Suoritin varusmiespalveluksen 15 vuotta sitten Santahaminassa Kaartin pataljoonassa. Muistan osan päivistä vielä hyvin. Varsinkin ne helmikuiset päivät Presidentinlinnan tai päävartion edessä, kun pakkasta oli 25 astetta ja lämmin merituuli tuiversi kasvoille meren yli. Liikennevalot päävartion edessä vaihtui tuollon 42 kertaa, Nelosen ratikka meni ohi 12 kertaa aamuisin, kunnes vuoroväli piteni. Suomenlinnan lautta lähti aina puolelta.

Siitä tosiaankin on kulunut 15 vuotta ja olin jo henkisesti tuudittautunut, ettei isänmaa heitä minua kirjeellä. Nyt se kirje sitten saapui, tuli oikein käskykortti (kokonaan isoilla kirjoitettu) litteroiden kera. Santahaminaan pitäisi lähteä viideksi päiväksi aikaa viettämään. Kyseessä on sotilaspolisiikomppanian kertausharjoitus.

Kaiketi isänmaan kutsuun on vastattava ja paikalle mentävä, vaikka ajatusmaailma armeijan aikaisesta on rajusti muuttunut. Muutamia inttikavereita on varmaan ihan hauska nähdä. 15 vuotta on kuitenkin pitkä aika ja ihmiset ovat muuttuneet varmasti. Viisi päivää metsässä ei tee sinänsä tiukkaa, mutta tiukkaa tulee tekemään se auktoritäärinen maailma, mitä armeija edustaa. Monet kaverini pitävät armeijaa suurena LARPina (Live Action RolePlay). Ehkä sen voi ottaa myös sen kannalta. Rennosti eteenpäin ja päivä kerrallaan.

Toukokuussa Santahaminaan, hieno saari kyllä.