Ajoin viimeisen kahden päivän aikana 178 kilometriä autoa Espoossa jakaen kakkuja lähes 50 työpaikalle. Kyseessä oli Suomen Lähi- ja perushoitajaliiton tempaus Kansallisen lähihoitajapäivän kunniaksi, jota vietetään sunnuntaina 27.1. Itselleni tempaus oli miellyttävä kokemus.

Huomasin jo ensimmäisenä päivänä, että maaginen sana kakku avasi ovet kahvihuoneen keskusteluihin hyvin nopeasti. Vanhustenhoidossa törmäsiin tuttuun krooniseen liian vähän käsipariongelmaan. Toisissa paikoissa tämä ei ollut iso ongelma, kun toisissa sairauslomat olivat jo alkaneet lisääntymään. Silloin tietää, ettei kaikki ole terveellä pohjalla.

Oli myös ilo törmätä toimipaikkoihin, missä asiat olivat ainakin puheiden perusteella hyvällä mallilla. Tällaisia oli varsinkin kehitysvammapuolella, missä kehitys muutaman vuosikymmenen ajassa on ollut huimaa. Myös päiväkodeissa tilanne oli pääsääntöisesti hyvin.

Kaikkein kiinnostavinta oli kiertää eri työpaikoissa tutustumassa ja oppimassa lyhyessäkin ajassa uusia asioita. Kiitoksia kaikille kahvihuoneensa oven avanneille!

Kakkutaksi-Hiilinen pääsi yllättämään monet työpaikat ja taksikuskin ammatissa ei voinut välttyä kuumilta päiväkahvitarjouksilta. Valitettavasti en juo kahvia, joten jouduin näistä tarjouksista kieltäytymään.