SuPerin edustajisto on yksimielisesti päättänyt, ettei SuPer jatka enää uuden keskusjärjestön selvitystyötä. Tämä tarkoittaa, että SuPer ei ole mukana uudessa keskusjärjestössä, jos se jollain ihmeellä vielä pystyyn saadaan.

Tämä on minusta harmillista. Uusi keskusjärjestö olisi ollut järkiavioliitto. Se olisi yhdistänyt SAK:n ja STTK:n yhdeksi suureksi edunvalvojaksi, jonka leveillä hartioilla olisi SuPerillakin ollut hyvä paikka.

Toisaalta viime keväänä tapahtuneet irtiotot toisissa liitoissa koskien yhteiskuntasopimusta ja sen maksattamista naisvaltaisilla aloilla oli jo ensimmäiset askeleet kohti tuhoa. Tämän jälkeen uudesta keskusjärjestöstä irtosi suuria liittoja yksittäin.

Järkisyyt avioliittoon katosivat ainoastaan pakkoavioliiton mahdollisuus jäi. Pakolla ei synny mitään hyvää. Sen takia SuPerin irtisanoutuminen selvitystyön jatkamisesta on hyvä asia.

SuPer on itse ilmoittanut halusta kehittää STTK:ta. Tämä on hyvä asia. Meidän pitää ratkaista työn prekarisoitumisen kautta tulevat ongelmat sekä myös löytää työkaluja estääksemme prekarisoitumisen.

Meidän on myös vahvasti puolustettava omaa ammattiamme. Lähihoitajien ammattia ollaan kaventamassa nyt molemmista päistä. Sairaaloissa lähihoitajien vakansseja muutetaan sairaanhoitajien vakansseiksi. Samalla monissa tehostetun palveluasumisen työpaikoissa muutetaan lähihoitajien vakansseja hoiva-avustajan vakansseiksi. Kuntapäättäjille sekä johtaville virkamiehille on tehtävä selväksi hyvä koulutuksemme ja sitä kautta syntyvä vahva monipuolinen osaamisemme.

Näiden haasteiden lisäksi meillä on näköpiirissämme Suomen itsenäisyyden ajan historian suurin muutos – sote. Sote voi edelleen olla mahdollisuus, kunhan sen uhkaavat töyssyt saadaan tasoitettua.

Tulevaisuus on heidän, jotka siihen valmistautuvat. Se pitää tänäänkin paikkansa.