Norjan päätös tehdä asepalveluksestaan on merkittävä myös Suomen kannalta. Tähän asti Suomen kulttuuripiiriin kuuluvissa maissa ei yhdessäkään ole ollut sukupuolineutraalia asepalvelusta. Tähän asti tasa-arvoon pyrkiviä maita on löytynyt vain Lähi-Idästä sekä Afrikasta, näiden maiden joukkoon kuuluu mm. Israel sekä Libya.

Vaikka armeija on kiistatta yksi Suomen suurimmasta tasa-arvo-ongelmista ei feministiset järjestöt juurikaan ole ajaneet sukupuolineutraalia asepalvelusta Suomeen. Armeija konkreettisesti siirtää miesten koulunkäyntiä sekä valmistumista keskimäärin noin vuodella eteenpäin. Varusmiesajalta maksettava korvaus on myös lähinnä huono vitsi, eikä vastaa millään mitalla keskimääräisiä palkkoja samasta työstä.

Monesti miesten asepalvelus on rinnastettu raskauteen. Nämä kaksi asiaahan eivät ole mitenkään toisiinsa rinnastettavissa. Suomessa miesten asepalvelus on pakollinen, se on määritelty laissa. Mikäli mies ei suorita asepalvelusta tai siviilipalvelusta joutuu hän vakaumuksensa vuoksi vankeusrangaistukseen. Raskaus ja synnytys ei Suomen laissa määrätty pakolliseksi – hyvä niin.

Toinen kysymys kokonaan on se, että tarvitaanko Suomessa vielä asepalvelusta. Monissa NATO -maissa pakollinen asepalvelus on kokonaan lakkautettu, kuten myös naapurimaassamme Ruotsissa, joka toki nauttii puolustuksellista lisäetua Suomen ja Norjan välissä. 

Suomessa tilanne on toinen. Pakollinen asepalvelus on katsottu tärkeäksi osaksi maanpuolustusta ja tästä syystä sen tulisikin olla sukupuolineutraali. 

Toivottavasti asepalvelusta myös Suomessa ruvetaan käsittelemään uudelleen Norjan raikkaan tuulahduksen valossa. Norja näyttää Suomelle, mitä todellinen tasa-arvo tarkoittaa. Hyvä Norja!