Tämä kirjoitus koskee pääasiallisesti turvapaikanhakijoita, mutta sivuaa myös pakolaisia sekä työperäistä maahanmuuttoa. Yrittäin pitää nämä kolme selvästi erilaista ryhmää erossa toisistaan.

Euroopan maat toteuttavat jokainen omaa maahanmuuttopolitiikkaansa, joissa jokaisessa on selvästi kansalliset piirteensä. Maahanmuuttopolitiikan pitäisi kuitenkin olla EU vetoinen sekä yhtenäinen. Suurimmaksi ongelmaksi Euroopassa on syntynyt turvapaikanhakijat, jotka rasittavat kohtuuttomasti esimerkiksi Italiaa, Kreikkaa ja Espanjaa. Näiden maiden turvapaikkapolitiikka onkin muuttunut karuksi arjeksi.

Euroopan pitäisi siis yhteisesti sopia kriteerit, joiden perusteella turvapaikka myönnetään tai ei myönnetä. Näitä samoja kriteerejä käytettäisiin kaikissa EU maissa. Samalla myös selvitettäisiin jokaisen EU maan mahdollisuudet ottaa vastaan turvapaikanhakijoita sekä myös kiintiöpakolaisia. Maan resurssien mukaan sinne sijoitettaisiin tietty määrä turvapaikanhakijoita sekä kiintiöpakolaisia. Sen lisäksi, että yhtenäistettäisiin turvapaikansaamisen kriteerit yhtenäistettäisiin myös turvapaikanhakijoiden saamat etuudet. Näin mikään Euroopan maa ei houkuttelisi yhtään toista enempää, kun jokainen toimisi saman standardin mukaan.

Turvapaikkaa hakevien asioiden käsittely on Suomessa venynyt kohtuuttomaksi. Se on haitaksi molemmille osapuolille. Käsittelyaika pitäisikin saada maksimissaan viikon mittaiseksi, jolloin mahdollisuudet ns. turvapaikkashoppailulle EU:n sisällä heikkenisivät myös. Turvapaikkaa haettaessa tehtäisiin tarvittavat selvitykset, myös iänmääritys tarvittaessa.

Osa turvapaikan saaneista syyllistyy Suomessa rikoksiin. Karkotuspäätökset tulisi tehdä yksilöllisesti – riippuen henkilön integroitumisesta Suomeen, perhesiteistä, lähtömaan tilanteesta. Kategoriseen karkottamiseen tietyistä rikoksista ei mielestäni pitäisi mennä. Myöskään ns. tuplarangaistukset, Suomessa vankilaan ja sitten karkoitus, eivät voi olla sallittuja. Joko tuomitaan suomalaisen oikeuskäsityksen mukaan tai sitten karkoitetaan – ei sekäettä. Suomalaiseen oikeuskäsitykseen enkä tietyistä rikoksista tuomittaviin lepsuihin rangaistuksiin halua tässä bloggauksessa mennä.

Sekä kiintiöpakolaisille, että myönteisen turvapaikkapäätöksen saaneille on syytä aloittaa suomen kielen koulutus mahdollisimman nopeasti. Myös mahdollisuus työllistyä pitää olla mahdollisimman alhainen. Päiväkodit ja koulut ovat tärkeässä asemassa lasten integroitumisessa, mutta työtä pitää tehdä myös aikuisten kanssa.

Perheenyhdistämisistä pitäisi myös tulla EU tasoinen yhtenäinen päätös, jolloin jokainen EU maa toimisi saman standardin mukaan. Lähiperheenyhdistäminen kohdemaahan tulisi olla sallittua – Isä, äiti ja sisarukset. Tarvittaessa perheenyhdistämisissä selvitettäisiin tarvittavilla tutkimuksilla kuuluvatko saapuvat ihmiset lähiperheeseen.

Työperäisessä maahanmuutossa pitäisi huolehtia saapuvien henkilöiden palkkauksesta, jotta se ei polkisi yleistä palkkatasoa sekä huolehtia, että saapuvat henkilöt saavat myös samat sosiaaliset etuudet kuin suomalaiset saavat työpaikoilla. Työnantajien tulisi noudattaa suomalaisia työehtosopimuksia sekä työehtoja. Tämä on ehdottoman tärkeätä myös suomalaisten kannalta. Myös verojen oikeaan maksuun tulisi kiinnittää huomiota.