Olen hoitajana kohdannut kuolemaa jo opiskeluajoista lähtien. En enää edes muista, kuinka monta kymmentä vainajaa olen pessyt, pukenut ja vienyt sairaalan kylmiöön. Kirjannut vainajan papereihin sanat rauhallinen exitus kello 06:15 omaisten läsnäollessa, rauhallinen exitus kello 03:40 – omaisille ilmoitettu, rauhallinen exitus kello 05:10 omaisia ei ole tavoitettu.
En itse ole uskovainen ihminen, mutta haluaisin uskoa ihmisen pääsevän kuoltuaan sinne, minne hän on itse uskonut pääsevänsä. Toiset lähtevät taivaaseen, toiset paratiisiin, jotkut ehkä jatkavat ikuisia juhlia Valhallan kemuissa. Kuolema ei ole minulle enää merkityksellinen asia.
Kuoleman jälkeen ihmiselle tehdään viimeinen palvelus. Tätä palvelusta ei tehdä vainajalle, vaan omaisille. Ei vainaja palveluksia tarvitse, kaikki hyvä ja paha, ilo ja suru, on jo tapahtunut, mitään ei voi enää hänelle tapahtua. Vainajan ruumis on tyhjä tomumaja, henki ja sielu ovat mahdollisesti matkalla. Ne ovat poistuneet exituksessa.
En pelkää kuolemaa, mutta kuolemista olen ajatellut huomattavasti enemmän. Koska vainajalle palveluksia ei enää voi tehdä, niin ne on tehtävä ennen kuoleman hetkeä. Ihmisille on mahdollistettava hyvä kuolema, mahdollisimman kivuton, turvallinen ja rauhallinen. Valitettavasti tämä ei aina ole mahdollista.
Kuolemasta on tullut liian suuri tabu yhteiskunnassa. Meidän olisi aina syytä asettaa elämänlaatu itse elämän arvon edelle ja varsinkin kuunnella kuolevan tahtoa. Vaikka kuolema erottaa meidät äideistä, veljistä, lapsistamme, niin emme saisi olla itsekkäitä kuoleman edessä, vaan nöyrästi kunnioittaa sen lopullista valtaa. Se tulee meidän kohdalle aikanamme.
On syytä harkita vakavasti tarvitaanko elämän viimeisissä hetkissä kaikkea sitä tehohoitoa, millä voidaan joissakin tapauksissa pidentää elämää tunneilla tai päivillä. On syytä harkita vakavasti elämänlaadun arvoa kuolevien potilaiden kohdalla. Voisiko kuolevilla potilailla olla oikeus päättää paremmasta kuolemasta omalla kohdallaan, jolloin elämänlaatu voittaisi elämän?
Eletään nyt vielä kuitenkin tovi.