Ihmiskunta matkalla kohti yhtenäistä maailmaa

Pidimme eilen mukavan keskustelutuokion muutaman todellisuuslaisen kanssa. Keskustelumme oli mukavan rönsyvää aiheesta toiseen, mutta pääpainona oli maahanmuutto sekä monikulttuurisuus. Nimimerkin takaa toimiva Isontalon Antti kertoi minusta todella ajatuksia herättävän teorian – Ihmiskunta on matkalla kohti yhtenäisyyttä.

Rankasti yksinkertaistaen noin 20 000 vuotta sitten muukalaisia, niitä, olivat se toinen perhe joka eli joen toisella puolella. Heitä piti pelkää ja vahtia. 10 000 vuotta sitten muukalaisen käsite koskikin naapuriheimoa, joka eli toisella puolella tasankoa. Pystyttiin jo elämään sen toisen perheen kanssa rauhassa.

4000 vuotta sitten syntyi ensimmäiset kaupunkivaltiot, joille muukalaisia olivat toisessa kaupungissa asuvat. 1500 vuotta sitten muukalaisia olikin jo toisessa maassa asuvat, satojen kilometrien päässä. Näitä muukalaisia eivät kaikki olleet edes nähneet. Nykyään puhutaan jo yhtenäisestä Euroopasta. Savolaisia, toista heimoa, ei karsasteta pääkaupunkiseudulla, eikä myöskään ruotsalaisia. Eurooppalaiset hyväksytään jo meihin. ”Niitä” on Euroopan ulkopuolelta tulevat erinäköiset ihmiset. He ovat muukalaisia.

Ihmiskunta on siis hitaalla matkalla kohti yhtenäistä maailmaa. Kehitys ei kuitenkaan missään nimessä ole ollut suora, vaan matkaan on mahtunut töyssyjä. Töyssyt ovat yleensä liittyneet vahvan nationalismin nousuun. Ei nationalismi itsessään ole pahasta, mutta fanaattinen äärinationalismi on. Siitä meillä on Euroopassa monia kokemuksia.

Yhtenäinen ihmiskunta ei välttämättä tarkoita yhtenäistä kulttuuria. Kulttuureja on tullut ja mennyt ihmiskunnan historiassa, mutta myös monesta ”tuhoutuneesta” kulttuurista on jäänyt elämään sen kulttuurin hyvät piirteet. Kulttuurien yhteentörmäyksiä on mahdotonta välttää. Kulttuurien välillä on aina eroja, nämä erot voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään: Rakentaviin eroihin, merkityksettömiin eroihin sekä hajottaviin eroihin.

Rakentavat sekä merkityksettömät erot ovat niitä, mistä voimme oppia. Rakentavien erojen kautta voimme esimerkiksi työyhteisöissä hyödyntää erilaisia työtapoja yhdistävästi. Merkityksettömiä eroja ovat kulttuurien osia, joilla ei ole niin merkitystä, mutta ne tuovat jotain lisää meidän joka päiväiseen elämään. Toinen saattaa lounaalla käyttää syömäpuikkoja ja toinen haarukkaa. Myös erilaiset vaatetukset, erilaiset ravintolat jne. Ne tuovat lisäarvoa meidän elämäämme, mutta eivät välttämättä rakenna yhtenäistä kulttuuria.

Tuhoavat erot ovat niitä eroja, jotka johtavat väistämättä kulttuurien törmäykseen. Näitä on esimerkiksi naisten ympärileikkaus, mikä Suomessa pitää säilyttää ehdottomasti kiellettynä. Tuhoavien erojen kohdalla mukaan tulevat myös lait. Lait rajaavat kulttuurien harjoittamista.

Suomalainen kulttuuri ei ole katoamassa, vaikka olemma matkalla kohti yhtenäisempää maailmaa. Hyvät suomalaiset arvot tulevat jäämään, mutta ne arvot jotka törmäävät liian usean kulttuurin kanssa tuhoavasti tulevat katoamaan. Se on kulttuurien kehittymistä, mitä on jatkunut aina ja tulee jatkumaan.