Katsoin eilen dokumentin How to kill a human being, jossa Michael Portillo etsii humaania tapaa ihmisen teloittamiseen. Portillo etsii siis inhimillistä, ihmisystävällistä tapaa suorittaa oikeuden antama kuolemanrangaistus.

Kuolemanrangaistus on ollut käytössä suurimmassa osassa maailmaa ja edelleenkin kuolemanrangaistuksia jaetaan yleisesti. Suomessa kuolemanrangaistus pantiin täytäntöön viimeisen kerran 2. syyskuuta 1944, kun Olavi Laiho ammuttiin pelkuruudesta. Vasta vuonna 1972 kuolemanrangaistus poistettiin Suomen laista.

Kuolemanrangaistukselle voi hakea perusteluja yhteiskunnan arvojen kautta. Mikäli kuolemanrangaistuksia jaettaisiin vain murhaajille vastaisi silloin murhaaja omalla hengellään tekemistään rikoksista. Sitä voisi kutsua oikeudenmukaiseksi ratkaisuksi, jossa tuomioistuin toimisi neutraalina, jäävinä, rangaistuksen antajana ja rangaistuslaitos ulkopuolisena tekijänä. Näin kuolemanrangaistus ei olisi hyvitys, kosto, murhatun omaisille, vaan oikeudenmukainen päätös. On kuitenkin arveluttavaa pitäisikö tuomioiden perustua pelkästään täsmälliseen tasa-arvoisuuteen, joissa teoista maksettaisiin samankaltaisella teolla.

Kuolemanrangaistuksia on kuitenkin jaettu ja jaetaan edelleenkin muistakin teoista kuin henkirikoksista. Tällöin kuolemanrangaistus muuttuu heti politiikan, vallan välineeksi. Lisäksi kuolemanrangaistuksessa on aina sen peruuttamattomuus mukana, jossa riski joutua teloitetuksi syyttömänä on aina olemassa. Näin väärää tuomiota ei koskaan voisi hyvittää, kuten esimerkiksi vankeusrangaistuksissa rahallisesti.

Kuolemanrangaistuksien jakaantuminen sitä käyttävissä maissa ei ole ollut myöskään tasa-arvoinen. Köyhistä oloista tuleville on jaettu huomattavasti enemmän kuolemanrangaistuksia, kuin varakkaille joilla on ollut varaa palkata itselleen asianajaja.  Esimerkiksi Saudi-Arabiassa syytetty voi lunastaa vapauden maksamalla korvauksia uhrin perheelle. Näin rikkailla on mahdollisuus välttyä kuolemanrangaistukselta.

Vaikka meillä olisi käytössä humaani tapa teloittaa ihminen, niin kuolemanrangaistus ei kuitenkaan itsessään ole humaani.