Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on perustunut kaikille avoimeen ja maksuttomaan, nykyään lähes maksuttomaan, terveydenhuoltoon, koulutukseen ja yleiseen hyvinvointiin. Se on ollut kansakuntamme menestyksen tae ja vielä 90-luvun lama-aikaan sen katsottiin olevan niin tärkeä osa yhteiskuntaamme, ettei näitä rakenteita us
Onko hyvinvointisi kaupan?
Vantaan Sanomissa on jatkunut kirjoittelu hyvinvointiyhteiskunnan järjestämisestä tulevaisuudesta. Kokoomuksen Juha Häkkinen haluaisi tuottaa palveluja yksityisesti. Ohessa minun vastaus Häkkiselle. Häkkisen mielipidekirjoituksen voi lukea tästä linkistä.
Onko hyvinvointisi kaupan?
Kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Juha Häkkinen (VS 13.8) haluaisi lisätä kaupungin ostopalveluja. Häkkinen ei ilmeisesti ole kuullut sanontaa “miksi korjata jotain, mikä ei ole rikki”. Ruotsalaisselvityksen (Svensk sjukvård i internationell jämförelse) mukaan suomalainen terveydenhuolto on maailman kustannustehokkainta, ja sen perustanahan ovat nimenomaan kaikille tarvitseville tarjottavat julkiset palvelut.
Yksityisen palveluntuottajan tarkoitus on ensisijaisesti voiton saaminen. Palvelujen yksityistäminen tai ulkoistaminen ei takaa niiden tehokuutta, eikä palvelujen julkinen tuottaminen merkitse sitä, ettei se voisi olla laadukasta, tehokasta ja vaikuttavaa toimintaa. Kun verrataan suomalaista terveydenhuoltoa amerikkalaiseen vakuutusten varassa toimivaan järjestelmään, on suomalainen julkinen terveydenhuolto kilometrejä edellä. Yhdysvalloissa saadaan aikaan muita teollisuusmaita huonompia tuloksia suuremmalla rahamäärällä.
Viimeaikaiset lehtiotsikot ovat kertoneet, minkälaisia ongelmia voidaan kohdata yksityisissä palvelukodeissa. Samaan aikaan lääninhallitus on ilmoittanut, etteivät resurssit riitä yksityisten sosiaali- ja terveydenhuollon yksikköjen seuraamiseen kuin kertaluontoisesti kerran viidessä vuodessa. Julkisissa palveluissa on myös laatu- ym. ongelmia, mutta onneksi niiden havaitsemiseen ja ratkaisuihin ei tarvita pitkiä sopimusoikeudenkäyntejä, vaan ongelmat voidaan ratkaista nopeasti.
Perusterveydenhuolto on siis jatkossakin tuotettava julkisesti, mutta yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa voidaan toki tehdä tietyissä erikoishoidoissa. Aivan kaikkea ei tarvitse tuottaa perusterveydenhuollolla, koska kapasiteettia on joissain tapauksissa turha varata hoitoihin, joita tarvitaan vain harvoin. Myös esimerkiksi sijaishoitajia tarvitaan, ja siihen tarpeeseen pystyy yksityinen sektori vastaamaan tehokkaammin kuin julkinen.
Häkkinen mainitsee mys tulevan työvoimapulan. Sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimapulaa ei kuitenkaan voi ratkaista palveluja ulkoistamalla tai yksityistämällä. Se olisi sillan rakentamista purkamalla sitä toisesta päästä. Yksityinen sektori tarvitsee myös hoitajia, eikä heidän siirtymisnsä sinne jukiselta sektorilta lisää henkilökunnan kokonaismäärää. Tälläkin hetkellä tuhansia alan ammattilaisia työskentelee muissa tehtävissä tai ulkomailla. Työvoimapulasta voidaan selvitä, kun alan palkkaus ja muut työehdot sekä työn tekemisen puitteiden, esimerkiksi hoitajamäärien, puutteet on korjattu.
Häkkinen kysyy lopuksi “Kuka pelkää?” Ainakin minä pelkään, että ihmisten hyvinvointi, pahimmassa tapauksessa henki, poljetaan markkinavoimien alle. Onko ihmisten hyvinvointi kaupan?