All posts by Teemu Hiilinen

Nuori vasemmistolaisen ajatusmaailman omaava lähihoitaja sekä pääluottamusmies rakentamassa muutosta yhteiskuntaan.
Yleinen

Kuka jätetään yhteiskunnan ulkopuolelle?

Helsingin Sanomat uutisoi suomalaisten halukkuudesta leikata julkisista menoista. Jopa 63% suomalaisista oli valmis leikkaamaan julkisia palveluita talouden tasapainottamiseksi. Olisi mielenkiintoista tehdä jatkokysymys heille kaikille. Kuka jätetään heitteille?

Sosiaali- ja terveyspalvelut vastaavat kustannuksillaan noin 58% julkisen sektorin “kulutuksesta”. Nämä palvelut pitävät sisällään niin vanhustenhoidon, sairaalat, sosiaaliturvan. Suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa olemme oikeutetusti tottuneet siihen, että kuka tahansa saa hoitoa ja hoivaa sitä tarvitessaan. Näistä palveluista ei voi leikata, ellei samalla olla valmiita jättämään osaa ihmisistä heitteille tai heikompien palveluiden piiriin.

Noin 30% verorahoista menee sivistys

Kunnissa keskimäärin yksi veroeuro jakautuu seuraavasti:

45-50 senttiä sosiaali- ja terveyspalveluihin (varsinkin vanhustenhoitoon)
30 senttiä sivistystoimeen (koulut, kirjastot)
15 senttiä maankäyttöön, rakentamiseen ja ympäristöön
5 senttiä erilaisiaan konserni- asukaspalveluihin sekä
3 senttiä yleiseen hallintoon.

Valtaosa julkisen sektorin rahoista menee ihmisten perustarpeisiin tai on suora sijoitus kansakuntamme tulevaisuuteen. Jokainen leikkaus julkisen sektorin kuluihin on samalla leikkaus näihin palveluihin.

 

 

 

Yleinen

Patamusta porvaribingo

Ministeri Iiro Viinanen kirjoitti tänään mielipidekirjoituksen Helsingin Sanomiin (https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005894177.html). Kirjoituksessa hän jatkaa oikeiston hyökkäystä ammattiyhdistysliikettä kohtaan. Tekstiä lukiessa olisi voinut jälleen pelata patamusta porvaribingoa, kun tekstistä löytyvät fraasit jämähtäneisyys, verot, YTK jne. Bingon olisi voinut huutaa jo varmasti toisen kappaleen kohdalla.

Lisäksi Viinanen on joko tahallaan ymmärtänyt asioita väärin tai sitten ei vain muuten ymmärrä. Jälkimmäinen annettakoon anteeksi. AY-liike ei ole jämähtänyt, se neuvottelee ja sopii kokoajan jatkuvasti, niin paikallisesti kuin valtakunnallisesti. Monesti asiat eivät vain ylitä valtakunnallista huomiota. AY-liike pystyy sopimaan, josta vahvana esimerkkinä ovat työehtosopimukset, KIKY-sopimus sekä muut kolmikannassa yhdessä sopien tehdyt sopimukset.

AY-liikettä on pidettävä huonon politiikan omanatuntona. Se rupeaa kolkuttamaan alkuun vihjaillen ja lopulta soimaten, jos politiikka on työväen vastaista. Kuten Viinasen esiin nostamassa irtisanomislaki kiistassa. Vaikka Viinanen toistelee, että laki olisi tuonut työpaikkoja, niin tämä on vastoin jopa hallituksen omien asiantuntijoiden lausuntoja. Viinasen mukaan:”Turha on väittää, etteikö esitys toteutuessaan olisi tuonut myönteisen tuloksen.” Asiantuntijoiden mukaan tilanne olisi ollut hyvin toinen. Lakien säätämisen valta on siis edelleen eduskunnalla, joka Suomessa lait säätää. Huonoja lakeja säädettäessä kansalaistottelemattomuudesta tulee kansalaisvelvollisuus. Se on kansan ja työväen oikeus.

On myös naurettavaa väittää, etteikö AY-liike olisi työttömien puolella. Ei työttömyys ole millään tavalla AY-liikkeelle hyvä asia. Jos nyt otetaan vertaus yritysmaailmasta, niin mikä liike haluaisi väkisin heikentää ostajiensa mahdollisuutta ostaa tuotetta? Niinpä.

