Vuosi sitten kirjoitin bloggauksen poikien päivästä – Tango no Sekku:sta. On aika nostaa tuo sama kirjoitus esille, koska vuoden aikana ei poikien tasa-arvo maassamme ole kehittynyt parempaan suuntaan. Tänä vuonna on tullut tietoa myös niistä 2000 pojasta, jotka pääsevät läpi peruskoulustamme oppimatta lainkaan kirjoittamaan. Heidän tulevaisuutensa ei varmasti ole kovin vahvalla pohjalla.

Toukokuun viides päivä on Japanissa kansallinen juhlapäivä. Silloin
vietetään poikien päivää. Meidän perheessä poikien päivää on vietetty jo kahdeksan kertaa ja tänäänkään emme tehneet poikkeusta. Molemmat pojat tulevat saamaan tänään pienen lahjan poikien päivän kunniaksi, kunhan nyt ensin ollaan käytä jalkapallomatsi pelaamassa pois.

Näin poikien päivänä on syytä kuitenkin muistuttaa synkistä
tosiasioista poikien elämästä. Pojat ja miehet eivät voi hyvin Suomessa.
Erityistukea tarvitsevista koulun aloittajista 70% on poikia. Suurin
osa huostaanotetuista lapsista on poikia. Pojat tekevät myös
viidenneksen enemmän itsemurhia kuin tytöt ja ovat yleisempiä
koulupudokkaita. Suurin osa miehistä ja kodittomista on miehiä, naisia
vain murto-osa. Akoholisteistakin, mikä kulkee käsi kädessä
syrjäytymisen sekä kodittomuuden kanssa, suurin osa on miehiä. Huonosti
voivista pojista kasvaa huonosti voivia miehiä – kierre on katkaistava.

Poikien heikompaa menestystä ei juurikaan tutkita. Koulumaailma on
fyysisestä sekä neurofysiologisesti hitaammin kypsyville pojille
huomattavasti raaempi kuin tytöille. Opetus kulkee tyttöjen kehityksen
tahdissa ja näin heikentää poikien koulumenestystä. Poikien
käyttäytymismallit ovat myös erilaisia kuin tyttöjen. Pojat ovat
vilkkaampia, mikä yleensä leimataan kurittomuudeksi. Pojat ovat myös
aggressiivisempia, mutta mitään aggressiivisuuskoulutusta ei pojille
erikseen järjestetä. Ongelmien toivotaan menevän ohi, kun poika kasvaa.
Näin ei aina tapahdu.

Kun pojat ja miehet voivat hyvin, niin samalla myös tytötkin voivat paremmin. Tämä on täysin selvää.

Yhteiskunta on nykyisin rakentunut tukemaan tyttöjä
päiväkodista ja koulusta alkaen. Samaan aikaan huonosti voivat pojat on
jätetty yhteiskunnan ulkopuolelle. Koulumaailmassa ei ole ollut
muutoksia, mitkä tukisivat poikien erityisongelmia. Tämä on sietämätöntä
eettisesti sekä taloudellisesti. Syrjäytymisen hinta on kova.
Pelastetaan pojat!