Olin tänään kuuntelemassa kolmea MEPiä Jaakonsaarta, Essayahia sekä Hassia naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisesta Suomessa ja Euroopassa. Keskustelu oli hyvää ja siitä sai selvästi ilmi minkälaista väkivaltaa naiset kohtaavat niin Suomessa kuin yleisesti Euroopassa. Keskustelussa sivuttiin myös kunniaväkivaltaa sekä myös aborttia.
Paikalla tilaisuudessa oli noin 100 naista ja minä. Tuli hetkittäin orpo olo. Pidin kuitenkin yhden puheenvuoron tilaisuudessa, jossa painotin väkivallattoman yhteiskunnan ihannetta. Puheeni aloitin käymällä läpi tilastollisen faktan – Mies on ylivoimaisesti yleisin uhri suomalaisessa väkivallassa. Sitä tosiasiaa ei muuta mikään. Tilaisuudessa käytettiin paljon termiä parisuhdeväkivalta, mutta mielestäni pitäisi aina puhua lähisuhde- tai perheväkivallasta, koska perheväkivalta koskettaa yleisesti suurempaa joukkoa, kuin kahta aikuista ihmistä. Lisäksi lapsiin kohdistuu yleisesti väkivaltaa suomalaisessa perheessä.
Eniten painotin kuitenkin sitä tosiasiaa, että myös nainen on yleisesti tekijä. Sen takia tarvitaankin tarkkoja tutkimuksia, jotta niitä vähiä resursseja osataan jakaa oikeisiin suuntiin. Väkivaltaiset naiset tarvitsevat apua siinä, missä väkivaltaiset miehetkin. Väkivaltaa perheessä kohtaavat miehet tarvitsevat pakopaikkoja siinä, missä väkivaltaa pakenevat naiset. Jotta resurssit käytettäisiin suhteessa oikein tarvitaan tarkkoja selvityksiä. Selvityksiä jotka eivät lähde perusolettamuksesta, jossa nainen on uhri ja mies tekijä. Tarvitaan tasa-arvoa tutkimuksiin.
Puheeni sivuutettiin aika pitkälle. THLn Minna Piispa sanoi, ettei kukaan ole kieltänytkään naisten väkivaltaisuutta ja että kyllä hoitoa kaikille tarvitaan. Googletin nopeasti etsien paikkaa, mihin väkivaltainen nainen voi ottaa yhteyttä. Tällaista paikkaa en löytänyt. En myöskään löytänyt paikkaa, mihin väkivaltaa kokenut mies voi ottaa yhteyttä. Päinvastaisia löytyikin sitten paljon. Se kertoo paljon siitä, mikä on perusolettamus suomalaisessa yhteiskunnassa. Valitettavasti.
Keskustelin tilaisuudesta ja palautteesta myös kavereideni kanssa IRCssä. Siellä yksi ystävistäni avasikin vähän silmiäni. Miesten tasa-arvoliikkeiden pitää siirtyä reaktiivisesta proaktiiviseen. Monet naisten tukitoiminnat perustuvat naisjärjestöjen työhön. Naisten linja ry. antaa tukea naisille, jotka kohtaavat väkivaltaa lähisuhteissa. Tarvitaan vastaavanlaista toimintaa myös miehille. Miessakit ryllä on hyvää toimintaa miehille, mutta sieltäkin puuttuu auttava linja miehille, jotka kohtaavat väkivaltaa lähisuhteissa. Pallo on siis miesten tasa-arvoa ajavilla yhdistyksillä, heidän pitäisi luoda samanlainen verkosto kuin naisjärjestöillä on. Sitä kautta he voivat vaikuttaa yhteiskunnan asenteisiin, tuottaa omaa ruohonjuuritietoutta ja auttaa yksittäisiä miehiä selviämään väkivaltaisesta arjesta – se on tärkeintä.