Patamusta porvaribingo jatkuu toki maininnalla YTK:sta. YTK, joka on edelleen vain pelkkä työttömyyskassa, on aktiivisesti yrittänyt häivyttää rajapinnan liittojen ja itsensä välillä. Edelleen odotan sitä päivää, kun YTK jättää neuvottelukierroksella omat tavoitteensa neuvottelukierrokselle. Tämän lisäksi YTK ei edes ole halpa työttömyyskassa. Se vain on tuonut itsensä esille vahvalla markkinoinnilla. Samoja palveluja sieltä ei tule saamaan koskaan kuin liitosta. Liiton palveluihin kuuluvat vahvasti myös sopimus- sekä ammatillinen edunvalvonta sekä monet muut edut.

Toki myös esiin nostetaan verotus. Verotusta on huomattavasti paremmin avannut Lauri Finér omassa verotukseen keskittyvässä blogikirjoituksessaan (https://veropolitiikka.blog/2018/11/11/ay-liikkeen-veromyytit/). Tälle kirjoitukselle annan vahvan lukusuosituksen.

Viinasen koko mielipidekirjoitus on kuin perussuomalaisen kirjoitus maahanmuutosta. 

– Teemu Hiilinen

Viinasen koko mielipidekirjoitus on kuin perussuomalaisen kirjoitus maahanmuutosta. Se tarjoaa sopivan maalitaulun, joka uppoaa omaan kannattajajoukkoon. On kuitenkin halpaa populismia ymmärtää tahallisesti väärin itse luomansa kliseensä AY-liikkeestä.

Teemu Hiilinen

AY-aktiivi, Vantaa

Yleinen

Suuri kauhistus

Suomea uhkaa suuri järkytys, jos meille valitaan vasemmistolainen hallitus. Näin on ainakin EK ilmoittanut.

Vasemmistolainen hallitus olisi EK:n mukaan reilun työelämän ja sosiaalisen vastuun -hallitus. Tämä lause kannattaa lukea vielä toisen kerran uudelleen. Vastuullinen ja reilun työelämän -hallitus.

Vastuullinen ja reilun työelämän -hallitus.

– Jyri Häkämies

Voiko parempaa vaalislogania ollakaan? Vastuullinen hallitus EK:n mukaan ottaisi pääomaverot tarkasteluun. Siirtäisi rahaa opiskelijoille, työttömille ja eläkeläisille. Kehittäisi suomalaista infraa ja vahvistaisi koulutusta.

Hyvän työelämän hallitus taas tekisi uudistuksia suomalaiseen työelämään kolmikannassa – keskustellen ja sopien. Näin työelämää saataisiin kehitettyä ilman riitoja ja rauhassa. Samalla myös ei tarvitsi poukkoilla asiasta toiseen.

Suurin kauhistus Häkämiehen mukaan on kuinka kalliiksi tällainen hallitus Suomelle tulisi. Se maksaisi meille rahaa.

Meillä on paha tapa Suomessa mitata kaikki vain rahassa. Ainoastaan vasemmistopuolueet puhuvat myös hyvinvointivelasta. Velasta, joka on huomattavasti vaikeampaa maksaa takaisin kuin rahallinen velka.

Hyvinvointivelka on tuhoutuneita unelmia. Se on syrjäytyneitä nuoria, joilla ei ole enää tulevaisuutta. Se on vanhuksia, työttömiä ja matalapalkkaisia ruokajonoissa. Se on lisääntyneitä mielenterveysongelmia, väsymistä työssä. Pahimmassa tapauksessa se on ihmishenkien menetystä. Se on velkaa, jota ei voi maksaa takaisin.

Hyvinvointivelka on tuhoutuneita unelmia. Se on velkaa, jota ei voi maksaa takaisin.

– Teemu Hiilinen

Nykyinen hallitus on tehnyt selväksi, ettei sillä ole halua kantaa vastuuta päätöksistään. Hallitus on heikentänyt lasten mahdollisuuksia jo aivan varhaiskasvatuksesta lähtien. Se on leikannut koulutuksesta kaikilla tasoilla. Kaikki tämä on tehty rahan ehdoilla. Tämä velka lankeaa meille vielä maksettavaksi ja sitä me emme pysty maksamaan.

Kuka ei haluaisi vastuullista ja reilun työelämän hallitusta? 

