Olen parin viikon sisään käynyt kahdessa vaalipaneelissa keskustelemassa. Molemmat vaalipaneelit keskittyivät sosiaali- ja terveyshuoltoon. Molemmissa vaalipaneeleissa ärsyynnyin vanhusten käyttämisestä keppihevosena.

Keskusteluissa nousee aina esiin väite:”Ne vanhuksetkin siellä märissä vaipoissaan, jos niille vaikka tämä raha suunnattaisiin.” Totta! Vanhukset makaavat välillä märissä vaipoissaan, koska kuka nyt kuivaa vaippaa vaihtaisi. Tuo väite vanhusten heitteillejätöstä, jossa he makaisivat tuntikausia, jopa päivän, märissä vaipoissaan tarkoittaisi meidän hoitajien olevan pahemman luokan heitteillejättäjiä. Se ärsyttää minua suuresti.

Eivät sairaalan osastot ole mitään kidutuslaitoksia, jossa ihmiset nälkiintyvät ja näivettyvät. Toki vanhustenhoidossa on ongelmia, mutta vanhusten käyttäminen keppihevosena milloin minkäkin aiheen ympärillä on mitä suurinta populismia.

Toinen minua suuresti ärsyttänyt asia on Japanin ydinonnettomuus. Ensin haaskalle ehtivät ydinvoimanvastustajat, jotka suureen äänen toitottivat ydinvoiman vaarallisuutta. Tästä vasemmisto ei saa puhtaita papereita. Sen jälkeen paikalle tulijat ydinvoimankannattajat. Samaan aikaan Japani toipuu täydellisestä inhimillisestä tragediasta – suurkatastrofista.

Fukushiman suhteen olisi varmasti parasta odottaa lopullista tulosta. Katsotaan sitten ketkä olivat oikeassa ja tutkitaan, miten vastaavaa ei toistu. Ratkaisuja voi olla monia, ydinvoiman turvallisuuden nostamisesta täydelliseen kieltämiseen asti. Ratkaisujen aika on kuitenkin myöhemmin.

Fukushimasta löytyy kuitenkin yhdet ihmiskunnan suurimmista sankareista. He ovat ne työntekijät, jotka omaa henkeään uhmaten jäivät sammuttamaan reaktoreita. Heitä minä kunnioitan syvästi.

Politiikkaa voi tehdä monella tavalla, keppihevoset on yksi helpoimmista keinoista – valitettavasti.