Olin poikani Lassin kanssa lomailemassa Berliinissä heti puoluekokouksen jälkeen. Vietimme yhdessä viisi hyvää päivää tutustuen paikallisiin nähtävyyksiin. Samalla keskustelimme paljon Saksan ja varsinkin Berliinin historiasta, joka on nähnyt hyvin paljon sortoa, mutta myös toivoa.

Varsinainen kuvabloggaus tulee vasta myöhemmin, mutta kaivoin kamerasta jo etukäteen esiin kolme hyvin puhuttelevaa kuvaa. Kuvissa esiintyy pahuutta ja toivoa.

Lassi istuu Brandenburgin torin läheisyydessä sijaitsevan juutalaisten muistomerkin kivipaaden päällä. Kivipaasia on torilla yhteensä 2711 kappaletta. Ne muistuttavat kooltaan hautoja. Kivipaasien välissä kävellessä ne tuntuvat jatkuvan horisonttiin asti. Muistomerkki on rakennettu kuuden miljoonan juutalaisen muistoksi, jotka kuolivat Natsi-Saksan aikana.

Tämä muistomerkki muistuttaa meitä siitä, ettei niitä koskaan enää tulevaisuudessa tulisi rakentaa vastaavista syistä. Tämä muistomerkki muistuttaa meitä siitä, mitä äärimmäinen nationalismi saa aikaan. Nationalismin synkkä viha saa aikaan asioita, minkä takia vielä 60 vuoden päästä rakennetaan muistomerkkejä muistuttamaan meitä sen pahuudesta.

Brandenburgin torin läheisyydestä löytyy myös kokoelma ristejä. Jokaisessa ristissä on nimi ja päivämäärä. Nämä ihmiset yrittivät paeta pois totalitarisesta Itä-Berliinistä Länsi-Berliinin, siinä kuitenkaan onnistumatta. He ovat systeemin uhreja, systeemin joka ei antanut anteeksi.

Viimeisenä kuvana on kuva minusta varsinaiselta muurilta. Muurissa oleva teksti on hyvin puhutteleva. Hän joka haluaa maailman pysyvän paikallaan ei halua sen säilyvän ollenkaan. Maailman muuttuminen on ainoa varma asia maailmassa. Meidän on vain hallittava muutosta.  Meidän pitää vastustaa nationalismin nousua sekä ylikorostunutta valtiollista valtaa. Syyt löytyvät ylläolevista muistomerkeistä.

Berliini on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kaupunki. Laajempi kuvabloggaus tulee myöhemmin, kun olen ehtinyt sellaisen tekemään.