PerusSuomalaisten tekemä talousarvioaloite 42/2011 on täydellinen osoitus niistä realiteeteista, joihin puolueen politiikka perustuu. Nyt ei enää vitsailla, tai tehdä nykymusiikkia Teuvo Hakkaraisen tahtiin, vaan kyse on puhtaasta politiikan tekemisestä. PerusSuomalaisten politiikka asettuu rajusti Suomen perustuslakia sekä kansainvälisiä sopimuksia vastaan. Allekirjoittajien joukossa on puolueen edustajia eduskuntaryhmän puheenjohtajaa myöden.

Suomi on ratifioinut ILO:n pakkotyötä koskevan sopimuksen 29/1930. Tässä sopimuksessa tuomitaan pakkotyön teettäminen:”Pakkotyöksi tulkitaan kaikki työ tai palvelu, jota kuka tahansa ihminen
tekee, minkä tahansa rangaistuksen uhalla ja johon hän ei ole
tarjoutunut vapaaehtoisesti.”

Myös Suomen perustuslaissa on maininta yhdenvertaisuudesta:”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan
sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen,
terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn
perusteella.”

PerusSuomalaiset eivät varmasti ole myöskään yhtään ajatelleet toiminnan vaikutusta monien työpaikkoihin. Monien työpaikat varmasti korvattaisiin ilmaisella työvoimalla, ja samalla tehtäisiin uusia tulevia orjia. Tragikoomisinta koko ehdotuksessa on kohdistusalue, jolla myös sattumalta Teuvo Hakkaraisen oma saha sijaitsee.

Itselleni tulee mieleen laulun sanat:”Kolmekymmenluvulla oli valta porvarin. Ja hätäaputöissä silloin
kansaa koeteltiin. Ei ollut oikeutta työväenluokalla, kun suojeluskunnat
ja poliisit pian lakot mursivat.”

PerusSuomalaisten lupaama muutoksen tuuli on vaihtunut orjatyön kahleiden kalinaan.