemus. Ensi kerralla osaa sitten jo varmasti toimia paremmin ja saada enemmän puheenvuoroja. Uusi poliittinen puolueohjelma on kuitenkin hyvin lupaava ja Vasemmistoliitolla on mallit sen rahoitukseen. Hintalaput on siis kiinnitetty ohjelmaan. Näinhän ei kaikilla ole. Tästä on hyvä jatkaa!

Tänään 14. kesäkuuta 2010 olisi argentiinalaisen Ernesto Guevaran 82. syntymäpäivä, ellei häntä olisi teloitettu Boliviassa 9. lokakuuta 1967. Ernesto Guevara tunnetaan yleisimmin nimeltä Che Guevara.

Minulle Che Guevara on merkki miehestä, joka seisoi omien aatteidensa takana viimeiseen asti. Tässä suhteessa voisin helposti kantaa Che Guevaran kuvaa paidassani.

Che Guevaran aikaan ihmisten tilanne monin paikoin oli niin epätoivoinen, että he joutuivat tarttumaan aseisiin saadakseen muutoksen. Minä itse toivon, ettei tällainen tilanne tulisi koskaan enää toistumaan. Ettei ihmisten pitäisi aseiden kautta hakea itselleen ihmisen arvoista elämää. Che Guevara oli itsekin sodan uhri, vaikka osallistui taisteluihin. Che Guevara kuitenkin teloitti ja teloitutti lukuisia ihmisiä sekä on todistuksia hänen suorittamistaan muista sotarikoksista. Näiden julmuuksien takia, en Che Guevaran kuvaa paitaani ottaisi.

Lisäksi on kornia, että yksi suurimmista kapitalismin vastustajista on nyt valjastettu kapitalismille. Chen kuvia on painettu paidoista kahvikuppeihin, sateenvarjoista lippuihin. Mitenköhän Che suhtautuisi henkilökulttiinsa?

”I am not Christ or a philanthropist, old lady, I am all the contrary of a Christ…. I fight for the things I believe in, with all the weapons at my disposal and try to leave the other man dead so that I don’t get nailed to a cross or any other place..”

Jalkapallossa on myös vakavia eettisiä ongelmia. Suurimmat niistä kärjistyvät lauseen lapsilta lapsille ympärille. Osa jalkapalloista on edelleen lapsityövoimalla tuotettuja. Ongelmat jalkapallotehtaissa ei rajoitu myöskään lapsityövoimaan, vaan myös muissa tehtaissa on suuria ongelmia.

ILRFn (International Labour Rights Forum) tekemässä haastattelututkimuksessa Intiassa, Pakistanissa, Thaimaassa sekä Kiinassa selvisi, ettei minkään urheiluvarusteita myyvän yhtiön toiminta kestä kriittistä tarkastelua. Suurimpina ongelmina oli massiivisen pätkätyövoiman käyttö, jopa 21 tuntiset työvuorot, lapsityövoiman käyttäminen sekä alle minimitason oleva palkkataso.

ITGLWF (The International Textile, Garment and Leather Workers Federation) vaatii FIFAlta toimintaan ryhtymistä:”Näitä olosuhteita ei voi yksinkertaisesti hyväksyä”, sanoo Patrick Itschert ja jatkaa:”FIFAn on ryhdyttävä käytännön tekoihin, että kaikkien jalkapallojen tuotantoon osallistuvien ihnmisoikeuksia kunnioitetaan.”

Vaikka suurimmalla osalla jalkapallotehtaista on FIFAn lisenssi ja osalle on jopa myönnetty SA8000 tai Reilun kaupan -sinetti, niin se ei takaa jalkapallon eettisyyttä. Valvonta ei pysty pysymään perässä, kun tuotantoketjuja on ulkoistettu runsaasti koteihin sekä pätkätyöläiset vaihtuvat usein.

Toivottavasti suurimmat jalkapallovarusteita valmistavat yhtiöt lähtevät kampanjaan eettisempien jalkapallojen puolesta ja samaan haasteeseen vastaa myös FIFA, joka lisenssejä myöntää. Minulle itselleni ei tekisi tiukkaa maksaa jalkapalloista kovempaa hintaa, jos ne olisi valmistettu eettisemmin. Jalkapallot on nykyään niin kestäviä, että yhdellä pallolla on meilläkin hyvin aktiivisesta käytöstä huolimatta potkittu reilu kaksi vuotta. Valitettavasti tässä tapauksessa kuluttajat eivät voi ohjata toimintaa suosimalla eettisiä palloja, koska niitä ei yksinkertaisesti ole.