Kilometrikorvaukset ovat nousseet vahvasti esiin viime aikoina. Onhan se ymmärrettävää, kun kyseessä on yksi Suomen yleisimmistä veronkiertomuodoista, että puhuttavaa riittää myös opposition ykkösnimien toimesta. Valitettavasti keskustelussa on menneet puurot ja vellit pahasti sekaisin.

Liikenneministeri Kyllönen ehdottaa kilometrikorvausten maltillista leikkaamista. Tällä ei ole mitään tekemistä matkakuluvähennyksen kanssa, joka vähennetään verotuksessa. 

Seuraavista laskelmista selviää, että maltillinen vähennys ei aiheuta kenellekään hirveän suurta tulomenetystä eikä varmasti tapa iloa työnteosta, kuten perussuomalaisista on väitetty.

15 000 km ajo vuodessa

Mikäli henkilö ajaa kilometrikorvattavaa ajoa 15 000 kilometriä vuodessa tienaa hän verottomana 6450 euroa vuodessa. Mikäli auton keskikulutus on noin 6l/100km tekee tämä nykyisen polttoaineen keskihinnan mukaan 10,02€/100 km. Jolloin bensiinikuluihin 15 000 kilometrin ajossa kuluu euroja 1503 euroa. Loppu 4947 euroa menee siis muihin kuluihin. Neljän vuoden aikana 15 000 kilometriä ajava on saanut bensat vähennettynä 19 788 euroa verottomana käteen. Mikä on ihan mukavan auton hinta.

25 000 km ajo vuodessa

Jättää käteen “enää” 6 445 euroa vuodessa bensiinikulujen jälkeen. Tällöin 20 000 euron hintaisen auton voi ostaakin jo kätevästi kolmen vuoden välein.

100 000 km ajo vuodessa

100 000 km alkaa olemaan jo suhteellisen pitkä ajo. Näistä pitkistä matkoista on kritisoitu kaikkein eniten, koska se kuulemma aiheuttaa ilon loppumisen työnteosta. 100 000 km ajava työntekijä kuittaa vuosittain verottomana 27 700 euroa. Verollisena tulona tämä tarkoittaisi 29% keskimääräisellä veroituksella n. 36 000 euron tuloja. Kun 27 700 eurosta vähennetään polttoainekulut, niin vuodessa käteen jää edelleen 17 680 euroa vuodessa. Varmasti liian pieni summa tappamaan kaikkien työilot.