Seuraava kirjoitus on olevinaan sarkastista parodiaa ruuhkamaksuista. Se sisältää irrationaalisia saarekkeita rationaalisessa maailmassa tai jotain (kiitos Pasila). Tosissaan ottajat, älkää ottako. Liikkaselle tiedoksi, kirjoitusta kirjoitettaessa ei vahingoitettu yhtään stetoskooppia.

 

Ajellessani tänään tiistaiaamuna 95 km/h Kehä III:sta Espoosta Vantaalle suur-ruuhkassa tuli ensimmäisenä mieleen ruuhkamaksujen voimaantulo välittömästi. Onhan se naurettavaa, kun kello 07:30 ei pysty ajamaan yhtä ruuhkaisinta tietä edes sen nopeusrajoituksen mukaan! Lähdinkin selvittämään ruuhkamaksuasiaa välittömästi kotiinpäästyäni.

Ensiksi soitin ruuhkien asiantuntijalle joensuulaiselle Anna-Liisa Hippiäiselle, jonka asiantuntijuus ruuhkista on maamme huippua.

“Kyllä, ehdottomasti tarvitsemme ruuhkamaksut välittömästi. Olen itse asunut Kalliossa puolisen vuotta ja tiedän kokemuksesta, ettei pääkaupunkiseudulla tarvitse autoa. Viisi minuuttia metrossa ja olet välittömästi keskustassa. Kuka siihen autoa tarvitsisi? Meidän on erilaisten maksujen ja muiden kautta tehtävä selväksi, ettei pääkaupunkiseudulla ole mitenkään kannattavaa omistaa omaa autoa. Tämähän se on kaikkein järkein ajatus kaikkien kannalta.”, vastasi Hippiäinen tiedusteluihini ruuhkista pääkaupunkiseudulla. 

Tästä heräsi kuitenkin ajatus joukkoliikenteen toimivuudesta pääkaupunkiseudulla. Selvitinkin itse oman työmatkani mahdollisuudet liikkua kotoa työpaikalla kulkemalla päiväkotien ja muiden kautta.

Poikani päiväkoti sijaitsee viiden kilometrin päästä meidän asunnosta. Sinne päästäkseen pitää ensin kävellä 500 metriä lähtöpysäkille ja lähtöpysäkiltä vielä toiset 500 metriä. Busseja menee kerran tunnissa ja matkaan kuluu vähintään puolisen tuntia.

Työpaikkani sijaitsee 25 (ruuhka-aikaan) minuutin automatkan päässä, mutta bussilla minun on mentävä ensin Helsinkiin, joka kestää 45 minuuttia. Helsingistä minun on mentävä sitten toisella bussilla työpaikalla, joka onnellisesti myös 45 minuuttia. Tähän päälle toki vaihdot. Huisaa! Vain 1½ tuntia työmatkoihin suuntaan. Päiväkotireissun kautta päivässä kuluisi siis vain neljä tuntia busseissa istuessa. Kyllä se pääkaupunkiseudun julkinen liikenne on sitten paras mahdollinen!

Soittelin vielä piruuttani, ilkeämielinen yhteiskunnallisen muutosvoiman pysäyttäjä kun olen, Isoveli Valvoselle kysyäkseni satelliittipaikannuksesta ja sen maksuista.

“Onhan se nyt selvää, että nämä asennus- ja huoltomaksut lankeavat pääkaupunkiseudun autoilijoille. Ei muualta tulijoiden näitä tarvitse kuitenkaan asentaa, kun asennuskustannukset ovat sen muutaman tonnin ja vierailut pääkaupunkiseudulla kuitenkin harvassa. Toiset pelkäävät tällaista valvontaa, mutta kysympä vaan, kuka rehellinen ihminen tämmöistä pelkäisi? Onkos sinulla jotain salattavaa?”, näin vastasi Valvonen. Tähän asiantuntijamaiseen kommenttiin on helppo yhtyä. Kukapa sitä valvontaa pelkäisi. Kyllä varmasti joku valvoo valvojaa!

Ruuhkamaksut ovat parhautta jo ennestään Suomen kalleimmalle asuinalueelle. Matalapalkka-aloilla työskentelevät ryntäävät riemusta kiljuen maksamaan ruuhkamaksuja. Juuri matalapalkka-aloilla myös työajat ovat siivoojilla, hoitajilla ja vastaavilla erittäin mielenkiintoiset. Ruuhkamaksut todennäköisesti tulisivat tarkoittamaan monen matalapalkkaista työtä tekevän siirtymistä kortistoon, kun työnteko tulisi täysin kannattamattomaksi.

Minulla on yksi kysymys kaikille ruuhkamaksun kannattajille. Missä ne ruuhkat ovat?