Toukokuun viides päivä on Japanissa kansallinen juhlapäivä. Silloin vietetään poikien päivää. Meidän perheessä poikien päivää on vietetty jo seitsemän kertaa ja tänäänkään emme tehneet poikkeusta. Tälle vuodelle olimme hommanneet perinteiset karppiviirit, jotka vedimme salkoon sekä annoimme pojille pienet lahjat.

Näin poikien päivänä on syytä kuitenkin muistuttaa synkistä tosiasioista poikien elämästä. Pojat ja miehet eivät voi hyvin Suomessa. Erityistukea tarvitsevista koulun aloittajista 70% on poikia. Suurin osa huostaanotetuista lapsista on poikia. Pojat tekevät myös viidenneksen enemmän itsemurhia kuin tytöt ja ovat yleisempiä koulupudokkaita. Suurin osa miehistä ja kodittomista on miehiä, naisia vain murto-osa. Akoholisteistakin, mikä kulkee käsi kädessä syrjäytymisen sekä kodittomuuden kanssa, suurin osa on miehiä. Huonosti voivista pojista kasvaa huonosti voivia miehiä – kierre on katkaistava.

Poikien heikompaa menestystä ei juurikaan tutkita. Koulumaailma on fyysisestä sekä neurofysiologisesti hitaammin kypsyville pojille huomattavasti raaempi kuin tytöille. Opetus kulkee tyttöjen kehityksen tahdissa ja näin heikentää poikien koulumenestystä. Poikien käyttäytymismallit ovat myös erilaisia kuin tyttöjen. Pojat ovat vilkkaampia, mikä yleensä leimataan kurittomuudeksi. Pojat ovat myös aggressiivisempia, mutta mitään aggressiivisuuskoulutusta ei pojille erikseen järjestetä. Ongelmien toivotaan menevän ohi, kun poika kasvaa. Näin ei aina tapahdu.

Yhteiskunta on nykyisin liiaksi rakentunut tukemaan tyttöjä päiväkodista ja koulusta alkaen. Samaan aikaan huonosti voivat pojat on jätetty yhteiskunnan ulkopuolelle. Koulumaailmassa ei ole ollut muutoksia, mitkä tukisi poikien erityisongelmia. Tämä on sietämätöntä eettisesti sekä taloudellisesti. Syrjäytymisen hinta on kova. Pelastetaan pojat!