Suomessa on hyvin vihamielinen asenne elämästä kovimpia osumia saaneita kohtaan, eli alkoholisteja. Tämä kirjoitus on jatkoa kirjoitukselleni – Pitäisikö kaikkia hoitaa tasapuolisesti?

Aikasemmassa kirjoituksessani kommentit olivat jakautuneet aika oletusten mukaisesti. Kaikki olivat hoitamassa vanhuksia, noin puolet kaikkia ja osan mielestä alkoholisteja hyysätään liiaksi sekä heidän hoitoon panostetaan liikaa. Alkoholismia pidetään vahvasti itseaiheutettuna sairautena, mutta tilannetta pitää ajatella myös toisin.

Suurin osa Suomen alkoholisteista on jo varhaisessa vaiheessa syrjäytyneitä. Suurin osa syrjäytyneistä on miehiä, joiden syrjäytyminen on alkanut jo lapsena. Poikien maailma on hyvin raaka. Koko koulumaailma on suunniteltu tyttöjen kehittymistä silmällä pitäen. Suurin osa opettajista on naisia, joiden suhtautuminen poikiin on välillä hyvin arveluttavaa. Poikien maailmassa väkivaltaisuutta pidetään normaalina käytöksenä, kiusaamiseen puuttuminenkin on niin ja näin.

Myös monien lapsien kotona alkoholia käytetään nykyään aivan liikaa. Kotoa lapset mallinsa ottavat. Myös alkoholin yletön ylistäminen juhlinnan tärkeimpänä tekijänä on täysin naurettavaa.

Nämä tekijät syrjäyttävät varsinkin poikia yhteiskunnasta. He ajautuvat kodittomuuteen ja alkoholismiin. Samaan aikaan monet haluaisivat vielä lyödä lisää näitä lyötyjä kieltämällä heiltä hoidon. Alkoholismi on paha sairaus, mistä on vaikeata parantua. Sen eteen pitäisi tehdä huomattavasti enemmän työtä, kuin nyt tehdään.

Ei alkoholistiakaan pidä hyysätä tarjoamalla mahdollisuus jokapäiväiseen annokseen. Päinvastoin, hoidon pitää olla niin tiukka, että sillä on mahdollisuus parantua. Vain tehokasta hoitoa tarjoamalla voimme tarjota mahdollisuuden itsensä toteuttamiseen alkoholin orjuuden alta.
Suosittelen lukemaan vantaalaisen perussuomalaisen Hannu Kärkkäisen tekstin Ihmissuojeluvalvojasta.