Irja Askola on tänään valittu Helsingin piispaksi. Valinta on merkityksellinen monesta syystä, näistä merkityksettömin on hänen sukupuolensa. Irja Askolan teksteistä huokuu suvaitsevaisuus sekä uudistustahto. Hyvä niin!

Irja Askola on aikaisemmin maininnut kannattavansa samaa sukupuolta olevien parien siunaamista sekä vihkimistä. Askola on käyttänyt puheissaan muuttuvaa perhekäsitettä.

– Pidän tärkeänä, että kirkko hahmottaa tämän ajan niin, että yhtenäisyyskulttuuria todellakaan ei enää ole. Esimerkiksi sana perhe tarkoittaa erittäin monenlaisia perhemalleja, Askola mainitsee.

Näinhän se on. Ydinperheestä, johon on kuulunut isä, äiti ja lapsia on edetty pitkä matka homoliittoihin sekä polyamorisiin suhteisiin. Niitä kaikkia yhdistää rakkaus. Rakkauden pitäisikin olla perheen määritelmistä tärkein. Puheessaan Askola on siis rohkeasti laajentamassa myös kirkon käsitystä perheestä, joka on jämähtänyt hyvin traditionaaliselle tasolle.

Askola on myös puhunut vahvasti maahanmuuttajien puolesta. Hän on itse asunut kolmessa eri maassa ja mainitsee kuuluvansa globaaliin kirkkoon, ei kansalliseen. Askolan mukaan monikulttuurisuus- sekä maahanmuuttokeskustelun askelmerkit tulisi olla seuraavanlaiset kirkossa:

1. Kannattaa myöntää se, että eri kansallisuuksien ystävällinen yhteiselo vaatii myös vaivannäköä.
2. Kysymyksistä, sydämellisestä uteliaisuudesta ja yhdessä tekemisestä on yleensä apua ihmisten välisessä kanssakäymisessä.
3. Kristitty ei ulkoista kotouttamista erityistyömuodoille, vaan tekee oman osuutensa arjen asenteissa ja paikallisseurakunnan perustyössä.
4. Kirkon jäsenissä on paljon osaamista ja kokemusta kansainvälisyyden arjesta. Se käyttöön!

Irja Askola on myös aikaisemmin kirjoittanut Kirkko & Kaupunki -lehteen kokemuksistaan Afrikassa. Siellä hän kritisoi todella vahvasti kirkon osuutta naisten aseman heikentämiseen. Afrikassa kirkko on vähätellyt lähisuhdeväkivaltaa sekä myös osissa Afrikkaa kuukautisten aikaan on naisia kielletty tulemasta kirkkoon.

– Minä kristittynä häpeän, miten kirkon teologiaa on väärinkäytetty naisen ruumiin likaiseksi tekemiseksi, kertoo Irja Askola.

Askola kaipaakin uudenlaista teologiaa. Teologiaa, missä ihmisiä ei alistettaisi vaan toisi ihmisille iloa elämään. Tämänkaltaista teologiaa minäkin haluaisin nähdä.

– Kaipaan teologiaa, joka saa iloitsemaan siitä, että olemme Jumalan luomia. Teologian tulee voimavaraistaa eikä alistaa! Askola sanoo.

Helsinki on saanut hyvän piispan. Irja Askola haluaa uudistaa kirkkoa sekä lisätä suvaitsevaisuutta. Askolan sukupuolella ei ole merkitystä. Toivottavasti hän uskaltaa lähteä tekemään haluamiaan uudistuksia Helsingissä. Sydämelliset onnittelut Askolalle valintansa johdosta. Jään seuraamaan tilannetta mielenkiinnolla.