Lyödään taas lyötyä -kerjäläiskysymys

Miltä tuntuu ihmisestä, joka joutuu kerjäämään elääkseen? Voiko sen alemmaksi enää ihminen joutua? Istua kadulla kuppi kädessä pyytämässä rahaa, jotta saisi ruokaa ja vaatteita. Nyt näitä lyötyjä halutaan lyödä entisestään.

Lakialoitetta kerjäämiskieltoon on perusteltu kaupunkiviihtyvyyden parantamisella. Köyhyyttä ei siis haluta enää nähdä silmästä silmään. ”Saa ihminen köyhä olla, kunhan ei ole sitä näkyvästi”, on ilmeisesti lakialoitteen mottona.

Vaikka kerjäämiseen on väitetty liittyvän ihmiskauppaa ja muuta rikollisuutta, niin näihin rikoksiin pitäisi sitten puuttua viranomaisten puolelta. Ei rankaisemalla mahdollisia ihmiskaupan uhreja. Sehän on vain ongelmien lakaisemista maton alle. Myös ns. ”aggressiiviseen” kerjäämiseen tulee puuttua viranomaisten taholta yksilöllisesti, ei laatimalla kollektiivista rangaistusta.
Kerjäämisen kieltäminen ei tule poistamaan syytä kerjäämiseen. Näitä syitä pitäisi ruveta ratkomaan ennenkaikkea Romaniassa ja lähialueilla kuin myös Euroopan Unionissa. On kuitenkin eettisesti hyvin arveluttavaa ruveta rankaisemaan nykyisten rakenteiden uhreja kieltämällä heiltä kerjääminen, jotta katukuva olisi kivemman näköinen.

Helsingin Sanomien uutisessa näkyy eri puolueen kannattajien suhtautuminen kerjäläiskysymykseen. PerusSuomalaiset ovat se poliittinen ryhmä, joka olisi ensimmäisenä lyömässä jo maassa makavaa.  Vasemmistoliiton halutessa pysyvämpää ratkaisua kerjäläiskysymykseen, kuin vain silmien ummistaminen ongelman edessä. Korostan edelleen, että kokonaisratkaisun pitää lähteä maa- ja EU-tasolla. Suomen tulisi olla tässä mukana osana EUta.

Ei ummisteta silmiä toisten hädältä eikä lyödä lyötyä. Eihän?