Yleinen

Kahden päivän nälkäkuolema

Vaalien lähestyessä vanhuksilla ja lapsilla on aina ystäviä. Tämä totuus on tullut esiin nyt myös JHL:n julistaman lakon johdosta.

Hallituksen edustajat ja heidän kannattajansa kilvan huutavat kuinka lasten ja vanhusten kahden päivän ruoasta on tullut pelinappula ay-liikkeelle. Kuinka osalle lapsista kouluruokailu on ainoa ruoka, minkä he päivässä saavat. Tässä kohtaa peli pitää jo viheltää poikki.

Jos lapsen ainoa, minkä hän päivässä saa on kouluruoka, niin silloin lapsi ja hänen perheensä tarvitsevat kattavasti sosiaalihuollon palveluita. Ei voi vain hyväksyä, että se yksi kouluruoka riittää lapselle ja nostaa meteliä silloin, kun hän ei sitä yhtä ruokaa saa. Niin se ei voi olla.

Tämän lisäksi hallitus on nyt kovasti huolissaan lapsista ja vanhuksista, vaikka on toteuttanut hallituskaudella lapsi- ja vanhusvihamielisimpää hallitusta aikoihin.

Tämä hallitus on kasvattanut varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja sekä poistanut subjektiivisen päivähoito-oikeuden. Tämä tulee varmasti tulevaisuudessa näkymään koulumenestyksessä sekä myös syrjäytyvien lasten määrässä. Yhä useampi erityistä tukea tarvitseva lapsi jää sitä ilman tai hänen erityistuen tarvetta ei huomata kasvaneessa ryhmäkoossa. 

Tästä ei kuitenkaan ole oltu huolissaan, vaan tämä on täysin hyväksytty pelinappula.

Tämän lisäksi koulutuksesta on leikattu sekä tehty täysin toimimaton amisreformi, mikä varmasti lisää syrjäytymistä niiden nuorten keskuudessa, jotka eivät ole vielä valmiita ottamaan vastuuta itsestään. Puhutaan kuitenkin 15-16 -vuotiaista nuorista. Näiden nuorten tulisi kantaa kokonaisvastuu oppimisestaan. Osa varmasti pystyy, osa ei ja sillä osalla on suuri vaara syrjäytyä.

Tämäkin on hyväksytty. 

Hallitus käyttää sopivasti “Eikö kukaan ajattele lapsia” -mantraa, vaikka on itse koko hallituskauden toteuttanut lapsivihamielistä politiikkaa, jolla voi olla kauaskantoisia seurauksia.

Teemu Hiilinen

Nyt kun JHL on julistanut kahden päivän työnseisauksen, joka ulottuu myös osaan päiväkodeista ja kouluista, niin suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on tuhoutumassa ja lapset kuolemassa nälkään. Kahdessa (2) päivässä. Posketon väite, jonka tarkoitusperät hyvin tiedetään. Hallitus käyttää sopivasti “Eikö kukaan ajattele lapsia” -mantraa, vaikka on itse koko hallituskauden toteuttanut lapsivihamielistä politiikkaa, jolla voi olla kauaskantoisia seurauksia.

Tästä bluffista on vain katsottava läpi. 

ammattiliitto, ay-liike, varhaiskasvatus

Varhaiskasvatuksen kriisi

Elokuun alkupuolella pääkaupunkiseudun kunnilla oli yli 300 lastentarhanopettajan vakanssia vailla työntekijöitä. Kompensoidakseen puuttuvia lastentarhanopettajia kunnat palkkasivat lastenhoitajia toimimaan epäpätevinä lastentarhanopettajina. Tämä on aiheuttanut valtavan pulan koulutetuista lastenhoitajista.

Sen sijaan, että lastenhoitajapulaa korjattaisiin esimerkiksi paremmalla palkauksella, on Seure  pääkaupunkiseudulla ruvennut tarjoamaan neljän päivän perehdytystä kenelle tahansa. 

Moni kuvittelee työskentelyn päiväkodissa olevan samanlaista kuin lasten hoitamisen kotona. He eivät ole ollenkaan ymmärtäneet sitä todellisuutta, mitä työskentely päiväkodissa oikeasti on. Lapsiryhmässä saattaa olla pahimmillaan yli 24 lasta paikalla ja hoitajia kaksi tai kolme. Noin isoon lapsiryhmään mahtuu lapsia joilla on hyvin erilaiset sosiaaliset taidot, terveydentila sekä kulttuurillinen tausta. Niistä huolimatta jokainen lapsi tulisi ottaa huomioon yksilönä.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen totesi Helsingin Sanomissa, että tutkimusten mukaan varhaiskasvatus on vaikuttavaa lasten oppimisen ja myöhemmän kehityksen tukea. Se mahdollistaa esimerkiksi oppimisvaikeuksien aiemman tunnistamisen ja avun.

