Monissa tutkimuksissa on todettu, ettei palkka ole aina se ensisijainen mittari työpaikkaa valitessa tai työviihtyvyydessä. Tämä varmasti pitää paikkansa. Olen tehnyt erilaisia hoitajan töitä vuodesta -99. Nykyisin työskentelen Puolarmetsän sairaalassa kuntoutusosastolla. Meidän tehtävänä olisi kuntouttaa ihmiset kotiin, palvelutaloon tai hoivakotiin riippuen ihmisen voinnista. Tässä voisimme onnistua paremminkin, mutta se ei ole meistä itsestämme pelkästään kiinni.
Normaalisti aamuvuoroissa meillä on viisi hoitajaa 20 potilasta kohti ja viikonloppuisin vain neljä. Iltavuoroa jää sitten kolmesta neljään henkilöä ja yössä on se yksi yksinäinen yönsankari. Näistä viidestä hoitajasta yhden aika menee pääsääntöisesti lääkkeiden jakoon sekä muihin vastaaviin töihin. Neljä henkilöä siis jakaantuu kentälle tekemään perustyötä. Siinä sivussa pitäisi vielä tehdä kuntoutussuunnitelmia, hoitosuunnitelmia, tehdä erilaisia testejä (MMSE, RAVA, BARTHEL jne.), ottaa erilaisia arvoja potilaista (verensokeri, verenpaine, paino, virtsanäytteitä jne.). Tämän kaiken lisäksi pitäisi vielä ehtiä kuntouttaa potilaita kuntoutussuunnitelman mukaan. Välillähän se tuntuu huonolta vitsiltä.
Monet hoitajat olisivat tyytyväisiä, jos paremman palkan sijaan saataisiin kentälle enemmän käsiä tekemään työtä. Samalla myös jaksaminen parantuisi huomattavasti. Harva hoitotyössä työskentelevä jaksaa nykyisellään eläkeikään asti. Yleensä varhaiseläkkeelle jäädään selän, polven tai käden johdosta – toisilta loppuu pää. Tuomalla lisää ihmisiä tekemään hoitotyötä pystyttäisiin keventämään työtaakkaa huomattavasti.
Lisäkädet toisivat myös huomattavasti enemmän aikaa varsinaiseen potilastyöhön. Olisi aikaa keskustella potilaiden kanssa ja varmasti saisimme vietyä muutaman potilaan uloskin päivittäin. Nythän meidän potilaat ovat maanneet koko kesän sairaalassa sisällä, koska aikaa heidän ulosviemiseen ei hoitajilla ole. Monilla ei myöskään ole omaisia, jotka voisivat viedä potilaan ulos hetkeksi katselemaan aurinkoa. Valitettavasti.
Lisäkädet eivät kuitenkaan ole ainoa, mikä parantaisi työpanosta. Puolarmetsän sairaalaki on vanha ja toisten mielestä raihnainen. Ainakin se on todella huonosti ilmastoitu. Nyt helteillä ei sisälämpötila laskenut kertaakaan alle 29 asteen – ei yölläkään. Se on todella raskasta sekä potilaille että hoitajille. Hoitajille oltiin laitettu suositukseksi vartin tauon pitämisen kerran tuntiin. Kuka ne työt tekee sillä aikaa? Siihen ei vastausta ole vieläkään annettu.
Lämpötilat nyt tulee ja menee, mutta myös työskentelyvälineet on monissa sairaaloissa hyvin puutteelliset. Sängyt ovat vanhoja, suuressa osassa on käytössä vielä manuaaliset sängyt, joita pitää käsin ja jaloin säädellä. Sähkösänkyjä onneksi on tullut kokoajan entistä enemmän. Huonenostureita on erittäin harvoissa paikoissa ja säästösyistä liikuteltavia potilasnostureita on erittäin rajallinen määrä. Niitä ei yksinkertaisesti riitä kaikille tarvitseville. Näin rikotaan muutama selkä, käsi ja polvi. Välillä myös potilaan eristys estää yhteisten nosturien käytön ja eristyshuoneissa pyritään aina pitämään minimihenkilökuntaa. Yksin 100 kiloisen vuodepotilaan vaipanvaihto on taitolaji, johon tarvitaan riittävä määrä voimaakin.
Näin vaalivuotena hoitajille varmasti tehdään jälleen lupauksia edellisten vuosien tapaan. Edelliset lupaukset oli selvästi tehty rikottaviksi. Kun hoitajille piti lisää palkkaa maksaa, niin eduskunta sääti ennätysajassa pakkotyölain, joka olisi tarvittaessa pakottanut hoitajat orjien lailla työpaikalle.
Jos nyt ei luvattaisikaan rahaa, jos luvattaisiin inhimilliset työolot hoitajille ja mahdollisuus palkata lisäkäsiä, joka myös sitten näkyisi parempana hoitona potilaille. Enemmän käsiä hoitotyössä mahdollistaa inhimillisemmän hoidon.