Hans Välimäen ravintola Midhill sai tänään asiallista palautetta facebookissa ylimääräisestä 1,5 euron lisäyksestä asiakkaan laskuun. Kukaan ei olisi huomannut palautetta, mikäli ravintolalla olisi ollut edes pientä määrä kokemusta sosiaalisen median hallitsemisesta. Ravintola vastasi asialliseen palautteeseen seuraavasti (koko ketju löytyy täältä):

“Niin ja henkilökunta on ilmaista joka ne lasit sinne kiikuttaa? C’moon. Ainahan voi valittaa ja saakin, mutta pitää olla perusteita. Kotona on ilmaista. Ei ravintoloissa.”

Tämän jälkeen keskusteluketju sai nopeasti vauhtia ja ravintola ensin sanoi, ettei se enää osallistu keskusteluun ja tämän jälkeen teki kaikkein alokasmaisimman virheen – poisti keskustelun sekä sulki keskustelun aloittajalta mahdollisuuden päästä ravintolan facebook-sivuille. Ilmeisesti Hans Välimäen konsepteihin ei kuulu viestinnän suunnittelu tai edes viestinnän alkeet. Samalla ravintola käynnisti ns. Streisandin ilmiön.

Streisandin ilmiö sai alkunsa vuonna 2003, kun laulaja Streisand haastoi oikeuteen valokuvaajan, joka oli kuvannut hänen talonsa. Kuva ei ennen oikeudenkäyntiä ollut saanut juurikaan julkisuutta, mutta tämän jälkeen levisi laajalla levityksellä. John Gilmore onkin kuvannut vastaavaa ilmiötä osuvasti:”Verkko tulkitsee sensuurin vaurioksi ja reitittää sen ohi.”

Nyt ravintola Midhillin vastausta on levitetty satoja kertoj facebookissa. Se on jaettu myös hyvin laajalti Twitterissä. Lukijamäärät kohoavat jo nyt varmasti yli kymmenientuhansien mahdollisesti jo kuusinumeroiseksi luvuksi. Samaan aikaan ravintola on joutunut sulkemaan kommentoinnin myös eat.fi -sivustolla. Midhill on ajautunut hallitsemattomaan luisuun sosiaalisessa mediassa. Joku Itellasta voisi käydä kertomassa, miten palaute muutetaan tehokkaasti hyödyksi, kuten Posti-Ninja tapauksessa kävi.

Toivottavasti muut suomalaiset yritykset ottavat oppia, miten sosiaalista mediaa ei ainakaan hallita. Vihjeenä voisi sanoa nyrkkisäännön: Kerro kaikki, pyydä anteeksi ja lupaa korjata asia.