Olen itse kirjoittanut kolme kirjoitusta eutanasiasta, vaikka kirjoitukset ovat muutamasta kuukauteen pariin viikkoon vanhoja, niin nyt ajankohtaisen aiheen johdosta on aika nostaa niistä tärkeimmät kohdat esiin.

Parhaimpana kirjoituksenani pidän yövuoron jälkeen kirjoitettamaani bloggausta ’Rauhallinen exitus letalis kello 06:15’. Tässä kirjoituksessa pääpaino on kahdella viimeisellä kappaleella:

Kuolemasta on tullut liian suuri tabu yhteiskunnassa. Meidän olisi aina syytä asettaa elämänlaatu itse elämän arvon edelle ja varsinkin kuunnella kuolevan tahtoa. Vaikka kuolema erottaa meidät äideistä, veljistä, lapsistamme, niin emme saisi olla itsekkäitä kuoleman edessä, vaan nöyrästi kunnioittaa sen lopullista valtaa. Se tulee meidän kohdalle aikanamme.

On syytä harkita vakavasti tarvitaanko elämän viimeisissä hetkissä kaikkea sitä tehohoitoa, millä voidaan joissakin tapauksissa pidentää elämää tunneilla tai päivillä. On syytä harkita vakavasti elämänlaadun arvoa kuolevien potilaiden kohdalla. Voisiko kuolevilla potilailla olla oikeus päättää paremmasta kuolemasta omalla kohdallaan, jolloin elämänlaatu voittaisi elämän?

Tätä vanhemmassa kirjoituksessa pohdin kysymystä onko elämä arvokkaampaa kuin elämänlaatu. Käytin siinä kahta esimerkkiä elävästä elämässä.  Tässä niistä varmasti koskettavampi:

Nuori poika kesällä uidessaan painuu pinnan alle. Etsintöihin menee aikaa ja hänet löydetään vasta muutaman minuutin päästä veden alta. Elvytys aloitetaan ja sydän saadaan uudelleen käyntiin. Hyvä niin, mahdollisuus on annettu. Valitettavasti parantumaton aivovaurio on ehtinyt syntymään. Poika jää loppu elämäkseen melkein aivokuolleeseen tilaan. Hänellä on vaipat, ruokinta tapahtuu vatsan läpi laitetulla letkulla, nielusta joudutaan imemään limaa, jottei hän tukehdu. Myös ajoittaiset keuhkokuumeet ja muut tulehdukset hoidetaan pois tehokkaasti antibiooteilla. Poika ei reagoi hoitoihin kuin avaamalla silmiään ajoittaisesti, kipulääkettä annetaan kun irvistyksiä tulee useammin. Mikä on hänen elämänlaatunsa?

Olen itse eutanasian kannattaja. En näe ammattini kanssa siinä mitään ristiriitaa – päinvastoin. Hyvän, rauhallisen, kivuttoman kuoleman tarjoaminen on kuolevalle potilaalle se viimeinen palvelus, jonka voi tehdä.