Ilta-Sanomat ovat tänään uutisoinut traagisesta tapauksesta Yhdysvalloissa. Uutisen mukaan 8-vuotias pieni poika ampui isoäitiänsä takaraivoon pelattuaan Grand Theft Auto IV -peliä. Median syyttävä sormi kohdistuu jälleen peleihin.
Jo tässä kohtaa pitää huutaa peli poikki. Miten 8-vuotiaalla pojalla oli pääsy ladattuun aseeseen vai osasiko hän ladata sen itse? Tätä ei peleissä opeteta. Toisekseen, miksi pojalle oli hankittu K18-peli ja miksi hän pelasi tätä peliä yksin?
Elektroniset pelit ovat loistava harrastus. Valitettavasti median ja yhteiskunnan suhtautuminen on niihin vähintään samalla tasolla kuin aikoinaan Rock’n’Rolliin. Jos yhteiskunnassa tapahtuu jotain pahaa, niin syynä ovat pelit. Tilastojen mukaan n. 99% suomalaisista ovat joskus pelanneet jotain tietokonepeliä ja loput todennäköisesti valehtelevat.
Tietokonepeleihin ei tule suhtautua vihamieleisesti vaan niihin pitää suhtautua kuin mihin tahansa harrastukseen. Jos lapsi harrastaa jalkapalloa, niin vanhemmat kuskaavat hänet harjoituksiin, huutavat kentänlaidalla kannustusta (toivottavasti) ja muutenkin kehuvat häntä. Tietokoneiden kohdalla lapset tekevät kaiken yksin.
Yleisesti tietokone on sijoitettu niin, ettei vanhemmat edes näe mitä lapset tekevät koneilla. Tämä on lähtökohtaisesti väärin. Vanhempien tulisi osoittaa kiinnostusta pelaamista kohtaan. Kysellä lapselta, että mitä tässä pelissä tehdään, oliko tuo hyvä suoritus, miten tätä peliä pelataan. Mahdollisesti pelata pelejä lasten kanssa. Näin lasten ei tarvitse kohdata yksin peleissä tapahtuvia isoja asioita tai törmätä epämiellyttävään materiaaliin Internetissä yksin. Turvallinen vanhempi voi heti käydä tilanteen lapsen kanssa läpi, eikä hänen täydy jäädä itsekseen pohtimaan tilannetta.
Pelit eivät ole yhteiskunnallinen ongelma, ellei yhteiskunta tee niistä omaa ongelmaansa. Pelejä voi käyttää moneen asiaan hyödyllisesti. Otetaan niistä se hyöty irti eikä demonisoida niitä, kuten tässä uutisessa pyritään tekemään. On liian helppo keino syyttää pelejä yhteiskunnallisista ongelmista, kun oikeita syihin puuttuminen tarkoittaisi yhteiskunnallisten rakenteiden muuttamista. Se tie on kuitenkin se oikea tie, ei helppojen syntipukkien etsiminen.