Ilta-sanomat ja Iltalehti ovat tänään repineet rajuja otsikoita hylätystä vanhuksesta. Otsikko on tietysti myyvä ja tapaus surullinen, mutta miksi lähteä merta edemmäksi kalaan? Samanlaisia tapauksia löytyy myös Suomesta. Vanhukset viettävät viimeiset vuotensa yksin sairaalassa, ja vasta hautajaisissa omaiset muistavat.

Vanhusten yksinäisyydestä ei ole paljoa kirjoitettu. Suomen vanhuksista kuitenkin eri tilastojen mukaan 4-36 % kärsii yksinäisyydestä. Luku on siis vähintään 30 000 vanhusta. Samaan aikaan nuorten tekemät itsemurhat ovat vähentyneet ja vanhusten itsemurhat lisääntyneet. HelsinkiMissio puhuu tappavasta yksinäisyydestä: joka toinen päivä vanhus tekee itsemurhan.

Mitä asialle voisi tehdä? Parantaa vanhusten sosiaalista turvaverkkoa.

Meidän on jo nyt ruvettava varautumaan vanhusten määrän ja heidän psykiatristen ongelmiensa kasvuun. Vanhusten syrjäytymistä tulisi estää tekemällä yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa (eläkeläisjärjestöt) sekä kehittämällä vanhuskeskuksia, joissa vanhukset voisivat viettää päivää keskenään.

Olen tutustunut Espoon tulevaisuuden vanhustenhoidon malliin nimeltä Asu ja elä. Se on varmasti hyvä ratkaisu ehkäisemään vanhusten turvattomuutta sekä yksinisyyttä. Asu ja elä -mallissa on ideana luoda hyvin kodinomainen palvelukoti, johon yhdistyvät kolmannen sektorin sekä kunnan omat palvelut. Asu ja elä -mallissa vanhukset asuisivat omissa kodeissaan palvelutaloissa, talossa saisi olla lemmikkieläimiä ja jokaiselle tehtäisiin yksilöllinen hoidon ja tuen suunnitelma. Tällainen asuminen olisi hyvin kodikasta, mikä olisi aivan eri asia kuin pitää vanhuksia laitoshoidossa.

Asu ja elä -palvelukodeissa vanhus saisi elää koko lopun elämänsä. Hänen kotiaan muokattaisiin tarpeiden mukaan, tuotaisiin esimerkiksi sairaalasänky, jos hoidon tarve kasvaisi, ja lisättäisiin sairaanhoitoa, kun siihen olisi tarvetta. Tämä malli mahdollistaisi hyvän ja arvokkaan vanhuuden.

Asu ja elä -malli varmasti vähentäisi myös vanhusten yksinäisyyttä, sillä mallin mukaan palvelutaloissa vanhukset osallistuisivat yhteisiin toimintoihin oman jaksavuuden ja kiinnostuksen mukaan. Ruoka tehtäisiin yhdessä ja olisi päivittäistä viriketoimintaa, retkiä sekä yhdessäoloa. Hyvin suunniteltu yhteistyö kolmannen sektorin järjestöjen sekä kunnan palveluiden välillä varmistaisi jokaiselle jotakin ja ehkäisisi vanhusten yksinäisyyttä.

Asu ja elä, kotona – yhdessä – arvokkaasti.