Nyt yhden teoriapäivän, kahden perehdytyspäivän ja yhden päivän palautetta kuunnelleen kouluttamattoman aikuisen tulisi tunnistaa lapsen oppimiskyvyt sekä kasvun mahdolliset viivästymiset. Tunnistamisen lisäksi tulisi hänen vielä löytää keinoja tukea lasta. 

Ministeri Grahn-Laasonen myös iloitsi, kuinka vuoteen 2030 mennessä yksi lastenhoitaja tullaan korvaamaan lastentarhanopettajalla, jolloin päivähoidon ryhmässä olisi kaksi opettajaa ja yksi hoitaja. Tämä hänen mukaan nostaa pedagogista osaamista lapsiryhmässä.

Nyt kun pikaperehdytetyt kouluttamattomat ihmiset vyöryvät varhaiskasvatukseen on ministeriö vaiennut täysin. Huoli lapsista on lakannut. 

Tämä kriisi ei voinut tulla yllätyksenä pääkaupunkiseudulla, koska merkit tähän ovat olleet ilmassa jo vuosikausia. Yhä enenevässä määrin lastenhoitajat ovat työskennelleet epäpätevinä lastentarhanopettajina. Vuosien ajan tämä määrä on kasvanut, mutta kunnat eivät ole tehneet työtä tehdäkseen alasta houkuttelevampaa ja saadakseen muissa töissä olevan koulutetun henkilökunnan palaamaan koulutusta vastaavaan työhön. Sen sijaan tarjotaan purkkaratkaisuja kouluttamattoman henkilökunnan kautta, joiden rikosrekisteriä ei edes tarkasteta.

Jos varhaiskasvatusta oikeasti arvostetaan, niin sen eteen pitää tehdä työtä ja arvostuksen tulee näkyä palkkauksessa, pienemmässä mitoituksessa sekä paremmassa johtamisessa. Ei vain ministerin korulauseissa matkalla kohti vaalivuotta.

sote

Yhteiskunnan lait ovat rikkaiden etuoikeus

“Yhteiskunnan lait laaditaan turvaamaan valtaa käyttävän ja laskelmoivan kansanosan vauraus, mikä tarkoittaa, että yhteiskunta riistää ihmiskunnan valtaosalta kaikki sen oikeudet ja mahdollisuudet. Miksi minua rangastaan siitä, että käytin samoja keinoja ottaakseni jotain heiltä, jotka ovat haalineet itselleen enemmän kuin tarvitsevat?”

– Tuntematon italialainen vanki

Yllä olevan lainauksen on kirjoittanut tuntemattomaksi jäänyt italialainen vanki, joka oli varastanut kuusi kananmunaa ja joutunut siitä syystä vankilaan. Lainaus on peräisin 1870-luvulla julkaistusta kirjasta.

Vaikka lainaus on vanha, niin sama yhteiskunnallinen rakenne on säilynyt ja vahvistunut viimeisten vuosien aikana. Suomalaista yhteiskuntaa ei enää rakenneta hyvinvointiyhteiskunnan periaatteella, vaan yleisen kansallisen hyvinvoinnin sijaan halutaan siirtää, lakien turvin, yhteiskunnan hyväosaisille suurempi osuus. Tämä on näkynyt vahvasti viimeisen hallituksen päätöksiä tarkasteltaessa.

Tuntematon italialainen vanki toteaa kirjoituksensa viimeisessä lauseessa:

“Siihen nähden varastaminen on jopa kunniallista puuhaa.”

Nyt Suomessa ollaan tekemässä historian suurinta uudelleenjakoa soten myötä. Miljardeja veroeuroja siirretään markkinatalouteen, jonka lait eivät estä näiden miljardien katoamista Panaman kautta suuromistajien taskuihin. Tämän varmistavat valtaa käyttävän poliittisen eliitin haluttomuus säätää veronkiertoa estäviä lakeja – Tähän nähden varastaminen on jopa kunniallista puuhaa.

