”Kusessa ollaan”, sanoi dementikko. Tämä lentävä lause on jäänyt elämään sairaalassamme. Se lause pitää kuitenkin paikkansa monessakin suhteessa. Vanhustenhoidon on muututtava joko hallitusti tai sitten väkisin. Nykyistä järjestelmää emme pysty pitämään pystyssä tulevaisuudessa taloudellisten resurssien takia sekä hoitajapulan johdosta.

Vanhustenhoito tulee tulevaisuudessa keskittymään koteihin tai sitten erilaisiin seniorikeskuksiin, joista hyvänä esimerkkinä voidaan pitää Espooseen tulevaa asu ja elä -keskusta. Asu ja elä -mallissa on ideana luoda hyvin kodinomainen palvelukoti, johon yhdistyvät kolmannen sektorin sekä kunnan omat palvelut. Asu ja elä -mallissa vanhukset asuisivat omissa kodeissaan palvelutaloissa, talossa saisi olla lemmikkieläimiä ja jokaiselle tehtäisiin yksilöllinen hoidon ja tuen suunnitelma. Tällainen asuminen olisi hyvin kodikasta, mikä olisi aivan eri asia kuin pitää vanhuksia laitoshoidossa.

Asu ja elä -palvelukodeissa vanhus saisi elää koko lopun elämänsä. Hänen kotiaan muokattaisiin tarpeiden mukaan, tuotaisiin esimerkiksi sairaalasänky, jos hoidon tarve kasvaisi, ja lisättäisiin sairaanhoitoa, kun siihen olisi tarvetta. Tämä malli mahdollistaisi hyvän ja arvokkaan vanhuuden. Erilaiset palvelut senioreille tulisi keskittymään myös näiden keskusten ympärille.
Asu ja elä -mallista huolimatta monet vanhuksistamme tulevat jäämään kotiin kotihoidon varaan. Vanhusten yksinäisyys tulee silloin konkretisoitumaan vahvasti. Jo nyt yksinäisyys on osana vanhustemme arkea. HelsinkiMission mukaan, joka toinen päivä Suomessa vanhus tekee itsemurhan. Aina sen takana ei toki ole yksinäisyys, mutta se näyttelee vahvaa osaa taustalla. Kotihoitoon siirryttäessä on pakko huolehtia myös vanhusten henkisestä jaksavuudesta ja rakentaa heille kattavaa sosiaalista verkkoa yhteistyössä kolmannen sektorin kanssa.

Vanhustenhoidon haasteisiin tulisi vastata vahvalla ennaltaehkäisyllä, jonka kanssa meillä tulee olemaan kiire. Suomalaiset ovat lihomassa, niin myös seniorimme. Lihavuus tuo mukanaan monia sairauksia, kuten diabeteksen, sydän- ja verisuonisairauksia, tuki- ja liikuntaelinsairauksia muutamia mainitakseni. Eikä lihavuus suinkaan ole ainoa, mitä meidän pitäisi ennaltaehkäistä. Lihavuuden lisäksi vanhusväestömme käyttää nykyisin enemmän alkoholia ja monet käyttävät väärin lääkkeitä.

Ennaltaehkäisy on Suomessa pettänyt täysin ja siihen meillä ei ole varaa. Monien vanhusten kulutustottumuksia ohjaa vähäiset varat. Epäterveellinen ruoka on monesti halvempaa, kuin terveellinen vaihtoehto. Liikuntamahdollisuudet senioreille on vähäiset. Monissa kunnissa senioreille ei järjestetä kunnollista maksutonta liikuntaa, vaikka se tulevaisuudessa tulisikin tarkoittamaan huomattavia säästöjä. Alkoholivero on pieni ja alkoholia on saatavilla jokaisessa kaupassa, mikä lisää sen käyttöä. Kaikki lääkärit eivät ota kokonaisvastuuta asiakkaidensa hoidosta ja määräävät helposti turhiakin lääkkeitä. Ennaltaehkäisyssä riittäisi siis työnsarkaa. Toivottavasti joku sitä työtä rupeaa tekemään.

Suomella tulee kiire hoitaa vanhustenhoidon asiat kuntoon. Onneksi Vantaalla on jo ryhdytty suunnittelemaan vanhustenhoidon tulevaisuutta. Siinä painopisteet ovat kotihoidossa sekä seniorikeskuksissa. Hyvä niin!