20% kaikista SuPerilaisista työskentelee määräaikaisissa työsuhteissa. Heidän työelämäänsä kuvaa varsin vahvasti silppuuntuminen ja jatkuva epävarmuus. Myös erilaiset nollatuntisopimukset ovat tyypillisiä myös hoitoalalla.

Prekariaatilla tarkoitetaan nimenomaan tilapäisissä tai epätyypillisissä työolosuhteissa työskentelevää ihmisten luokkaa. Aikaisemmin hoitoalalla ei ole ollut selvää uhkaa prekarisaatiosta, mutta työn murros on saavuttanut myös hoitoalan ammatit.

Prekariaatissa oleville työ ei enää tuo perheelle leipää pöytään, kuten palkkatyönormissa yleisesti on tapana ajatella. Vallalla olevan käsityksen mukaan vanhempien työn pitäisi elättää koko perhe. Tähän samaan käsitykseen perustuu pitkälti myös meidän sosiaaliturvamme.

Sosiaaliturva ei ole pysynyt perässä työn murroksessa. Se yleisesti rankaisee kohtuuttomasti prekariaatissa eläviä henkilöitä, kun pätkätöiden vastaanotosta annetaan erilaisia sanktioita.

Myös työn ja vapaa-ajan yhdistäminen sekä varsinkin luottamus turvalliseen tulevaisuuteen horjuu töiden silppuuntuessa. Työtä on vastaanotettava aina sitä ollessa tarjolla. Pitkäkestoisia suunnitelmia ei voi tehdä, kun työvuorot vaihtelevat päivittäin ja samalla myös taloudellisten suunnitelmien tekeminen on entistä vaikeampaa. Eläminen silpputöiden kautta edellyttää ihmiseltä vahvaa epävarmuuden sietokykyä.

Tällainen arki on varmasti osalla joka viidennestä SuPerilaisesta, jotka pyrkivät ansaitsemaan joka päiväisen leipänsä määräaikaisten työsuhteiden kautta.

Tästä syystä on tärkeätä tarkkailla omaa työtä. Kyseenalaistaa määräaikaisuus. Sille on aina löydyttävä peruste. Omien oikeuksien puolesta on aina oikein taistella ja siinä taistelussa auttaa liitto ja sen luottamusmiehet.

AY-liikkeen yhtenä velvollisuutena on nimenomaan taistelu työn prekarisoitumista vastaan. On pidettävä huoli työntekijöiden oikeuksista tulla toimeen palkallaan sekä taistella työn silppuuntumista ja laittomia määräaikaisuuksia vastaan.