Yleinen

Tarina kolmesta miehestä

Kolme miestä istuivat iltaa todella hyvän päivän päätteeksi. Kutsutaan heitä nyt tässä Juhaksi, Petteriksi ja Timoksi, vaikka se ei ihan kokonaan paikkaansa pidä.

Nämä kolme miestä olivat juuri saaneet kansalta vallan tehdä päätöksiä koko Suomaan puolesta. Illalla heidän istuessaan ja miettiessään kujeitaan myös Pörriäinen saapui paikalle.

  • Kuulkaa te kolme viisasta ja suurta johtajaa. Neljän vuoden sisään laitetaan koko kansa hyppäämään suohon. Vastineeksi tästä lupaan teille kaikille, että valtanne jatkuu, kun rahantekokoneemme teille rahaa syytävät ja voitte kansan sillä hurmata.

Kolme miestä katsoivat toisiinsa ja totesivat Pörriäisen ehdotuksen hyväksi. Olivathan he kolmistaan Suomaan viisaimmat ja nokkelimmat johtajat.

Niin kului aika ja kolmen miehen ehdotukset saivat luiden päälle lihaa. He olivat löytäneet keinon, millä todellakin saadaan koko kansa upotettua suohon ja samalla uskoteltua heille tämän olevan parasta, mitä koskaan Suomaalle on tapahtunut. Urheasti he toivat tämän ehdotuksensa julki, mutta valtakunnan kansliassa kokoontunut perustuslakivaliokunta päätti, ettei tämä käy.

  • Törkeätä, huusivat miehet, me olemme yhden valiokunnan panttivankeina, he jatkoivat.

Silloin saapui Pörriäinen uudestaan kuiskuttelemaan miehille.

  • Ei hätä ole tämännäköinen, tämä se vasta vanhan kansan rahasampo on.

Pörriäinen kertoi kuinka jättämällä erikoissairaanhoito Suomaan maakunnille hoidettavaksi voisi Pörriäinen hyödyntää maakuntaa vielä tehokkaammin. Kas, kun nyt perusterveydenhuollosta voitaisiin kirjoittaa valtava määrä lähetteitä erikoissairaanhoitoon, jolloin Pörriäiselle ei näistä asiakkaista hoitokuluja tulisi. Kun erikoissairaanhoito tukkeutuisi, joutuisivat maakunnan päättäjät lähettämään suuren osan takaisin palveluseteleillä Pörriäiselle hoidettavaksi. Näin maksajaa voitaisiin rahastaa kahdesti samasta asiakkaasta. Kolme viisasta miestä totesi tämän olevan suurta viisautta.

Petterin vaimo Elina oli kuitenkin räknännyt itse paperilla uusimmat suunnitelmat ja totesi, ettei kansaa kannata suohon laulaa. Sehän tuhoaa koko Suomaan. Avioerohan tästä näyttäisi syntyvän. Ongelmana oli myös Timon muuttuminen siniseksi kesken hyvän tarinan. Toisaalta sinisenä Timo oli täysin hengetön ja hiljaisuus on myöntymisen merkki, totesivat Juha ja Petteri yhdessä.

Tarinan uusi jakso on alkamassa. Loppuun sitä ei vielä ole kirjoitettu, mutta Petterin veli Harry on mys kääntymässä veljeään vastaan. Pörriäinen katselee vierestä huolestuneena, miten käy heidän veroparatiisirahoilleen. Juha taas vain mököttäessään murisee samaa mantraa:

  • Se mikä on sovittu on sovittu, ei ole väliä mitä on sovittu, mutta on sovittu ja sovitusta pidetään kiinni, vaikka kukaan ei sopiessaan tiennyt mitä on sovittu, mutta sovittu on ja niin tehdään. Tämä on parasta Suomelle. Suorastaan toinen Talvivaaran ihme!

Suomaan kansa – se katsoo peloissaan johtajiaan, jotka ovat valtansa sokaisemina upottamassa koko kansaa suohon.

maakunta, sote, SuPer -liitto

Maakuntia uhkaa demokratiavaje

Ammattiliitto SuPer on tehnyt laskelmia tulevien maakuntavaalien paikkajaosta. Laskelmissa on käytetty äänestysdataa viime eduskuntavaaleista sekä kuntavaaleista. Laskelmat ovat hyvin huolestuttavia lähidemokratia kannalta.

