Vantaan Seurakuntalehti Vantaan Lauri kirjoitti minusta erinomaisen artikkelin. Ensimmäiseksi täytyy kiittää sekä toimittajaa Soili Pohjalaista ja erittäin innostavaa valokuvaajaa Jani Laukkasta, jonka kanssa oli todella hauska ottaa kuvia Sörnäisten Pelitalolla. Artikkelissa nostetaan esiin tärkeitä aiheita liikapelaamisesta sekä sivutaan myös valitettavia ilmiöitä, joita rinnastetaan tietokonepelaamiseen. Artikkeli käydään pitkälti läpi minun omista kokemuksista, joten se kannattaa lukea. Tässä pieni lainaus:

Vaikka Teemu Hiilisen lapsuudessa kavereiden kanssa pelattiin tietokoneella, suuri osa ajasta kului ulkoleikeissä. Koivukylässä kasvanut Hiilinen muistaa, että kerrostalon pihapiiristä löytyi aina kavereita.

— Pelaaminen ei saa olla lapsen tai nuoren ainoa ajanviete, hän sanoo.

Pelaamisen käytettyä aikaa pitää valvoa. Se, mikä on toiselle sopivasti pelaamista, voi olla toiselle liikaa.

— Jos pelaaminen alkaa häiritä normaalia elämää, kuten koulua, työssäkäyntiä tai sosiaalisia suhteita, silloin pelaa liikaa.

Hämärtyykö räiskintäpelien pelaajilla todellisuudentaju? Hiilisen mukaan asiasta löytyy kahdenlaisia tutkimustuloksia. Hän muistaa jonkun sanoneen, ettei terve ihminen ryhdy tosielämässä hirmutekoihin pelien yllyttämänä, mutta jos ihminen on jo rikki, tilanne voi olla toinen.

Lue koko artikkeli Vantaan Laurin verkkolehdestä tai näköispainoksesta.
.