Esimerkiksi Uudellamaalla Helsinki tulee saamaan 55 paikkaa 99 paikkaisesta maakuntavaltuustosta. Helsinki saa siis yksin päättää maakunnan sotesta, kaavoituksesta jne. Sen ei tarvitse muita kuunnella. Uudellamaalla muut äänet menevät lähinnä Vantaalle ja Espoolle jättäen loput kunnat ilman paikkoja.

Samanlainen demokratiavaje toistuu jokaisessa maakunnassa, jossa maakunnan suurin kaupunki saa jopa 2/3 enemmistön vaalien kautta itselleen. Demokratiavaje tulee synnyttämään hyvin suuria haasteita suurten kaupunkien ulkopuolelle, joista palveluita tullaan varmasti keskittämään kohti suurinta kaupunkia.

Muille kunnille tulee jäämään maksajan osa, verorahat siirtyvät maakuntaan. Erityisesti tämä aiheuttaa haasteita tasapuoliselle SOTE:lle. Pienemmän kunnat menettävät palvelunsa ja kunnan asukkaat joutuvat hakemaan palvelunsa jopa satojen kilometrien päästä.

Maakunta on suuri haaste demokratialle ja tästä syystä kansalaisten tärkeimmät palvelut tulisi irrottaa kokonaan maakuntauudistuksesta. Jokainen meistä tarvitsee SOTE-palveluita ja ne tulisikin toteuttaa kuntayhtymämallilla, mikä toisi demokratian takaisin SOTE-ratkaisuihin ja ehkäisisi eriarvoistumiskehityksen.

Kannattaa tutustua oman kunnan tilanteeseen SuPerin kotisivuilla.

https://www.superliitto.fi/viestinta/superin-sote-malli/

Yleinen

Kotihoidon kehittäminen hoitotyö edellä on tärkeätä

Kirjoittelin facebookkiin jutun YLE:n uutisesta. Uutisen otsikko on harhaanjohtava, kuten jutusta voi huomata. Samalla voi toki tykätä meitsin fb-sivusta.

https://www.facebook.com/SuPerTeemu/posts/649939441881823

Ruotsi, vallankumous

Ihmemaa Ruotsi

Oletteko kuulleet ihmemaa Ruotsista? Sen talous on kuulemma mallillaan, koska Ruotsissa ei ole yleissitovuutta ja tämän takia se pitäisi Suomesta poistaa. Tämä tarina meille halutaan kertoa.

Todellisuudessa 90% ruotsalaisista työntekijöistä työskentelee liittojensa neuvottelemien työehtosopimusten piirissä. Nämä neuvottelut on tehty kaksikannassa, ilman valtiollista ohjausta.

Ruotsissa kuulemma myös työntekijät saavat tehdä paikallisia sopimuksia vapaammin. Suomessa tämä myös on mahdollista. Työehtosopimuksen päälle saa aina tarjota lisää. Se paikallinen sopiminen ei kuitenkaan ole meidän päättäjien mieleen.

Lisäksi Ruotsissa liitto on mukana paikallisellakin tasolla neuvottelemassa, jos työpaikalla päätetään isommista asioista. Liitot myös voivat tehdä saartoja sekä haastaa yrityksiä oikeuteen. Neuvottelut ovat siis hyvin samanlaisia kuin Suomessa.

Ruotsissa on siis hyvin vahva ammattiliitto ja hyvin vahva sopimuskulttuuri. Sopimuskulttuuri, jonka alaisuudessa 90% työntekijöistä työskentelee. Se kannattaa aina muistaa, kun poliitikot haluavat poistaa Suomesta yleissitovuuden kokonaan vedoten Ruotsin malliin. Todellisuudessa he eivät Ruotsin mallia halua, vaan kaikkien työehtosopimusten alas ajamista ja paikallisen sopimisen vahvistamista työnantajan roolista.

Totuus ei ole aina niin ihmeellistä, vaikka sitä pyritään nykyään muokkaamaan juuri vastaamaan omia pyrkimyksiä. Tässä tapauksessa hyökkäys kohdistuu jälleen ammattiyhdistysliikettä ja sen sopimuskulttuuria vastaan. Ilman liittoja jokainen sopisi itse palkkansa tai olisi pakotettu sopimaan. Se yhteiskunta olisi toisintoa 1800-luvun Englannin teollistumisen ajoilta. Se ei ollut kaunis yhteiskunta.

Vastakkain asettelun aika ei ole ohi!